Gentoo 2006.1-käsikirja Linux-alphalle

Sisällysluettelo:

• Gentoon asentaminen
  Tässä osassa kerrotaan kuinka Gentoo-järjestelmä asennetaan. Kappaleita tästä on vielä kääntämättä. Ne tunnistaa allaolevasta vaikkapa englanninkielisestä kappaleennimestä ja -kuvauksesta.
  1. Gentoo Linuxin asentamisesta
     Tässä kappaleessa esitellään dokumentissa käytetyt asennusmenetelmät.
  2. Choosing the Right Installation Medium
     You can install Gentoo in many ways. This chapter explains how to install Gentoo using the minimal LiveCD although installation through the Universal LiveCD is possible as well.
  3. Verkon asetusten tekeminen
     Verkkoasetukset on tehtävä, jos halutaan hakea ohjelmien tuoreimpien versioiden lähteet asennettaessa.
  4. Preparing the Disks
     To be able to install Gentoo, you must create the necessary partitions. This chapter describes how to partition a disk for future usage.
  5. Gentoon asennustietojen asentaminen
     Gentoon asennus toimii niinkutsuttujen stage-tiedostojen avulla. Tässä kappaleessa tarkastelemme kuinka stage-tiedosto puretaan ja Portagen asetukset säädetään kohdilleen.
  6. Gentoojärjestelmän perustan asentaminen
     Riippumatta stagesta jota käytetään, lopputuloksen saat järjestelmän perustan käytettäväksesi. Tässä kappaleessa saatetaan asennus siihen tilaan.
  7. Configuring the Kernel
     The Linux kernel is the core of every distribution. This chapter explains how to configure your kernel.
  8. Järjestelmän asetusten tekeminen
     Joitain asetuksia täytyy muokata. Tässä kappaleessa luodaan yleiskatsaus asennustiedostojen muokkaamiseen.
  9. Tarvittavien järjestelmätyökalujen asentaminen
     Kuten aiemmin mainittiin, Gentoon idea on valinnanvarassa. Tässä kappaleessa opitaan valitsemaan ja asentamaan joitain tärkeitä työkaluohjelmia.
  10. Configuring the Bootloader
      Several bootloaders exist. Each one of them has its own way of configuration. In this chapter we'll describe all possibilities for you and step you through the process of configuring a bootloader to your needs.
  11. Gentoo-asennuksen viimeistely
      Melkein valmista, enää tarvitaan yksi tai useampi käyttäjätunnus järjestelmään ja voidaan uudelleenkäynnistää Gentoo-järjestelmään.
  12. Minne seuraavaksi?
      Nyt meillä on valmis Gentoo-järjestelmä, mitä teemme sitten?
• Gentoon käyttäminen
  Tässä osassa kerrotaan kuinka Gentoota käytetään: asennetaan ohjelmistoja, muutetaan muuttujia, vaihdetaan portagen käyttäytymistä ja niin edelleen.
  1. Johdanto Portageen
     Tässä kappaleessa kerrotaan ohjelmistonhallinnasta muutamia yksinkertaisia juttuja, jotka kaikkien käyttäjien tulisi tietää.
  2. USE-asetukset
     Use-asetukset ovat erittäin tärkeä osa Gentoota. Tässä kappaleessa opit käyttämään USE-asetuksia ja ymmärtämään niiden vuorovaikutus järjestelmään.
  3. Portagen ominaisuudet
     Tässä kappaleessa kerrotaan Portagen mahdollisuuksista, kuten rinnakkaisjärjestelmien käytöstä kääntämiseen, ccachen käytöstä ja sen sellaisesta.
  4. Initskriptit
     Gentoo käyttää erityistä initscript-muotoa, joka tukee esimerkiksi riippuvuuksia ja virtuaalisia initskriptejä. Tämä kappale kertoo kaiken näistä toiminnallisuuksista ja selittää miten käyttää tällaisia komentojonotiedostoja.
  5. Ympäristömuuttujat
     Gentoossa ympäristömuuttujia voidaan helposti hallita. Tässä kappaleessa kerrotaan miten se tehdään ja kuvataan yleisimmin käytetyt muuttujat.
• Portagen käyttö
  Tässä osassa kerrotaan kuinka Portage, Gentoon ohjelmiston hallinta toimii.
  1. Tiedosto ja hakemistot
     Tässä kappaleessa kerrotaan tarkemmin, missä Portage säilyttää tiedostojaan ja muuta dataansa.
  2. Asetusten säätäminen muuttujilla
     Portage on täysin mukautettavissa erilaisten asetusmuuttujien avulla. Näitä voi hallita joko asetustiedostojen tai ympäristömuuttujien kautta.
  3. Ohjelmistohaarojen sekoittaminen
     Gentoon tarjoamista ohjelmista on saatavilla useita versioita stabiilisuuden ja arkkitehtuurin mukaan luokiteltuna. Tässä kappaleessa kerrotaan, kuinka näitä versioita säädetään, ja kuinka voidaan ohittaa versiotiedot tapauskohtaisesti.
  4. Muut Portagen työkalut
     Portageen liittyy muutamia työkaluja, jotka helpottavat Gentoon käyttämistä. Tässä kappaleessa kerrotaan, kuinka voit parantaa elämääsi dispatch-confilla ja vastaavilla työkaluilla.
  5. Portagepuun mukauttaminen ja ohitus
     Tässä kappaleessa kerrotaan muutamia vihjeitä, kuinka voit käyttää omaa ohjelmistohakemistoasi virallisen Portagepuun ohella, kuinka voit synkronisoida puusta vain ne luokat jotka haluat, kuinka voit injektoida paketteja ja niin edelleen.
• Gentoon verkkoasetukset
  Kattava opas verkkoasetusten tekoon Gentoo-järjestelmässä.
  1. Aloittaminen
     Tässä kappalseesa kerrotaan miten verkon saa nopeasti käyttöön yleisimmissä tapauksissa.
  2. Erikoisasetukset
     Tässä kappaleessa kerrotaan miten asetukset toimivat. Tämä kannattaa lukea ennen kuin käy modulaaristen verkkoasetusten kimppuun.
  3. Modulaariset verkkoasetukset
     Tässä kappaleessa kerrotaan Gentoon joustavista verkkoasetusmahdollisuuksista, DHCP-asiakasohjelmista, siltauksista, VLANeista ja muista.
  4. Langattomat verkot
     Tässä kappaleessa kerrotaan langattomien verkkojen asettamisen ongelmista.
  5. Lisätoimintojen tekeminen
     Tässä kappaleessa kerrotaan miten tehokäyttäjä voi lisätä omia erikoistoimintojaan verkkoasetuksiinsa.
  6. Verkkojen ylläpito
     Tässä kappaleessa kerrotaan miten kannettavien käyttäjät tai muut verkkoja usein vaihtavat ihmiset voivat asettaa eri verkkoasetuksia.

A. Gentoon asentaminen

1. Gentoo Linuxin asentamisesta

1.a. Johdatus

Tervetuloa!

Ensiksikin tervetuloa Gentoon pariin. Gentoossa on kyse mukauttamisesta ja suorituskyvystä. Tämä tulee Gentoota asennettaessa selväksi useampaankin otteeseen; voit valita miten paljon käännät itse, miten asennat Gentoon, mitä järjestelmälokia käytät, jne.

Gentoo on nopea ja moderni, puhtaasti ja joustavasti suunniteltu metajakelupaketti. Gentoo on rakennettu avoimen ohjelmiston ympärille, eikä se piilota käyttäjältä järjestelmän sisäisiä yksityiskohtia. Gentoon ohjelmistonhallintajärjestelmä Portage on kirjoitettu Pythonilla, joten voit helposti tarkastella ja muokata sen koodia. Gentoon paketointijärjestelmä hyödyntää lähdekoodia (vaikka voit käyttää myös valmiiksi käännettyjä ohjelmistoja), ja voit asettaa Gentoon toimintoja tavan tekstieditorilla. Toisin sanoen Gentoo on täysin avoin järjestelmä.

On erittäin tärkeää, että ymmärrät vaihtoehdot ja valinnat, joiden pohjalta Gentoo toimii. Emme aio pakottaa sinua käyttämään mitään, mikä ei ole tarpeellista. Jos sinusta tuntuu, ettei tämä pidä paikkaansa, voit lähettää vikailmoituksen Gentoon kehittäjille. Ilmoitus tulee tehdä englanniksi.

Kuinka asennus on jäsennelty?

Gentoon asennus voidaan jakaa kymmeneen kohtaan, jotka vastaavat kappaleita kahdesta yhteentoista. Jokainen askel vastaa tiettyä järjestelmän tilaa:

• Askeleen 1 jälkeen olet sopivassa tilassa asentaaksesi Gentoon.
• Askeleen 2 jälkeen olet verkossa Gentoon asennusta varten (tämä askel voi olla vapaaehtoinen).
• Askeleen 3 jälkeen kovalevysi ovat valmiina Gentoon asennusta varten.
• Askeleen 4 jälkeen asennusympäristö on valmis ja voit edetä chroot-komennolla uuteen ympäristöön.
• Askeleen 5 jälkeen kaikille Gentoo-asennuksille yhteiset ydinpaketit on asennettu.
• Askeleen 6 jälkeen olet kääntänyt Linux-ytimen.
• Askeleen 7 jälkeen olet säätänyt useimmat Gentoon asetustiedostoista kohdilleen.
• Askeleen 8 jälkeen valitsemasi käynnistyslatain on asennettu.
• Askeleen 9 jälkeen tarvittavat järjestelmätyökalut (jotka voit valita listasta) on asennettu.
• Askeleen 10 jälkeen olet uudessa Gentoo-järjestelmässäsi.

Aina kun asennuksessa tarvitsee valita, yritämme parhaamme mukaan selostaa eri vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet. Seuraavaksi ohje jatkuu oletusvaihtoehdolla, joka on merkitty sanalla Oletus otsikon edellä. Muut vaihtoehdot merkitään otsikoissa sanalla Vaihtoehto. Huomaa että oletusarvo ei ole välttämättä suositeltu arvo, mutta uskomme, että sen valtaosa käyttäjistä muutenkin valitsisi.

Joitakin osia ei ole pakko tehdä. Sellaiset merkitään sanalla Valinnainen otsikon edellä. Jotkin näistä valittavista osista riippuvat aiemmista tekemistäsi valinnoista, kerromme tästä sekä ennen päätöksentekoa että valinnaisen suorituksen vaiheessa.

Mitä vaihtoehtoja on olemassa?

Gentoon voi asentaa useilla tavoilla. Gentoon voi ladata ja asentaa joltakin Gentoon asennus-CD:ltä (asennuslevyltä), olemassaolevasta järjestelmästä, käynnistävältä CD:ltä kuten Knoppixilta, verkkokäynnistysjärjestelmästä, hätäkäynnistyslevykkeiltä jne.

Tämä dokumentti kertoo asennuksesta asennus-CD:ltä, se on käynnistettävä asennus-CD jossa on toimiva Gentoo-järjestelmä. Asennus-CD:itä on kahta tyyppiä: asentimen Live-CD ja asennus-CD. Live-CD sisältää täyden Gentoo-käyttöympäristön, jolla voi tehdä asentamisen ohella kaikkea muutakin. Live-CD:tä ei kuitenkaan saa kaikille alustoille, joten muissa tapauksissa pitää käyttää asennus-CD:tä.

Tämä asennustapa ei kuitenkaan asenna tuoreimpia paketteja ja järjestelmää. Jos tällainen halutaan, kannattaa katsoa asennusohjeita versioimattomasta Gentoo-käsikirjasta.

Muita lähestymistapoja löydät ohjeesta Alternative Installation Guide. Tarjolla on myös Gentoo Installation Tips & Tricks, joka voi olla hyödyllistä lukea. Jos tämä opas tuntuu liian yksityiskohtaiselta ja monisanaiselta, voi olla parempi katsoa dokumenttilistauksestamme josko saatavilla olisi sopivalle alustalle suunniteltua pika-asennusopasta.

Sinulla on useita asennusvaihtoehtojakin: voit kääntää koko järjestelmän alusta lähtien tai asentaa valmiiksikäännetyt paketit saadaksesi Gentoon käyttöösi nopeasti. Sen lisäksi on vielä useita väliratkaisuja, joissa et käännä kaikkea vaan vain jonkin osan.

Ongelmia?

Jos törmäät ongelmiin asennuksen (tai asennusdokumentin) kanssa, tarkasta tunnetut virheet Gentoon Release Engineering -projektin sivuilta ja vianseurantajärjestelmästä (dokumentointiin liittyvissä ongelmissa vertaa alkukieliseen versioon käännösvirheiden varalta). Jollei sitä löydy niin ilmoita siitä. Ei kannata pelätä Gentoon kehittäjiä, ne eivät useinkaan syö ihmisiä.

Huomaa, että vaikka tämä ohje on alustaspesifinen, se viittailee muihinkin alustoihin. Tämä johtuu siitä että Gentoo-käsikirjan lähdekoodista valtaosa on yhteistä kaikille (ettei samaa tietoa tarvitse toistaa joka paikassa ja hukata kehitysresursseja turhaan). Yritämme pitää aiheutuneen hämäännyksen mahdollisimman pienenä.

Jos olet epävarma siitä, onko vastaantullut ongelma (joka tulee esille huolimatta siitä, että olet seurannut ohjeita tarkkaan) omaa syytäsi vai ohjelmisto-ongelma (joka on meidän syytämme huolellisesta testauksesta huolimatta), voit vapaasti tulla #gentoo-kanavalle irc.freenode.net-palvelimelle kysymään. Suomalaisen yhteisön ja mahdollisesti kääntäjät tavoittaa kanavalta #gentoo-fi. Tottakai voit ottaa yhteyttä myös muilla keinoilla.

Jos sinulla on kysymyksiä Gentoosta, tarkasta Frequently Asked Questions Gentoon englanninkielisistä dokumenteista. Voit myös tarkastaa VUKK:n Gentoon foorumeilta (ja kysellä suomenkieliseltä foorumilta opastusta). Jos et löydä vastausta kysy IRC-kanavaltamme #gentoo:lta (suomea jutellaan kanavalla #gentoo.fi), irc.freenode.net-palvelimelta.

1.b. Nopea asennus Gentoo Reference Platformin avulla

Mikä on Gentoo Reference Platform?

Gentoo Reference Platform, myöhempänä GRP, on otos valmiiksi käännetyistä paketeista, joita käyttäjät (juuri sinä!) voivat asentaa nopeuttaakseen Gentoon valmistumista. GRP rakentuu kaikista paketeista, jotka ovat pakollisia täysin toiminnallisen Gentoon aikaansaamiseksi. Sen lisäksi, että siinä on mukana järjestelmän perusta asennuksen nopeuttamiseksi, myös kaikki suuremmat ohjelmistot (kuten KDE, X-palvelin, Gnome, OpenOffice, Mozilla,…) löytyvät GRP:stä.

Näitä valmiiksikäännettyjä paketteja ei kuitenkaan ylläpidetä Gentoon tavallisen elinkaaren aikaan. Ne ovat otoksia jokaisen julkaisun ajasta ja mahdollistavat toimivan järjestelmän pystyttämisen lyhyessä ajassa. Voit sen jälkeen päivittää järjestelmääsi taustalla käyttämisen ohella.

Kuinka Portage käsittelee GRP-paketteja?

Portage-puu on kokoelma ebuildeja, tiedostoja, jotka sisältävät tiedot paketeista, kuten niiden kuvauksen, ohjelmiston kotisivun, lähdekoodin verkko-osoitteen, käännösohjeet, riippuvuudet ja niin edelleen. Portagepuu pitää saattaa ajantasalle GRP:n kanssa; ohjelmistoversioiden on oltava samoja ebuildien kanssa.

Tästä syystä, käyttäessäsi GRP-asennusta, sinun täytyy asentaa Portagen vanhempi otos sen sijaan, että synkronisoisit Portagen tuoreimman ohjelmistopuun kanssa. GRP:tä ei voi käyttää jos haluaa suoraan asentaa tuoreimmat versiot paketeista.

Onko GRP:tä saatavilla?

Kaikille alustoille ei tarjota GRP-paketteja. Tämä ei tarkoita, etteikö GRP olisi tuettu kaikilla alustoilla, mutta se tarkoittaa, ettei meillä nyt ole resursseja tehdä ja testata GRP-paketteja.

Version 2006.1 GRP-paketteja on seuraaville alustoille:

• amd64-arkkitehtuurille (amd64). Huomaa: Paketit ovat asentimen CD:llä.
• ppc-arkkitehtuurille (ppc32, ppc64)
• sparc-arkkitehtuurille (sparc64)
• x86-arkkitehtuurille (athlon, athlon-xp, athlon-mp, pentium-pro, pentium2, pentium3, pentium4 ja pentium-m). Huomaa: Paketit ovat i686:lle ja löytyvät asentimen CD:ltä.

Jos arkkitehtuurisi (tai aliarkkitehtuurisi) ei ole listassa, et voi käyttää GRP-asennusta tässä versiossa.

Johdanto päättyy tähän, jatkakaamme kohti Universal asennus- tai asennin-CD:n käynnistystä.

2. Choosing the Right Installation Medium

2.a. Hardware Requirements

Introduction

Before we start, we first list what hardware requirements you need to successfully install Gentoo on your box.

Hardware Requirements

2.b. The Gentoo Universal Installation CD

Introduction

Gentoo Linux can be installed using a stage3 tarball file. Such a tarball is an archive that contains a minimal environment from which you can succesfully install Gentoo Linux onto your system.

Installations using a stage1 or stage2 tarball file are not documented in the Gentoo Handbook - please read the Gentoo FAQ on these matters.

Gentoo Universal Installation CD

An Installation CD is a bootable medium which contains a self-sustained Gentoo environment. It allows you to boot Linux from the CD. During the boot process your hardware is detected and the appropriate drivers are loaded. The Gentoo Installation CDs are maintained by Gentoo developers.

There currently are two Installation CDs available:

• The Universal Installation CD contains everything you need to install Gentoo. It provides stage3 files for common architectures, source code for the extra applications you need to choose from and, of course, the installation instructions for your architecture.
• The Minimal Installation CD contains only a minimal environment that allows you to boot up and configure your network so you can connect to the Internet. It does not contain any additional files and cannot be used during the current installation approach.

2.c. Download, Burn and Boot the Gentoo Universal Installation CD

Downloading and Burning the Installation CD

You can download the Universal Installation CD from one of our mirrors. The Installation CD is located in the releases/alpha/2006.1/installcd directory.

Inside those directories you'll find ISO-files. Those are full CD images which you can write on a CD-R.

After downloading the file, you can verify its integrity to see if it is corrupted or not:

• You can check its MD5 checksum and compare it with the MD5 checksum we provide (for instance with the md5sum tool under Linux/Unix or md5sum for Windows)
• You can verify the cryptographic signature that we provide. You need to obtain the public key we use (17072058) before you proceed though.

To fetch our public key using the GnuPG application, run the following command:

$ gpg --keyserver subkeys.pgp.net --recv-keys 17072058

Now verify the signature:

$ gpg --verify <signature file> <downloaded iso>

To burn the downloaded ISO(s), you have to select raw-burning. How you do this is highly program-dependent. We will discuss cdrecord and K3B here; more information can be found in our Gentoo FAQ.

• With cdrecord, you simply type cdrecord dev=/dev/hdc <downloaded iso file> (replace /dev/hdc with your CD-RW drive's device path).
• With K3B, select Tools > CD > Burn Image. Then you can locate your ISO file within the 'Image to Burn' area. Finally click Start.

Booting the Universal Installation CD

When your Alpha is powered on, the first thing that gets started is the firmware. It is loosely synonymous with the BIOS software on PC systems. There are two types of firmware on Alpha systems: SRM (Systems Reference Manual) and ARC (Advanced Risc Console).

SRM is based on the Alpha Console Subsystem specification, which provides an operating environment for OpenVMS, Tru64 UNIX, and Linux operating systems. ARC is based on the Advanced RISC Computing (ARC) specification, which provides an operating environment for Windows NT. You can find a detailed guide on using SRM over at the Alpha Linux website.

If your Alpha system supports both SRC and ARCs (ARC, AlphaBIOS, ARCSBIOS) you should follow these instructions for switching to SRM. If your system already uses SRM, you are all set. If your system can only use ARCs (Ruffian, nautilus, xl, etc.) you will need to choose MILO later on when we are talking about bootloaders.

Now to boot an Alpha Installation CD, put the CD-ROM in the tray and reboot the system. You can use SRM to boot the Installation CD. If you cannot do that, you will have to use MILO. If you don't have MILO installed already, use one of the precompiled MILO images available on taviso's homepage.

This release also includes two entries for people who want to use a serial console during the installation, possibly boxes with no keyboard and screen attached. One allows you to boot 2.6 using the serial console and the other will do the same with our 2.4 kernel.

(List available hardware drives)
>>> show device
dkb0.0.1.4.0        DKB0       TOSHIBA CDROM
(...)
(Substitute dkb0 with your CD-ROM drive device)
>>> boot dkb0 -flags 0
(To boot the 2.4 kernel instead of the default 2.6 kernel use:)
>>> boot dkb -flags 1
(If you need serial console support)
(To boot the 2.6 kernel with serial console support use:)
>>> boot dkb0 -flags 2
(To boot the 2.4 kernel with serial console support use:)
>>> boot dkb0 -flags 3

(Substitute hdb with your CD-ROM drive device)
MILO> boot hdb:/boot/gentoo_2.6 initrd=/boot/gentoo_2_6.igz root=/dev/ram0 init=/linuxrc looptype=zisofs loop=/zisofs cdroot
(To boot the 2.4 kernel instead of the default 2.6 kernel use:)
MILO> boot hdb:/boot/gentoo_2.4 initrd=/boot/gentoo_2_4.igz root=/dev/ram0 init=/linuxrc looptype=zisofs loop=/zisofs cdroot
(If you need serial console support)
(To boot the 2.6 kernel with serial console support use:)
MILO> boot hdb:/boot/gentoo_2.6 initrd=/boot/gentoo_2_6.igz root=/dev/ram0 init=/linuxrc looptype=zisofs loop=/zisofs console=ttyS0
(To boot the 2.4 kernel with serial console support use:)
MILO> boot hdb:/boot/gentoo_2.4 initrd=/boot/gentoo_2_4.igz root=/dev/ram0 init=/linuxrc looptype=zisofs loop=/zisofs console=ttyS0 cdroot

You should have a root ("#") prompt on the current console and can also switch to other consoles by pressing Alt-F2, Alt-F3 and Alt-F4. Get back to the one you started on by pressing Alt-F1.

Now continue with Extra Hardware Configuration.

Extra Hardware Configuration

When the Installation CD boots, it tries to detect all your hardware devices and loads the appropriate kernel modules to support your hardware. In the vast majority of cases, it does a very good job. However, in some cases (the SPARC Installation CDs don't even do autodetection), it may not auto-load the kernel modules you need. If the PCI auto-detection missed some of your system's hardware, you will have to load the appropriate kernel modules manually.

In the next example we try to load the 8139too module (support for certain kinds of network interfaces):

# modprobe 8139too

If you need PCMCIA support, you should start the pcmcia init script:

# /etc/init.d/pcmcia start

Optional: Tweaking Hard Disk Performance

If you are an advanced user, you might want to tweak the IDE hard disk performance using hdparm. With the -tT options you can test the performance of your disk (execute it several times to get a more precise impression):

# hdparm -tT /dev/hda

To tweak, you can use any of the following examples (or experiment yourself) which use /dev/hda as disk (substitute with your disk):

Activate DMA:                                       # hdparm -d 1 /dev/hda
Activate DMA + Safe Performance-enhancing Options:  # hdparm -d 1 -A 1 -m 16 -u 1 -a 64 /dev/hda

Optional: User Accounts

If you plan on giving other people access to your installation environment or you want to chat using irssi without root privileges (for security reasons), you need to create the necessary user accounts and change the root password.

To change the root password, use the passwd utility:

# passwd
New password: (Enter your new password)
Re-enter password: (Re-enter your password)

To create a user account, we first enter their credentials, followed by its password. We use useradd and passwd for these tasks. In the next example, we create a user called "john".

# useradd -m -G users john
# passwd john
New password: (Enter john's password)
Re-enter password: (Re-enter john's password)

You can change your user id from root to the newly created user by using su:

# su - john

Optional: Viewing Documentation while Installing

If you want to view the Gentoo Handbook (either from-CD or online) during the installation, make sure you have created a user account (see Optional: User Accounts). Then press Alt-F2 to go to a new terminal and log in.

If you want to view the documentation on the CD you can immediately run lynx to read it:

# lynx /mnt/cdrom/docs/html/index.html

However, it is preferred that you use the online Gentoo Handbook as it will be more recent than the one provided on the CD. You can view it using lynx as well, but only after having completed the Configuring your Network chapter (otherwise you won't be able to go on the Internet to view the document):

# lynx http://www.gentoo.org/doc/en/handbook/handbook-alpha.xml

You can go back to your original terminal by pressing Alt-F1.

Optional: Starting the SSH Daemon

If you want to allow other users to access your computer during the Gentoo installation (perhaps because those users are going to help you install Gentoo, or even do it for you), you need to create a user account for them and perhaps even provide them with your root password (only do that if you fully trust that user).

To fire up the SSH daemon, execute the following command:

# /etc/init.d/sshd start

To be able to use sshd, you first need to set up your networking. Continue with the chapter on Configuring your Network.

3. Verkon asetusten tekeminen

3.a. Tarvitaanko verkkoa?

Missä tapauksessa pärjää ilman?

Normaalisti asennus-CD:ltä tai asentimella asennettaessa ei tarvitse verkkoyhteyttä. On kuitenkin joitain tapauksia, joissa Internet-yhteys on hyvä olla:

• stage3-tiedostot, jotka ovat asennus-CD:llä eivät toimi ja täytyy noutaa oikeampi stage3-tiedosto verkosta
• stage3, jonka asennin tekee ei sovi arkkitehtuurille, ja täytyy noutaa oikea stage3 verkosta
• täytyy asentaa erityisiä verkkosovelluksia, joita ilman ei pääse nettiin, eikä asennus-CD:llä ei ole sopivia lähteitä (siten, että Internetiin kuitenkin pääsee asennus-CD:n avulla)
• tarvitaan etäavustusta asennuksen aikana (joki SSH:n läpi tai irkitse).

Tarvitseeko verkkoyhteyttä?

Stage3:n sopivuuden omalle laitteistolle voi tarkastaa katselemalla hakemistosta /mnt/cdrom/stages/ josko siellä olisi sopivaa tiedostoa. Jollei, voi yrittää lähintä yhteensopivaa arkkitehtuuria.

X86-Asentimen tekemä stage3 on i686-arkkitehtuurille optimoitu ja käyttää NPTL:ää. AMD64-asentimen stage3 on optimoitu amd64:llä ja käyttää NPTL:ää.

Toisaalta jollei optimoitua stage3:a löydy, ja halutaan kuitenkin asentaa sellainen, pitää sekin hakea verkosta asennuksessa.

Siis, jollet tarvitse verkkoyhteyttä, sivuuta loppuosa tästä kappaleesta ja mene valmistelemaan kovalevyjäsi. Muutoin jatka verkkoasetustan kanssa alla.

3.b. Automaattinen verkontunnistus

Jospa se toimisi itsestään?

Jos järjestelmäsi on kytketty Ethernetillä verkkoon, jossa on DHCP-palvelin, verkkoasetuksesi on todennäköisesti jo tunnistettu valmiiksi. Tässä tapauksessa pystyt jo hyödyntämään asennus-CD:n verkkoa käyttäviä ohjelmia kuten ssh:ta, scp:tä, pingiä, irssiä, wgetiä ja linksiä, sekä monia muitakin.

Jos verkkoasetukset ovat valmiina, /sbin/ifconfig-komennon pitäisi kertoa käytössä olevista verkkorajapinnoista kuten lo:sta ja eth0:sta:

# /sbin/ifconfig
(...)
eth0      Link encap:Ethernet  HWaddr 00:50:BA:8F:61:7A
          inet addr:192.168.0.2  Bcast:192.168.0.255  Mask:255.255.255.0
          inet6 addr: fe80::50:ba8f:617a/10 Scope:Link
          UP BROADCAST RUNNING MULTICAST  MTU:1500  Metric:1
          RX packets:1498792 errors:0 dropped:0 overruns:0 frame:0
          TX packets:1284980 errors:0 dropped:0 overruns:0 carrier:0
          collisions:1984 txqueuelen:100
          RX bytes:485691215 (463.1 Mb)  TX bytes:123951388 (118.2 Mb)
          Interrupt:11 Base address:0xe800

Verkkoyhteyden testaaminen

Kannattanee aloittaa pingaamalla palveluntarjoajan nimipalvelinta (osoitteen löydät tiedostosta /etc/resolv.conf) ja sitten jotain satunnaista webbisivustoa. Tällä varmistetaan että verkkopaketit pääsevät Internetiin ja DNS-palvelin toimii moitteettomasti.

# ping -c 3 www.gentoo.org

Jos verkkoyhteytesi toimii, voit ohittaa loput tästä kappaleesta ja jatkaa matkaasi kovalevyjen valmisteluun. Jollei toimi, niin ei voi mitään; pitänee jatkaa säätämistä :)

Valinnainen: Välipalvelimien asetusten teko

Jos käytät välipalvelinta Internet-yhteydessäsi, sinun kannattanee laittaa sen asetukset kohdalleen asennuksen ajaksi. Välipalvelimen asetukset ovat erittäin yksinkertaisia säädettäviä: tarvitsee vain luoda ympäristömuuttuja, joka sisältää välipalvelimen asetukset.

Useimmissa tapauksissa välipalvelimen määritys onnistuu pelkkää palvelinnimeä käyttämällä. Esimerkiksi jos käyttäisimme palvelimen proxy.gentoo.org porttia 8080, määritys tapahtuisi näin:

(Jos välipalvelin käsittelee HTTP-yhteyksiä)
# export http_proxy="http://proxy.gentoo.org:8080"
(Jos välipalvelin käsittelee FTP-yhteyksiä)
# export ftp_proxy="ftp://proxy.gentoo.org:8080"
(Jos välipalvelin käsittelee RSYNC-yhteyksiä)
# export RSYNC_PROXY="proxy.gentoo.org:8080"

Jos välipalvelin vaatii käyttäjätunnuksen ja salasanan käyttämistä, voit antaa ne seuraavasti:

http://username:password@server

Jos esimerkiksi siis HTTP-välipalvelimellamme käytämme tunnusta pekka ja salasanaa f00b_r, sanomme:

# export http_proxy="http://pekka:f00b_r@proxy.gentoo.org:8080"

3.c. Verkon automaattiasetukset

Jollei verkkoyhteytesi toimi suoraan käynnistyksestä, jotkin asennusvälineet sisältävät net-setup-komennon (tavallisille ja langattomille verkkoyhteyksille), pppoe-setup-komennon (ADSL-korteille) tai pptp-toiminnon (PPTP-käyttäjille, vain x86-järjestelmissä).

Jos asennusvälineelläsi ei ole näitä työkaluja, eikä verkkosi vieläkään toimi, jatka Verkkoasetusten käsisäädöllä.

• Jos käytät tavallista ethernet-verkkoa, suuntaa kohti Oletusta: net-setupin käyttöä.
• Jos taas käytät ADSL:ää, suuntaa kohti Vaihtoehtoa: RP-PPPoE:n asettamista.
• PPTP-käyttäjät taas jatkavat kohdasta Vaihtoehto: PPTP:n käyttäminen.

Oletus: net-setupin käyttö

Yksinkertaisin tapa asentaa verkkoyhteys, joka ei lähtenyt suoraan käynnistyksestä toimimaan, on käyttää net-setup-komentoa:

# net-setup eth0

net-setup kysyy seuraavaksi kysymyksiä verkkoympäristöstäsi. Vastattuasi kaikkiin kysymyksiin sinulla pitäisi olla toimiva verkkoyhteys. Testaa yhteyden toimintaa aiemmin kuvatulla tavalla. Jos testit toimivat, onneksi olkoon! Olet valmis asentamaan Gentoon ja voit ohittaa loput kappaleesta jatkaen Kovalevyjen valmisteluun.

Jos verkkoyhteytesi ei vieläkään toimi, jatka Verkkoasetusten käsisäätöön.

Vaihtoehto: RP-PPPoE:n säätäminen

Jos internetyhteytesi käyttää PPPoE:tä, asennus-CD:illä (kaikilla niistä) on asioiden helpottamiseksi toiminto rp-pppoe. Komennolla pppoe-setup pystyt asettamaan yhteytesi. Adsl-setup kysyy sinulta ethernet-laitetiedostoa, joka on kiinni adsl-modeemissasi, sen käyttäjätunnusta ja salasanaa, DNS-palvelinten IP-osoitteita ja palomuuriasetuksia.

# pppoe-setup
# pppoe-start

Jos jokin menee pieleen, tarkista käyttämäsi käyttäjätunnus ja salasana tiedostosta /etc/ppp/pap-secrets tai /etc/ppp/chap-secrets, ja varmista että käyttämäsi ethernet-laite on oikea. Jos ethernet-laitetiedostoa ei ole, sinun tulee ladata sen tarvitsemat moduulit. Tähän ohjeet löydät Verkkoasetusten käsisäädöstä.

Jos kaikki toimii nyt, jatka kohti Kovalevyjen valmistelua.

Vaihtoehto: PPTP:n käyttö

Jos tarvitset PPTP-tuen, voit käyttää asennus-CD:iltä löytyvää pptpclientiä. Ensin täytyy kuitenkin tarkistaa asetukset. Muokkaa tiedosto /etc/ppp/pap-secrets tai /etc/ppp/chap-secrets sellaiseen muotoon että siinä on oikea käyttäjätunnus ja salasana:

# nano -w /etc/ppp/chap-secrets

Tarvittaessa muokkaa tiedostoa /etc/ppp/options.pptp:

# nano -w /etc/ppp/options.pptp

Sen jälkeen suorita komento pptp (niillä komennoilla, jotka eivät sisältyneet tiedostoon options.pptp) palvelimelle yhdistämiseksi:

# pptp <palvelimen ip>

Seuraavaksi jatka Kovalevyjä valmistellen.

3.d. Verkkoasetusten käsisäätö

Sopivien moduulien lataaminen

Käynnistyessään asennus-CD yrittää tunnistaa kaiken laitteistosi ja ladata sopivat ydinmoduulit (ajurit) niitä varten. Valtaosassa tapauksia se onnistunee hyvin, mutta toisinaan se saattaa jättää lataamatta tarvittuja ydinmoduuleja.

Net-setupin tai pppoe-setupin epäonnistuminen johtui todennäköisesti siitä, ettei verkkokorttiasi löydetty. Näin voi käydä jollei sopivaa ydinmoduulia ole ladattu.

Nähdäksesi mitä verkkokortin ajureita ydinmoduuleissa on, käytä ls:ää:

# ls /lib/modules/`uname -r`/kernel/drivers/net

Jos näet sopivan ajurin verkkokortillesi, käytä modprobea sen lataamiseen:

(Esimerkkinä käytämme pcnet32-moduulia)
# modprobe pcnet32

Tarkastaaksesi onko verkkokortti nyt toiminnassa, käytä ifconfigia. Toimiva verkkokortti näkyy tulosteessa jokseenkin tällaisena:

# ifconfig eth0
eth0      Link encap:Ethernet  HWaddr FE:FD:00:00:00:00
          BROADCAST NOARP MULTICAST  MTU:1500  Metric:1
          RX packets:0 errors:0 dropped:0 overruns:0 frame:0
          TX packets:0 errors:0 dropped:0 overruns:0 carrier:0
          collisions:0 txqueuelen:0
          RX bytes:0 (0.0 b)  TX bytes:0 (0.0 b)

Jos törmäät seuraavaan virheilmoitukseen, verkkokorttia ei löydetty:

# ifconfig eth0
eth0: error fetching interface information: Device not found

Jos järjestelmässäsi on useampia verkkokortteja, ne nimetään eth0:ksi, eth1:ksi ja niin edelleen. Varmista tällöin että käsittelet sitä verkkokorttia jota on tarkoituskin; dokumentoinnin esimerkeissä käytämme kuitenkin säännöllisesti nimeä eth0.

Jos verkkokortti on nyt onnistuneesti löydetty, voit koettaa uudelleen net-setupia tai pppoe-setupia (jonka pitäisi nyt toimia). Tehokäyttäjille selvitämme kuitenkin verkkokortin käsin asentamisenloppuun asti.

Etene johonkin seuraavista osioista asentaaksesi verkkosi:

• DHCP:n käyttö IP-osoitteen automaattiseen hakemiseen
• langattoman yhteyden asettaminen niille, joilla on langaton verkkokortti
• verkkoterminologian ymmärtäminen selvittää, mitä sinun tulee tietää verkoista
• ifconfigin ja routen käyttö selvittää, kuinka asennat verkkoyhteytesi käsin.

DHCP:n käyttö

DHCP:llä (Dynamic Host Configuration Protocol) pystyt automaattisesti selvittämään verkkosi asetustiedot (IP-osoitteen, verkon peitteen, broadcast-osoitteen, gatewayn, nimipalvelimet jne.). Tämä toimii vain, jos lähiverkossasi on DHCP-palvelin (tai palveluntarjoajallasi on DHCP-palvelu). dhcpcd-komennolla palautat tämän tiedon automaattisesti:

# dhcpcd eth0
Jotkin verkkojen ylläpitäjät vaativat
DHCP-palvelimen tarjoaman palvelin- ja verkonimen käyttöä.
Tässä tapauksessa komento on:
# dhcpcd -HD eth0

Jos verkko nyt toimii (koeta pingittää jotain Internet-palvelinta, kuten Googlea), niin voit jatkaa asennusta kappaleesta Kovalevyjen valmistelu.

Langattoman verkon asetus

Langattoman (802.11) verkkokortin käyttäjän saattaa olla tarpeellista tarkistaa langattoman asetukset ennen jatkamista. Komennolla iwconfig saat näkyviin nykyiset asetuksesi. Lopputulos voi näyttää vaikka tältä:

# iwconfig eth0
eth0      IEEE 802.11-DS  ESSID:"GentooNode"
          Mode:Managed  Frequency:2.442GHz  Access Point: 00:09:5B:11:CC:F2
          Bit Rate:11Mb/s   Tx-Power=20 dBm   Sensitivity=0/65535
          Retry limit:16   RTS thr:off   Fragment thr:off
          Power Management:off
          Link Quality:25/10  Signal level:-51 dBm  Noise level:-102 dBm
          Rx invalid nwid:5901 Rx invalid crypt:0 Rx invalid frag:0 Tx
          excessive retries:237 Invalid misc:350282 Missed beacon:84

Useimpien käyttäjien tarvinnee tarkastella vain kahta asetusta, ESSID:tä (eli langattoman verkon nimeä) tai WEP-avainta. Jos ESSID ja Access Point -osoite ovat jo oikein etkä käytä WEP:iä, on langattomasi jo toimintakunnossa. ESSID:n muuttaminen tai WEP-avaimen lisääminen hoituu seuraavilla komennoilla:

(Näin asetat ESSID:n GentooNoodiksi)
# iwconfig eth0 essid GentooNoodi

(Näin asetat WEP-avaimen)
# iwconfig eth0 key 1234123412341234abcd

(Näin asetat ASCII-avaimen, s:-etuliite on pakollinen)
# iwconfig eth0 key s:jokin-salasana

Komennolla iwconfig voi varmistaa langattomien asetusten toiminnallisuuden. Kun olet saanut langattoman yhteyden toimimaan, voit seurata seuraavan kappaleen (Verkkoterminologian ymmärtäminen) ohjeita saadaksesi sen käyttökuntoon tai käyttää komentoa net-setup kuten aiempana kuvattiin.

Verkkoterminologian ymmärtäminen

Kaiken edellä mainitun epäonnistuttua ei ole muuta mahdollisuutta kuin asettaa verkko käsin, mutta pelko pois! Se ei ole ollenkaan vaikeaa. Aiomme tosin selvittää perustietoutta verkoista, mikä auttaa asetusten tekemisessä. Luettuasi tämän toivottavasti tiedät mikä on gateway, mitä verkon peitteellä tehdään, miksi broadcast-osoite on olemassa ja mihin nimipalvelimia käytetään.

Verkkopalvelimet tunnistetaan IP-osoitteiden (Internet Protocol) perusteella. Tällaisen esitystapa on yleensä neljä lukua väliltä 0 - 255. Käytännössä osoite kuitenkin koostuu vain 32 bitistä (nollista ja ykkösistä). Tässä eräs esimerkki:

IP-osoite (desimaaleina):   192.168.0.2
IP-osoite (bitteinä):       11000000 10101000 00000000 00000010
                            -------- -------- -------- --------
                                 192      168       0        2

Kaikissa tavoitettavissa verkoissa jokaisen laitteen IP-osoite on ainutlaatuinen (ts. jokaiseen koneeseen, johon voi saada Internetissä yhteyden liittyy ainutlaatuinen IP-osoite). Paikallisverkon koneiden ja ulkoverkon koneiden erottamiseksi IP-osoitteessa on kaksi osaa: verkon osa ja isännän osa.

Erotuksen merkinnässä käytetään verkon peitettä: joukko ykkösiä, jota seuraa joukko nollia. Se osa osoitteesta, jonka voi yhdistää ykkösiin kuuluu verkko-osaan. Toinen osa on isännän. Kuten tavallista, verkon peitteen voi esittää IP-osoitteena.

IP-osoite:         192      168      0         2
                 11000000 10101000 00000000 00000010
Verkon peite:    11111111 11111111 11111111 00000000
                   255      255     255        0
                 +--------------------------+--------+
                         Verkko              Isäntä

Eli tässä tapauksessa 192.168.0.14 olisi vielä samassa verkossa, mutta 192.168.1.2 ei olisi.

broadcast on IP-osoite, jossa verkko-osa on sama kuin isännällä, mutta laiteosa onkin pelkkiä ykkösiä. Verkon jokainen laite tarkkailee tätä osoitetta, ja se on tosiaan tarkoitettu tiedon kuuluttamiseen.

IP-osoite:     192      168      0         2
            11000000 10101000 00000000 00000010
Broadcast:  11000000 10101000 00000000 11111111
               192      168      0        255
           +--------------------------+--------+
                     Verkko             Isäntä

Pystyäksesi surfaamaan verkossa, sinun täytyy tietää, mikä laite jakaa Internet-yhteyksiä. Tätä laitetta kutsutaan gatewayksi. Koska gateway on tavallinen isäntä, on sillä myös IP-osoite, esimerkiksi 192.168.0.1.

Aiempana huomasimme, että jokaisella laitteella on IP-osoitteensa. Käyttääksesi nimiä (IP-osoitteiden asemesta) on paikannettava palvelu, joka osaa muuntaa nimet (tyyppiä dev.gentoo.org) IP-osoitteiksi (kuten 64.5.62.82). Tällaista toimintoa kutsutaan nimipalveluksi. Nimipalvelimien osoitteet Täytyy kirjoittaa /etc/resolv.conf-tiedostoon.

Joskus gatewayän sisältyy myös nimipalvelimen toiminnallisuus, muissa tapauksissa sinun on käytettävä palveluntarjoajasi antamia nimipalvelimia.

Siis, seuraavat asiat pitää olla tiedossa ennen jatkamista:

Ifconfigin ja routen käyttö

Verkon asetusten tekemisessä on kolme kohtaa. Ensin täytyy asettaa oma IP-osoite komennolla ifconfig. Sitten käskyllä route määritetään gateway. Työ viimeistellään asettamalla nimipalvelimien IP-osoitteet tiedostoon /etc/resolv.conf.

IP-osoitteen asennuksessa tarvitaan itse osoitteen lisäksi myös broadcast-osoitetta ja verkon peitetettä. Korvaa seuraavissa komennoissa ${IP_ADDR} IP-osoitteellasi, ${BROADCAST} broadcast-osoitteella ja ${NETMASK} verkon peitteellä:

# ifconfig eth0 ${IP_ADDR} broadcast ${BROADCAST} netmask ${NETMASK} up

Reitityksen asettamisessa käytetään route-komentoa. ${GATEWAY} korvataan gatewayn IP-osoitteella:

# route add default gw ${GATEWAY}

Sitten avaat tiedoston /etc/resolv.conf suosikkieditorillasi (esimerkissä käytämme nanoa):

# nano -w /etc/resolv.conf

Syötä nyt nimipalvelimia tiedostoon seuraavan mallin mukaisesti. Muista tietenkin korvata ${NAMESERVER1} ja ${NAMESERVER2} sopivilla nimipalvelinten osoitteilla:

nameserver ${NAMESERVER1}
nameserver ${NAMESERVER2}

Siinäpä se nyt sitten olisi. Nyt voit testata verkkoa pingaamalla jotain Internet-palvelinta (kuten Googlea). Jos tämä toimii, onneksi olkoon! Olet nyt valmis asentamaan Gentoon. Jatka matkaasi Kovalevyjen valmistamiseen.

4. Preparing the Disks

4.a. Introduction to Block Devices

Block Devices

We'll take a good look at disk-oriented aspects of Gentoo Linux and Linux in general, including Linux filesystems, partitions and block devices. Then, once you're familiar with the ins and outs of disks and filesystems, you'll be guided through the process of setting up partitions and filesystems for your Gentoo Linux installation.

To begin, we'll introduce block devices. The most famous block device is probably the one that represents the first SCSI HD in a Linux system, namely /dev/sda.

The block devices above represent an abstract interface to the disk. User programs can use these block devices to interact with your disk without worrying about whether your drives are IDE, SCSI or something else. The program can simply address the storage on the disk as a bunch of contiguous, randomly-accessible 512-byte blocks.

Slices

Although it is theoretically possible to use a full disk to house your Linux system, this is almost never done in practice. Instead, full disk block devices are split up in smaller, more manageable block devices. On Alpha systems, these are called slices.

4.b. Designing a Partitioning Scheme

Default Partitioning Scheme

As an example we use the following slice layout:

If you are interested in knowing how big a partition should be, or even how many partitions (or volumes) you need, read on. Otherwise continue now with Using fdisk to Partition your Disk (SRM only) or Using fdisk to Partition your Disk (ARC/AlphaBIOS only).

How Many and How Big?

The number of partitions is highly dependent on your environment. For instance, if you have lots of users, you will most likely want to have your /home separate as it increases security and makes backups easier. If you are installing Gentoo to perform as a mailserver, your /var should be separate as all mails are stored inside /var. A good choice of filesystem will then maximise your performance. Gameservers will have a separate /opt as most gaming servers are installed there. The reason is similar for /home: security and backups. You will definitely want to keep /usr big: not only will it contain the majority of applications, the Portage tree alone takes around 500 Mbyte excluding the various sources that are stored in it.

As you can see, it very much depends on what you want to achieve. Separate partitions or volumes have the following advantages:

• You can choose the best performing filesystem for each partition or volume
• Your entire system cannot run out of free space if one defunct tool is continuously writing files to a partition or volume
• If necessary, file system checks are reduced in time, as multiple checks can be done in parallel (although this advantage is more with multiple disks than it is with multiple partitions)
• Security can be enhanced by mounting some partitions or volumes read-only, nosuid (setuid bits are ignored), noexec (executable bits are ignored) etc.

However, multiple partitions have one big disadvantage: if not configured properly, you might result in having a system with lots of free space on one partition and none on another.

4.c. Using fdisk to Partition your Disk (SRM only)

The following parts explain how to create the example slice layout described previously, namely:

Change your slice layout according to your own preference.

Identifying Available Disks

To figure out what disks you have running, use the following commands:

# dmesg | grep 'drive$'        (For IDE disks)
# dmesg | grep 'scsi'          (For SCSI disks)

From this output you should be able to see what disks were detected and their respective /dev entry. In the following parts we assume that the disk is a SCSI disk on /dev/sda.

Now fire up fdisk:

# fdisk /dev/sda

Deleting All Slices

If your hard drive is completely blank, then you'll have to first create a BSD disklabel.

Command (m for help): b
/dev/sda contains no disklabel.
Do you want to create a disklabel? (y/n) y
A bunch of drive-specific info will show here
3 partitions:
#       start       end      size     fstype   [fsize bsize   cpg]                                    
  c:        1      5290*     5289*    unused        0     0

We start with deleting all slices except the 'c'-slice (a requirement for using BSD disklabels). The following shows how to delete a slice (in the example we use 'a'). Repeat the process to delete all other slices (again, except the 'c'-slice).

Use p to view all existing slices. d is used to delete a slice.

BSD disklabel command (m for help): p

8 partitions:
#       start       end      size     fstype   [fsize bsize   cpg]                                    
  a:        1       235*      234*    4.2BSD     1024  8192    16
  b:      235*      469*      234*      swap
  c:        1      5290*     5289*    unused        0     0
  d:      469*     2076*     1607*    unused        0     0
  e:     2076*     3683*     1607*    unused        0     0
  f:     3683*     5290*     1607*    unused        0     0
  g:      469*     1749*     1280     4.2BSD     1024  8192    16
  h:     1749*     5290*     3541*    unused        0     0

BSD disklabel command (m for help): d
Partition (a-h): a

After repeating this process for all slices, a listing should show you something similar to this:

BSD disklabel command (m for help): p

3 partitions:
#       start       end      size     fstype   [fsize bsize   cpg]                                    
  c:        1      5290*     5289*    unused        0     0

Creating the Swap Slice

On Alpha based systems you don't need a separate boot partition. However, the first cylinder cannot be used as the aboot image will be placed there.

We will create a swap slice starting at the third cylinder, with a total size of 1 GB. Use n to create a new slice. After creating the slice, we will change its type to 1 (one), meaning swap.

BSD disklabel command (m for help): n
Partition (a-p): a
First cylinder (1-5290, default 1): 3
Last cylinder or +size or +sizeM or +sizeK (3-5290, default 5290): +1024M

BSD disklabel command (m for help): t
Partition (a-c): a
Hex code (type L to list codes): 1

After these steps you should see a layout similar to the following:

BSD disklabel command (m for help): p

3 partitions:
#       start       end      size     fstype   [fsize bsize   cpg]                                    
  a:        3      1003      1001       swap
  c:        1      5290*     5289*    unused        0     0

Create the Root Slice

We will now create the root slice, starting from the first cylinder after the swap slice. Use the p command to view where the swap slice ends. In our example, this is at 1003, making the root partition start at 1004.

Another problem is that there is currently a bug in fdisk making it think the number of available cylinders is one above the real number of cylinders. In other words, when you are asked for the last cylinder, decrease the cylinder number (in this example: 5290) with one.

When the partition is created, we change the type to 8, for ext2.

D disklabel command (m for help): n
Partition (a-p): b
First cylinder (1-5290, default 1): 1004
Last cylinder or +size or +sizeM or +sizeK (1004-5290, default 5290): 5289

BSD disklabel command (m for help): t
Partition (a-c): b
Hex code (type L to list codes): 8

Your slice layout should now be similar to this:

BSD disklabel command (m for help): p

3 partitions:
#       start       end      size     fstype   [fsize bsize   cpg]                                    
  a:        3      1003      1001       swap
  b:     1004      5289      4286       ext2
  c:        1      5290*     5289*    unused        0     0

Save the Slice Layout and Exit

Save fdisk by typing w. This will also save your slice layout.

Command (m for help): w

Now that your slices are created, you can now continue with Creating Filesystems.

4.d. Using fdisk to Partition your Disk (ARC/AlphaBIOS only)

The following parts explain how to partition the disk with a layout similar to the one described previously, namely:

Change your partition layout according to your own preference.

Identifying Available Disks

To figure out what disks you have running, use the following commands:

# dmesg | grep 'drive$'        (For IDE disks)
# dmesg | grep 'scsi'          (For SCSI disks)

From this output you should be able to see what disks were detected and their respective /dev entry. In the following parts we assume that the disk is a SCSI disk on /dev/sda.

Now fire up fdisk:

# fdisk /dev/sda

Deleting All Partitions

If your hard drive is completely blank, then you'll have to first create a DOS disklabel.

Command (m for help): o
Building a new DOS disklabel.

We start with deleting all partitions. The following shows how to delete a partition (in the example we use '1'). Repeat the process to delete all other partitions.

Use p to view all existing partitions. d is used to delete a partition.

command (m for help): p

Disk /dev/sda: 9150 MB, 9150996480 bytes
64 heads, 32 sectors/track, 8727 cylinders
Units = cylinders of 2048 * 512 = 1048576 bytes

   Device Boot      Start         End      Blocks   Id  System
/dev/sda1               1         478      489456   83  Linux
/dev/sda2             479        8727     8446976    5  Extended
/dev/sda5             479        1433      977904   83  Linux Swap
/dev/sda6            1434        8727     7469040   83  Linux

command (m for help): d
Partition number (1-6): 1

Creating the Boot Partition

On Alpha systems which use MILO to boot, we have to create a small vfat boot partition.

Command (m for help): n
Command action
  e   extended
  p   primary partition (1-4)
p
Partition number (1-4): 1
First cylinder (1-8727, default 1): 1
Last cylinder or +size or +sizeM or +sizeK (1-8727, default 8727): +16M

Command (m for help): t
Selected partition 1
Hex code (type L to list codes): 6
Changed system type of partition 1 to 6 (FAT16)

Creating the Swap Partition

We will create a swap partition starting at the third cylinder, with a total size of 1 GB. Use n to create a new partition.

Command (m for help): n
Command action
  e   extended
  p   primary partition (1-4)
p
Partition number (1-4): 2
First cylinder (17-8727, default 17): 17
Last cylinder or +size or +sizeM or +sizeK (17-8727, default 8727): +1000M

Command (m for help): t
Partition number (1-4): 1
Hex code (type L to list codes): 82
Changed system type of partition 2 to 82 (Linux swap)

After these steps you should see a layout similar to the following:

Command (m for help): p

Disk /dev/sda: 9150 MB, 9150996480 bytes
64 heads, 32 sectors/track, 8727 cylinders
Units = cylinders of 2048 * 512 = 1048576 bytes

   Device Boot      Start         End      Blocks   Id  System
/dev/sda1               1          16       16368    6  FAT16
/dev/sda2              17         971      977920   82  Linux swap

Creating the Root Partition

We will now create the root partition. Again, just use the n command.

Command (m for help): n
Command action
  e   extended
  p   primary partition (1-4)
p
Partition number (1-4): 3
First cylinder (972-8727, default 972): 972
Last cylinder or +size or +sizeM or +sizeK (972-8727, default 8727): 8727

After these steps you should see a layout similar to the following:

Command (m for help): p

Disk /dev/sda: 9150 MB, 9150996480 bytes
64 heads, 32 sectors/track, 8727 cylinders
Units = cylinders of 2048 * 512 = 1048576 bytes

   Device Boot      Start         End      Blocks   Id  System
/dev/sda1               1          16       16368    6  FAT16
/dev/sda2              17         971      977920   82  Linux swap
/dev/sda3             972        8727     7942144   83  Linux

Save the Partition Layout and Exit

Save fdisk by typing w. This will also save your partition layout.

Command (m for help): w

Now that your partitions are created, you can now continue with Creating Filesystems.

4.e. Creating Filesystems

Introduction

Now that your partitions are created, it is time to place a filesystem on them. If you don't care about what filesystem to choose and are happy with what we use as default in this handbook, continue with Applying a Filesystem to a Partition. Otherwise read on to learn about the available filesystems...

Filesystems?

Several filesystems are available. Most of them are found stable on the Alpha architecture.

ext2 is the tried and true Linux filesystem but doesn't have metadata journaling, which means that routine ext2 filesystem checks at startup time can be quite time-consuming. There is now quite a selection of newer-generation journaled filesystems that can be checked for consistency very quickly and are thus generally preferred over their non-journaled counterparts. Journaled filesystems prevent long delays when you boot your system and your filesystem happens to be in an inconsistent state.

ext3 is the journaled version of the ext2 filesystem, providing metadata journaling for fast recovery in addition to other enhanced journaling modes like full data and ordered data journaling. It uses a hashed B*-tree index that enables high performance in almost all situations. In short, ext3 is a very good and reliable filesystem.

ReiserFS is a B*-tree based filesystem that has very good overall performance and greatly outperforms both ext2 and ext3 when dealing with small files (files less than 4k), often by a factor of 10x-15x. ReiserFS also scales extremely well and has metadata journaling. ReiserFS is solid and usable as both general-purpose filesystem and for extreme cases such as the creation of large filesystems, very large files and directories containing tens of thousands of small files.

XFS is a filesystem with metadata journaling which comes with a robust feature-set and is optimized for scalability. We only recommend using this filesystem on Linux systems with high-end SCSI and/or fibre channel storage and an uninterruptible power supply. Because XFS aggressively caches in-transit data in RAM, improperly designed programs (those that don't take proper precautions when writing files to disk and there are quite a few of them) can lose a good deal of data if the system goes down unexpectedly.

JFS is IBM's high-performance journaling filesystem. It has recently become production-ready and there hasn't been a sufficient track record to comment positively nor negatively on its general stability at this point.

Applying a Filesystem to a Partition

To create a filesystem on a partition or volume, there are tools available for each possible filesystem:

For instance, to have the root partition (/dev/sda2 in our example) in ext3, you would use:

# mke2fs -j /dev/sda2

Now create the filesystems on your newly created partitions (or logical volumes).

Activating the Swap Partition

mkswap is the command that is used to initialize swap partitions:

# mkswap /dev/sda1

To activate the swap partition, use swapon:

# swapon /dev/sda1

Create and activate the swap with the commands mentioned above.

4.f. Mounting

Now that your partitions are initialized and are housing a filesystem, it is time to mount those partitions. Use the mount command. Don't forget to create the necessary mount directories for every partition you created. As an example we mount the root and boot partition:

# mount /dev/sda2 /mnt/gentoo

We will also have to mount the proc filesystem (a virtual interface with the kernel) on /proc. But first we will need to place our files on the partitions.

Continue with Installing the Gentoo Installation Files.

5. Gentoon asennustietojen asentaminen

5.a. Stage-tarpaketin asennus

Päiväyksen asettaminen

Ennen kuin jatketaan koneen päiväys pitää tarkistaa. Väärää näyttävä kello voi johtaa outoihin ongelmiin!

Ajan tarkastamiseen käytetään komentoa date:

# date
ma marraskuun 11. 03:43:18 EET 2004

Jos aika on väärä, sen voi päivittää syntaksia date MMDDhhmmYYYY vastaavalla komennolla (missä M on kuukaudet, D on päivät, h on tunnit, m on minuutit ja Y on vuosi). Tässä vaiheessa käytetään UTC-aikaa, vyöhykkeen voi vaihtaa myöhemmin. Jos vaikkapa asetettaisiin päiväykseksi 24. marraskuuta 2004, kello 18:21:

# date 112416212004

Stage3:n hakeminen

Jos verkko on asetettu kuntoon, voidaan seurata ohjeesta vaihtoehtoa: hae stage3 verkosta. Muutoin jatketaan oletuksella: asennus-CD:n stage3:n käyttäminen.

5.b. Oletus: asennus-CD:n Stagen käyttö

Stage-paketin purkaminen

Staget sijaitsevat CD:llä hakemistossa /mnt/cdrom/stages. Komento ls listaa olemassaolevat paketit:

# ls /mnt/cdrom/stages

Jos tämä aiheuttaa virheilmoituksen niin CD kannattaa liittää ensin:

# ls /mnt/cdrom/stages
ls: /mnt/cdrom/stages: Tiedostoa tai hakemistoa ei ole
# mount /dev/cdroms/cdrom0 /mnt/cdrom
# ls /mnt/cdrom/stages

Siirry nyt Gentoon liitoshakemistoon (todennäköisesti /mnt/gentoo):

# cd /mnt/gentoo

Seuraavaksi puretaan valittu stage-tarpaketti. Työhön käytetään GNUn tar-työkalua. Muista käyttää samoja asetuksia (xvjpf)! X purkaa (engl. extract) tiedostoja arkistosta, v listaa monisanaisesti (engl. verbose) käsitellyt tiedostot (no, ehkei tämä ole täysin välttämätön), j suodattaa paketin bzip2:lla, p säilyttää (engl. preserve) käyttöoikeudet ja f lukee syötteen tiedostosta (engl. file) vakiosyötevirran asemesta. Kuitenkin v on valinnainen, eikä edes toimi kaikkialla. Esimerkissä puretaan stage-tarpaketti stage3-<arkkitehtuuri>-2006.1.tar.bz2. Muista korvata nimi omalla paketillasi.

# tar xvjpf /mnt/cdrom/stages/stage3-<arkkitehtuuri>-2006.1.tar.bz2

Nyt kun stage on asennettu voidaan jatkaa asentamalla Portage.

5.c. Vaihtoehto: Internetistä haetun Stagen asentaminen

Stagen lataaminen verkosta

Siirry Gentoon liitospisteeseen tiedostojärjestelmässäsi (todennäköisesti hakemisto /mnt/gentoo):

# cd /mnt/gentoo

Asennusvälineestä riippuen voit käyttää muutamaa eri työkalua stagen lataamiseen. Jos links on mukana, voit surfata sillä Gentoon peilipalvelinlistaukseen. Valitse sieltä itseäsi lähin peilipalvelin (ainoa Suomessa kirjoitushetkellä listatuista on trumpetti.atm.tut.fi, muitakin löytynee joiltain korkeakouluilta).

Jos links ei ole käytettävissä, sen asemesta voi käyttää vaikkapa lynxiä. Jos käytössä on välipalvelimia, pitää ne kertoa muuttujilla http_proxy ja ftp_proxy:

# export http_proxy="http://proxy.example.com:port"
# export ftp_proxy="http://proxy.example.com:port"

Oppaassa oletetaan tästä eteenpäin, että käytössä on links.

Hakemisto josta paketti löytyy alkaa releases/-osalla, jonka jälkeen tulee Gentoon versio (2006.1) ja käytetty alusta (kuten x86/) ja lopulta stages/-hakemisto. Näkyvissä pitäisi olla kaikki alustan stage-tiedostot. Painamalla D ladataan tiedostoa ja selain sulkeutuu näppäimestä Q.

# links http://www.gentoo.org/main/en/mirrors.xml
(Välipalvelimella ja linksillä)
# links -http-proxy proxy.example.com:8080 http://www.gentoo.org/main/en/mirrors.xml

Varmista että käytössä on stage3-paketti — stage1- ja stage2-asennuksia ei enää tueta käsikirjassa.

Ladatun paketin yhtäpitävyyden voi tarkastaa komennolla md5sum, joka vertaa MD5-tarkistussummia peilipalvelimelta löytyviin. Esimerkiksi x86-tarpaketin voi testata seuraavalla tavalla:

# md5sum -c stage3-x86-2006.1.tar.bz2.md5
stage3-x86-2006.1.tar.bz2: OK

Stage-tarpaketin purkaminen

Seuraavaksi ladattu paketti puretaan järjestelmään. Tässä käytetään GNUn tar-komentoa, koska se lienee yksinkertaisin:

# tar xvjpf stage3-*.tar.bz2

Muista käyttää täsmälleen samoja valitsimia (xvjpf). X purkaa (engl. extract) tiedostoja arkistosta, v listaa monisanaisesti (engl. verbose) käsitellyt tiedostot (no, ehkei tämä ole täysin välttämätön), j suodattaa paketin bzip2:lla, p säilyttää (engl. preserve) käyttöoikeudet ja f lukee syötteen tiedostosta (engl. file) vakiosyötevirran asemesta.

Nyt stage on asennettu ja voit jatkaa asentamalla Portagen.

5.d. Portagen asennus

Portagen purkaminen

Seuraavaksi pitää asentaa Portagen otos, kokoelma tiedostoja, jotka kertovat Portagelle mitä voi asentaa, mitä profiileita käyttää jne.

Otoksen asennus asennus-CD:ltä

Otokset löytyvät hakemistosta /mnt/cdrom/snapshots/:

# ls /mnt/cdrom/snapshots

Varmista että käytät purkaessasi oikeita tarin valitsimia. Tällä kertaa pitää myös antaa valitsin -C (suuraakkonen C). Seuraavassa esimerkissä käytetään tiedostonimeä portage-<päivä>.tar.bz2, korvaa tämä asennus-CD:n versiolla.

# tar xvjf /mnt/cdrom/snapshots/portage-<päivä>.tar.bz2 -C /mnt/gentoo/usr

Kopioi lähdekoodit mukaan

Myös lähdekoodit pitää kopioida Universal asennus-CD:ltä.

# mkdir /mnt/gentoo/usr/portage/distfiles
# cp /mnt/cdrom/distfiles/* /mnt/gentoo/usr/portage/distfiles/

5.e. Käännösasetusten tekeminen

Johdanto

Gentoo-järjestelmän voi optimoida muutamalla Portagen käytökseen vaikuttavalla muuttujalla. Portage huomioi ympäristömuuttujat (joita asetetaan komennolla export), mutta ne ovat väliaikaisia. Pysyvät asetukset tehdään Portagen asetustiedostoon /etc/make.conf, jota muokataan seuraavaksi.

Käytä suosikkimuokkaintasi (oppaassa nano) optimointiasetusten muuttamiseksi.

# nano -w /mnt/gentoo/etc/make.conf

Huomannet, että make.conf.example on järjestetty hyvin yleisellä tavalla: kommentit alkavat merkillä # ja muut rivit määrittävät muuttujia syntaksilla MUUTTUJA="sisältö". Alla muutamia käytetyistä muuttujista

CHOST

CHOST-asetus määrittelee kohdeasennusjärjestelmän. Tämä muuttuja on valmiiksi asetettu oikeaan arvoon. CHOSTia ei saa muuttaa, koska se voi rikkoa asennetun järjestelmän. Jos CHOST on väärä, käytät väärää stage3-pakettia. The CHOST variable declares the target build host for your system. This

CFLAGS ja CXXFLAGS

CFLAGS- ja CXXFLAGS-muuttujat asettavat gcc:n C- ja C++-käännösten optimointiasetuksia vastaavasti. Vaikka ne määritellään tässä yleisesti niin jokainen ohjelma saavuttaa parhaan suorituskyvyn eri asetuksilla.

Tiedostoon make.conf kannattaa määritellä sellaiset optimointiasetukset jotka yleensä takaavat parhaan lopputuloksen. Älä käytä kokeellisia asetuksia täällä; liian tehokkaat optimoinnit saavat ohjelmat epävakaiksi (kaatuilemaan tai käyttäytymään viallisesti).

Tässä ei selvitetä kaikkia optimointiasetuksia, tarkempia tietoja kaikista löytyy GNU Online Manual(s)-sivuilta tai gcc:n infosivuilta (info gcc -komennolla täysimittaisessa toimivassa Linux-järjestelmässä) make.conf.example sisältää paljon esimerkkejä ja tietoa, lue se huolellisesti myös.

Esimerkiksi Athlon XP -suorittimelle asetetaan -march= seuraavasti:

# Niiden AMD64:n omistajien, jotka haluavat natiivin 64-bittisen
ympäristön, asettavat -march=k8
# EM64T:n käyttäjien pitää käyttää valitsinta -march=nocona
-march=athlon-xp

Toinen asetus on -O-valitsin (suuraakkonen O, ei nolla). Se kertoo gcc:lle optimointiluokan. Mahdolliset arvot ovat s (koon optimointiin), 0 (nolla optimointien poistamiseksi), 1, 2 tai 3 lisäoptimointien asettamiseksi (jokainen luokista siis sisältää edeltävän optimoinnit ja jotain lisää). Esimerkiksi luokan 2 optimoinnit asetetaan näin:

-O2

Usein käytetään myös valitsinta -pipe (joka määrittelee putket käytettäviksi väliaikaistiedostojen asemesta käännettäessä).

Kannattaa huomata, että toinen suosittu, -fomit-frame-pointer (joka poistaa kehysosoittimen rekisteristä niissä funktioissa, joissa sitä ei tarvita) saattaa hankaloittaa ohjelmien vianetsintää.

CFLAGS- ja CXXFLAGS-valitsimissa kannattaa yhdistellä monia optimointikeinoja, kuten seuraavassa:

CFLAGS="-march=athlon-xp -pipe -O2"
# AMD64:lle voidaan käyttää asetusta -march=k8
# EM64T:lle käytetään asetusta march=nocona
CXXFLAGS="${CFLAGS}"
# Käytetään samaa asetusta molemmissa muuttujissa

MAKEOPTS

MAKEOPTS määrittelee rinnakkaisten käännösprosessien määrän paketin asennuksessa. Suositeltu määrä on prosessorien lukumäärä lisättynä yhdellä.

MAKEOPTS="-j2"

Paikoillanne, valmiit, hep!

Päivitä ja tallenna tiedosto /mnt/gentoo/etc/make.conf. Nyt voit jatkaa chroottaamalla Gentoo-järjestelmään.

6. Gentoojärjestelmän perustan asentaminen

6.a. Chroot-ympäristön asettaminen

Valinnainen: Peilipalvelimen valinta

Jos käynnistit Gentoon asennus-CD:ltä, voit päivittää /etc/make.confin asetukset käyttämään nopeita peilipalvelimia Portagen ja lähdekoodien latauksessa komennolla mirrorselect (tämä tietenkin vaatii toimivan verkkoyhteyden):

# mirrorselect -a -s4 -o | grep 'GENTOO_MIRRORS=' >>
/mnt/gentoo/etc/make.conf

Jos mirrorselect ei toimikaan niin se ei haittaa. Sen käyttäminen on täysin valinnaista, virhetilanteissa oletusarvoilla pärjää kyllä.

DNS-osoitteiden kopiointi

Ennen uuteen ympäristöön menemistä pitää vielä kopioida DNS-palvelinten tiedosto tiedostosta /etc/resolv.conf. Tietoja tarvitaan, että verkkoympäristö toimii vielä uudessakin ympäristössä. /etc/resolv.conf sisältää tiedot käytettävistä nimipalvelimista.

(valitsin -L varmistaa, ettei kopio ole symbolinen linkki)
# cp /etc/resolv.conf /mnt/gentoo/etc/resolv.conf

Proc ja dev-tiedostojärjestelmien liittäminen

Jotta asennus voisi saada tietoa nykyisestä ytimestä chrootin sisältäkin, täytyy /proc liittää hakemistoon /mnt/gentoo/proc. Lisäksi pitää bindmountata /dev/:

# mount -t proc none /mnt/gentoo/proc
# mount -o bind /dev /mnt/gentoo/dev

Uuteen ympäristöön siirtyminen

Nyt kun kaikki osiot on alustettu ja perusjärjestelmä on asennettu, voidaan siirtyä chrootaamaan ympäristöä. Tämä tarkoittaa nykyisestä asennusympäristöstä (asennus-CD:ltä tai vastaavasta) siirtymistä uuteen asennusympäristöön (alustetuille osioille).

Chrootaus tehdään kolmessa osassa. Ensin vaihdetaan juurihakemisto chroot-komennolla /-hakemistosta (asennusvälineen) /mnt/gentoo-hakemistoksi (uusilla osioilla). Uusi ympäristö luodaan komennolla env-update, joka luo ympäristömuuttujat. Lopuksi muuttujat asetetaan komennolla source.

# chroot /mnt/gentoo /bin/bash
# env-update
Regenerating /etc/ld.so.cache...
* Caching service dependencies...
# source /etc/profile
# export PS1="(chroot) $PS1"

Olet nyt Gentoo Linux -järjestelmässäsi. Asennusta on toki vielä paljolti jäljellä, kuten jäljellä olevien kappaleiden määräkin vihjaa :-)

Portagen välimuistin luonti

Kun Portage-puu on asennettu, kannattaa rakentaa Portagen välimuisti. Komento emerge --metadata luo välimuistin uudelle puulle.

# emerge --metadata

6.b. USE-muuttujien asettaminen

Mikä on USE-muuttuja?

USE on yksi Gentoo-ympäristön tärkeimmistä muuttujista. Suureen osaan ohjelmista voidaan kääntää mukaan vaihtoehtoinen tuki tietyille asioille. Esimerkiksi joissakin ohjelmissa voi olla sekä gtk- että qt-tuki. Joihinkin voi saada valinnaisena SSL-tuen. Jotkin kääntyvät jopa framebuffer-tuella (svgalib) ilman X11:ä.

Useimmat jakelut kääntävät paketteihin mukaan tuen kaikelle mahdolliselle, mikä on omiaan lisäämään ohjelmien kokoa ja käynnistysaikaa riippuuvuuksien määrästä puhumattakaan. Gentoolla voit päättää mitkä asetukset käännetään mukaan. Tähän käytämme juuri USE-muuttujia.

USE-muuttujaan määritetään avainsanoja jotka tulkitaan sitten käännösasetuksiksi. Esimerkiksi ssl kääntää SSL-tuen jos ohjelmassa sellainen on ja -X poistaa X-palvelintuen käytöstä (äksän edessä on siis miinus). Asetuksella gnome gtk -kde -qt ohjelmat käännetään Gnome- ja gtk-tuen kanssa, mutta ilman kde- tai qt-tukea. Näin aikaansaataisiin täysin Gnome järjestelmä.

USEn muuttaminen

Oletusarvoiset USE-asetukset ovat profiilin make.defaults-tiedostoissa. make.defaultsit ovat löydettävissä symbolisen linkin /etc/make.profile osoittamassa hakemistossa ja kaikissa sen ylähakemistoissa aina profiilihakemistojen juurihakemistoon saakka. Itsetehdyt asetukset tiedostossa /etc/make.conf lisätään niiden päälle. Lisätty asetus lisätään oletusten listaan ja poistettu (asettamalla miinusmerkki asetuksen eteen) poistetaan listasta (jos se siellä oli alunperinkään). Hakemiston /etc/make.profile asetuksia ei saa muuttaa sillä se korvataan jokaisessa Portagen päivityksessä.

USE-järjestelmän täydempi kuvaus löytyy käsikirjan toisen osan kappaleesta 2: Use-muuttujat. Muuttujien kuvaukset majailevat järjestelmän tiedostossa /usr/portage/profiles/use.desc.

# less /usr/portage/profiles/use.desc
(Nuolinäppäimillä vieritetään ja q:lla lopetetaan)

Esimerkissä on USE-asetukset KDE-järjestelmälle DVD-, ALSA- ja CD:n polttotuella.

# nano -w /etc/make.conf

USE="-gtk -gnome qt kde dvd alsa cdr"

7. Configuring the Kernel

7.a. Timezone

You first need to select your timezone so that your system knows where it is located. Look for your timezone in /usr/share/zoneinfo, then copy it to /etc/localtime. Please avoid the /usr/share/zoneinfo/Etc/GMT* timezones as their names do not indicate the expected zones. For instance, GMT-8 is in fact GMT+8.

# ls /usr/share/zoneinfo
(Suppose you want to use GMT)
# cp /usr/share/zoneinfo/GMT /etc/localtime

7.b. Installing the Sources

Choosing a Kernel

The core around which all distributions are built is the Linux kernel. It is the layer between the user programs and your system hardware. Gentoo provides its users several possible kernel sources. A full listing with description is available at the Gentoo Kernel Guide.

For alpha-based systems we have vanilla-sources (the default 2.6 kernel source).

# emerge vanilla-sources

When you take a look in /usr/src you should see a symlink called linux pointing to your kernel source. In this case, the installed kernel source points to vanilla-sources-2.6.16.19. Your version may be different, so keep this in mind.

# ls -l /usr/src/linux
lrwxrwxrwx    1 root     root           12 Oct 13 11:04 /usr/src/linux -> linux-2.6.16.19

Now it is time to configure and compile your kernel source. You can use genkernel for this, which will build a generic kernel as used by the Installation CD. We explain the "manual" configuration first though, as it is the best way to optimize your environment.

If you want to manually configure your kernel, continue now with Default: Manual Configuration. If you want to use genkernel you should read Alternative: Using genkernel instead.

7.c. Default: Manual Configuration

Introduction

Manually configuring a kernel is often seen as the most difficult procedure a Linux user ever has to perform. Nothing is less true -- after configuring a couple of kernels you don't even remember that it was difficult ;)

However, one thing is true: you must know your system when you start configuring a kernel manually. You can run lsmod to see what kernel modules the Installation CD uses (it might provide you with a nice hint on what to enable).

Now go to your kernel source directory and execute make menuconfig. This will fire up an ncurses-based configuration menu.

# cd /usr/src/linux
# make menuconfig

You will be greeted with several configuration sections. We'll first list some options you must activate (otherwise Gentoo will not function, or not function properly without additional tweaks).

Activating Required Options

First of all, activate the use of development and experimental code/drivers. You need this, otherwise some very important code/drivers won't show up:

Code maturity level options --->
  [*] Prompt for development and/or incomplete code/drivers

Now go to File Systems and select support for the filesystems you use. Don't compile them as modules, otherwise your Gentoo system will not be able to mount your partitions. Also select Virtual memory, /proc file system, (/dev file system + Automatically mount at boot only for 2.4 kernel):

(With a 2.4.x kernel)
File systems --->
  [*] Virtual memory file system support (former shm fs)
  [*] /proc file system support
  [*] /dev file system support (EXPERIMENTAL)
  [*]   Automatically mount at boot
  [ ] /dev/pts file system for Unix98 PTYs

(With a 2.6.x kernel)
File systems --->
  Pseudo Filesystems --->
    [*] /proc file system support
    [*] Virtual memory file system support (former shm fs)

(Select one or more of the following options as needed by your system)
  <*> Reiserfs support
  <*> Ext3 journalling file system support
  <*> JFS filesystem support
  <*> Second extended fs support
  <*> XFS filesystem support

If you are using PPPoE to connect to the Internet or you are using a dial-up modem, you will need the following options in the kernel:

(With a 2.4.x kernel)
Network device support --->
  <*> PPP (point-to-point protocol) support
  <*>   PPP support for async serial ports
  <*>   PPP support for sync tty ports

(With a 2.6.x kernel)
Device Drivers --->
  Networking support --->
    <*> PPP (point-to-point protocol) support
    <*>   PPP support for async serial ports
    <*>   PPP support for sync tty ports

The two compression options won't harm but are not definitely needed, neither does the PPP over Ethernet option, that might only be used by rp-pppoe when configured to do kernel mode PPPoE.

If you require it, don't forget to include support in the kernel for your ethernet card.

The following options are recommended as well:

General setup --->
  <*> SRM environment through procfs
  <*> Configure uac policy via sysctl

Plug and Play configuration --->
  <*> Plug and Play support
  <M>   ISA Plug and Play support

SCSI support --->
  SCSI low-level drivers --->
    <*> SYM53C8XX Version 2 SCSI support (NEW)
    <*> Qlogic ISP SCSI support

Network device support --->
  Ethernet (10 or 100 Mbit) --->
    <M> DECchip Tulip (dc21x4x) PCI support
    <M> Generic DECchip & DIGITAL EtherWORKS PCI/EISA
    <M> EtherExpressPro/100 support (eepro100)
    <M> EtherExpressPro/100 support (e100)
  Ethernet (1000 Mbit) --->
    <M> Alteon AceNIC
      [*] Omit support for old Tigon I
    <M> Broadcom Tigon3
  [*] FDDI driver support
  <M> Digital DEFEA and DEFPA
  <*> PPP support
    <*> PPP Deflate compression

Character devices --->
  [*] Support for console on serial port
  [*] Direct Rendering Manager

File systems --->
  <*> Kernel automounter version 4 support
  Network File Systems --->
    <*> NFS
      [*] NFSv3 client
      <*> NFS server
      [*] NFSv3 server
  Partition Types --->
    [*] Advanced partition selection
    [*] Alpha OSF partition support
  Native Language Support
    <*> NLS ISO 8859-1

Sound --->
  <M> Sound card support
    <M> OSS sound modules
      [*] Verbose initialisation
      [*] Persistent DMA buffers
      <M> 100% Sound Blaster compatibles

When you've finished configuring the kernel, continue with Compiling and Installing.

Compiling and Installing

Now that your kernel is configured, it is time to compile and install it. Exit the configuration and start the compilation process:

(For 2.4 kernel)
# make dep && make vmlinux modules modules_install

(For 2.6 kernel)
# make && make modules_install

(For all kernels)
# make boot

When the kernel has finished compiling, copy the kernel image to /boot. Recent kernels might create vmlinux instead of vmlinux.gz. Keep this in mind when you copy your kernel image.

# cp arch/alpha/boot/vmlinux.gz /boot/

Now continue with Installing Separate Kernel Modules.

7.d. Alternative: Using genkernel

If you are reading this section, you have chosen to use our genkernel script to configure your kernel for you.

Now that your kernel source tree is installed, it's now time to compile your kernel by using our genkernel script to automatically build a kernel for you. genkernel works by configuring a kernel nearly identically to the way our Installation CD kernel is configured. This means that when you use genkernel to build your kernel, your system will generally detect all your hardware at boot-time, just like our Installation CD does. Because genkernel doesn't require any manual kernel configuration, it is an ideal solution for those users who may not be comfortable compiling their own kernels.

Now, let's see how to use genkernel. First, emerge the genkernel ebuild:

# emerge genkernel

Now, compile your kernel sources by running genkernel all. Be aware though, as genkernel compiles a kernel that supports almost all hardware, this compilation will take quite a while to finish!

Note that, if your boot partition doesn't use ext2 or ext3 as filesystem you need to manually configure your kernel using genkernel --menuconfig all and add support for your filesystem in the kernel (i.e. not as a module).

* Gentoo Linux Genkernel; Version 3.4.0
* Running with options: all

* Linux Kernel 2.6.16.19 for alpha...
* kernel: >> Running mrproper...
# genkernel all
(Output removed to increase readability)
* Kernel compiled successfully!
*
* Required Kernel Parameters:
*     real_root=/dev/$ROOT
*
*     Where $ROOT is the device node for your root partition as the
*     one specified in /etc/fstab
*
* If you require Genkernel's hardware detection features; you MUST
* tell your bootloader to use the provided INITRAMFS file. Otherwise;
* substitute the root argument for the real_root argument if you are
* not planning to use the initrd...

* WARNING... WARNING... WARNING...
* Additional kernel cmdline arguments that *may* be required to boot properly...
* Do NOT report kernel bugs as genkernel bugs unless your bug
* is about the default genkernel configuration...
*
* Make sure you have the latest genkernel before reporting bugs.

Once genkernel completes, a kernel, full set of modules and initial root disk (initrd) will be created. We will use the kernel and initrd when configuring a boot loader later in this document. Write down the names of the kernel and initrd as you will need it when writing the bootloader configuration file. The initrd will be started immediately after booting to perform hardware autodetection (just like on the Installation CD) before your "real" system starts up.

# ls /boot/kernel* /boot/initramfs*

7.e. Installing Separate Kernel Modules

Installing Extra Modules

If appropriate, you should emerge ebuilds for any additional hardware that is on your system. Here is a list of kernel-related ebuilds that you could emerge:

Beware though, some of these ebuilds might deal with big dependencies. To verify what packages will be installed by emerging an ebuild, use emerge --pretend. For instance, for the x11-drm package:

# emerge --pretend x11-drm

Configuring the Modules

You should list the modules you want automatically loaded in /etc/modules.autoload.d/kernel-2.4 (or kernel-2.6). You can add extra options to the modules too if you want.

To view all available modules, run the following find command. Don't forget to substitute "<kernel version>" with the version of the kernel you just compiled:

# find /lib/modules/<kernel version>/ -type f -iname '*.o' -or -iname '*.ko'

For instance, to automatically load the 3c59x.o module, edit the kernel-2.4 or kernel-2.6 file and enter the module name in it.

(Example for 2.4 kernels)
# nano -w /etc/modules.autoload.d/kernel-2.4

3c59x

Continue the installation with Configuring your System.

8. Järjestelmän asetusten tekeminen

8.a. Tiedostojärjestelmän tiedot

Mikä on fstab?

Linuxissa tieto kaikista osioista on tiedostossa /etc/fstab. Tiedosto sisältää osioiden liitospisteet (sijainnin tiedostojärjestelmässä), liitosasetukset (erityisasetukset) ja liitostavan (automaattisesti, käyttäjien toimesta jne.).

/etc/fstabin luonti

Tiedoston /etc/fstab tiedoilla on oma syntaksinsa. Jokaisella rivillä on kuusi tyhjeiden (välilyöntien tai tabien) erottamaa kenttää. Jokaisella kentällä on merkityksensä:

• Ensimmäisessä kentässä on osion kuvaus (laitetiedoston hakemistopolku).
• Toisessa kentässä on liitospiste johon osio liitetään.
• Kolmannessa kentässä on osion tiedostojärjestelmä.
• Neljännessä kentässä on liitosasetukset joita mount käyttää liittäessään osion. Koska jokaisella tiedostojärjestelmällä on omat liitosasetuksensa kannattanee tutustua mountin man-sivuun (man mount) täyttä listausta varten. Useammat asetukset erotetaan pilkuin.
• Viidettä kenttää käyttää dump tarkastaakseen pitääkö osio dumpata. Yleensä se kannattaa jättää nollaksi (0).
• Kuudetta kenttää käyttää fsck selvittääkseen pitääkö tiedostojärjestelmä tarkistaa odottamattoman sammutuksen jälkeen. Juuren tiedostojärjestelmässä kannattaa käyttää arvoa 1 ja muilla arvoa 2 (tai 0 järjestelmissä joissa tarkistukset eivät ole tarpeen).

Gentoon oletusarvoinen /etc/fstab ei ole toimiva vaan esimerkki: käytä nanoa (tai suosikkieditoriasi) /etc/fstabin luomiseen.

# nano -w /etc/fstab

Tarkastelkaamme esimerkkinä /boot-osion asetuksia. Jollei järjestelmässäsi ole osiota /boot (esimerkiksi Apple PPC on tällainen), älä kopioi asetuksia esimerkistä sellaisenaan. Applen Bootstrap ei ole /boot.

Oletusarvoisessa x86-osiointimallissamme ext2-tiedostojärjestelmä /boot liittyi osioon /dev/hda1. Tämä järjestelmä pitää tarkistaa käynnistyksen yhteydessä, joten kirjoitamme seuraavaa:

/dev/hda1   /boot     ext2    defaults        1 2

Jotkin käyttäjät eivät turvallisuussyistä halua osion kiinnittyvän tiedostojärjestelmään käynnistyksessä, tämän saa vaihtamalla defaultsin noautoksi; tällöin /boot pitää tietenkin erikseen liittää aina käytettäessä.

Suorituskyvyn parantamiseksi useimmat halunnevat käyttää noatime-asetusta. Se nopeuttaa järjestelmää, koska käsittelyaikoja ei tallenneta (niitä ei yleensä tarvita kuitenkaan):

/dev/hda1   /boot     ext2    defaults,noatime    1 2

Samalla tavalla jatkamalla saamme aikaan kolme riviä (osioille /boot ja / sekä sivutusosiolle):

/dev/hda1   /boot     ext2    defaults,noatime    1 2
/dev/hda2   none      swap    sw                0 0
/dev/hda3   /         ext3    noatime           0 1

Lopuksi lisätään säännöt hakemistolle /proc, tiedostojärjestelmälle tmpfs (pakollisia) ja cd-asemille (sekä muille vastaaville tietenkin):

/dev/hda1   /boot     ext2    defaults,noatime    1 2
/dev/hda2   none      swap    sw                0 0
/dev/hda3   /         ext3    noatime           0 1

proc        /proc     proc    defaults          0 0
shm         /dev/shm  tmpfs   defaults          0 0

/dev/cdroms/cdrom0    /mnt/cdrom    auto      noauto,user    0 0

Asetuksella auto komento mount yrittää arvata tiedostojärjestelmän (mikä on hyödyllistä siirrettäville muisteille koska niissä olevat tiedostojärjestelmät vaihtelevat). Asetus user antaa käyttäjän liittää CD:itä tiedostojärjestelmään myös.

Ylläolevan esimerkin mukaan voit nyt luoda /etc/fstabin. SPARCin käyttäjien kannattaa lisätä seuraavakin rivi /etc/fstab:iin:

openprom    /proc/openprom  openpromfs    defaults      0 0

Tarkista /etc/fstab vielä kerran, tallenna ja lopeta muokkaus.

8.b. Verkkoasetuksia

Isäntänimi, domainnimi jne.

Käyttäjillä on mahdollisuus tietokoneidensa nimeämiseen. Tämän pitäisi olla helppoa, mutta monilla tuntuu olevan ongelmia kunnollisen nimen löytämisessä. Asioiden nopeuttamiseksi kerrottakoon että nimeä voi vaihtaa milloin tahansa. Tässä kutsutaan järjestelmää tuxiksi ja domainia kotiverkoksi.

Ensin asetetaan koneen nimi:

# nano -w /etc/conf.d/hostname

(HOSTNAMEksi asetetaan koneen nimi)
HOSTNAME="tux"

Sitten domainnimi tiedostoon /etc/conf.d/net:

# nano -w /etc/conf.d/net

(dns_domainiksi asetetaan domainnimi)
dns_domain_lo="kotiverkko"

Jos käytössä on NIS-domain (jollet tiedä mikä se on et varmaankaan käytä sellaista) sekin pitää määrittää:

# nano -w /etc/conf.d/net

(nis_domainiksi asetetaan NIS-domainnimi)
nis_domain_lo="oma-nisdomain"

Verkon asetus

Ennen kuin keksit, että ”tämähän on jo tehty aiemminkin”, muista, että alussa tehty verkon asettaminen oli vain asennusjärjestelmää varten. Nyt määritellään verkon asetukset pysyvälle Gentoo-järjestelmälle.

Tiedostosta /etc/conf.d/net löytyvät kaikki verkkoasetukset. Syntaksi lienee itsestäänselvä, joskaan ei kovin ilmeinen, jollei ole asentanut verkkoyhteyksiä käsin. Tässä selitetään kuitenkin kaikki tarkkaan. Kommentoitu esimerkki asetusvaihtoehdoista on tiedostossa /etc/conf.d/net.example.

DHCP:tä käytetään oletusarvoisesti, eikä sen säätämiseen tarvita muita asetuksia.

Jos tarvitaan erikoisia DHCP-asetuksia tai DHCP ei ole käytössä, pitää muokata tiedostoa /etc/conf.d/net editorilla (tässä käytetään nanoa):

# nano -w /etc/conf.d/net

Tiedoston pitäisi olla seuraavanlainen:

# This blank configuration will automatically use DHCP for any net.*
# scripts in /etc/init.d.  To create a more complete configuration,
# please review /etc/conf.d/net.example and save your configuration
# in /etc/conf.d/net (this file :]!).
# (suomeksi:)
# Tämä tyhjä asetustiedosto asettaa /etc/init.d:n skriptit
# käyttämään DHCP:tä. Täydemmät asetukset löytää tiedostosta
# /etc/conf.d/net.example, tarkista ne ja tallenna /etc/conf.d/netiksi
# (tämän tiedoston päälle :]!).

Jos IP-osoite, verkon peite ja gateway syötetään käsin, pitää asettaa sekä config_eth0 että routes_eth0:

config_eth0=( "192.168.0.2 netmask 255.255.255.0 brd 192.168.0.255" )
routes_eth0=( "default gw 192.168.0.1" )

DHCP-asetuksia varten pitää säätää config_eth0 ja dhcp_eth0:

config_eth0=( "dhcp" )
dhcp_eth0="nodns nontp nonis"

Tiedostossa /etc/conf.d/net.example on kaikki käytettävät asetukset.

Jos käytössä on useita rajapintoja, samat askeleet tehdään erikseen muuttujille config_eth1, config_eth2 jne.

Sitten tallennetaan asetukset ja poistutaan.

Verkon yhdistäminen käynnistyksessä

Verkorajapintojen ylösnostoon käynnistyksen yhteydessä tarvitsee lisätä sopiva palvelu default-runlevelille. Jos käytössä on PCMCIA-rajapintoja tätä ei kannata tehdä, sillä PCMCIA:n initskripti hoitaa asiat itse.

# rc-update add net.eth0 default

Jos käytössä on useampia verkkorajapintoja niille tarvitaan vastaavat käynnistysskriptit net.eth1, net.eth2 jne. Nämä voi luoda ovelasti ln-komennolla:

# cd /etc/init.d
# ln -s net.lo net.eth1
# rc-update add net.eth1 default

Verkkoasetusten selvittäminen

Seuraavaksi Linuxille pitää kertoa verkon asetuksista. Tiedostossa /etc/hosts määritellään isäntänimien yhteyksiä IP-osoitteisiin niitä laitteita varten joita nimipalvelin ei tunne. Ainakin käytettävä kone pitää lisätä tiedostoon. Sinne voi myös lisätä muut saman verkon koneet, joiden tietoja ei haeta DNS-palvelimelta.

# nano -w /etc/hosts

127.0.0.1     tux.kotiverkko tux localhost
192.168.0.5   lassi.kotiverkko lassi
192.168.0.6   leevi.kotiverkko leevi

Tallenna tiedosto ja poistu editorista.

Jollei järjestelmässä ole PCMCIA:ta, voidaan jatkaa Järjestelmän tietoihin. Seuraavassa osiossa kerrotaan PCMCIA:n asennukesesta.

Valinnainen: PCMCIA toimintakuntoon

PCMCIA:lle pitää ensin asentaa paketti pcmcia-cs. Tämä koskee myös 2.6-ytimen käyttäjiä, vaikkeivät he välttämättä tulekaan lopulta käyttämään tämän paketin ajureita. Asennettaessa tarvitaan asetusta USE="-X" ettei xorg-x11 vielä lähde asentumaan:

# USE="-X" emerge pcmcia-cs

pcmcia-cs:n asennuttua pcmcia pitää lisätä default-runlevelille:

# rc-update add pcmcia default

8.c. Järjestelmän tiedot

Pääkäyttäjän salasana

Rootin salasana asetetaan kirjoittamalla:

# passwd

Jos pääkäyttäjän tarvitsee kirjautua sisään sarjakonsolilta, lisätään tts/0 tiedostoon /etc/securetty:

# echo "tts/0" >> /etc/securetty

Järjestelmän tiedot

Gentoossa yleiset järjestelmäasetukset sijaitsevat tiedostossa /etc/rc.conf. Avaa se ja nautiskele tehokkaasta kommentoinnista :)

# nano -w /etc/rc.conf

Kuten voidaan huomata, tiedosto on hyvin kommentoitu asetusten tekoa varten. Ole tarkkana KEYMAP-asetuksen kanssa, sillä väärällä KEYMAPilla näppäimistön painelu antaa vääriä lopputuloksia.

Jos järjestelmän kello ei ole UTC-ajassa, pitää CLOCK="local" lisätä rc.confiin, muuten aika saattaa mennä väärin.

Kun /etc/rc.confin asetukset on tehty, tallenna ja lopeta.

Jollei käytössä ole IBM PPC64-järjestelmä, jatka järjestelmävehkeiden asennukseen.

Konsolin asetukset

Jos gentoota käytetään IBM PPC64:llä, /etc/inittabista pitää poistaa hvc-rivin kommentointi jotta virtuaalikonsoli spawnaa oikein kirjautumiskehotteen.

hvc0:12345:respawn:/sbin/agetty -L 9600 hvc0
hvsi:12345:respawn:/sbin/agetty -L 19200 hvsi0

Muista myös tarkistaa että sopiva konsoli on tiedostossa /etc/securetty.

Sitten voidaan jatkaa Järjestelmätyökalujen asentamiseen.

9. Tarvittavien järjestelmätyökalujen asentaminen

9.a. Järjestelmäloki

Stage3 sisältää kaikki järjestelmätyökalut, joille ei ole vaihtoehtoisia toteutuksia. Nyt asennamme työkalut, joille on vaihtoehtoisia versioita.

Ensimmäisenä pitää päättää millaiset lokitoiminnot järjestelmään asennetaan. Unixeissa ja Linuxissa on perinteisesti ollut tehokas loggaus; parhaimmillaan voi lokeihin saada kirjoitetuksi kaiken järjestelmän toiminnan. Tätä toimintoa hoitaa järjestelmäloki.

Gentoossa on valittavana useita järjestelmälokeja. Perinteinen lokipalveluiden joukko on sysklogd, msyslog on muokkautuva modulaarinen loki, syslog-ng on eräs tehokas järjestelmäloki ja metalog on hyvin pitkälle säätyvä järjestelmäloki.

Jos asennat sysklogd:n tai syslog-ng:n, saatat haluta lisätä järjestelmään logrotaten jälkikäteen, sillä nuo palvelut eivät osaa kierrättää lokitiedostoja.

Järjestelmäloki asennetaan emergellä ja lisätään default-runlevelille komennolla rc-update. Seuraavassa asennetaan syslog-ng, korvaa se millä ikinä lokilla haluatkaan:

# emerge syslog-ng
# rc-update add syslog-ng default

9.b. Valinnainen: Cron-palvelu

Seuraavaksi cron-palvelun kimppuun. Vaikkei se aivan pakollinen ole se on hyvin tarpeellinen usein. Mutta mitä cron tekeekään? Sehän on palvelu jolla voimme ajastaa toimintoja. Sillä on näppärä suorittaa sääännöllisin väliajoin joitain komentoja (vaikkapa sitten päivittäin, viikoittain ja kuukausittain).

asennus-CD:llä on tarjolla vain vixie-cron verkottomille asennuksille. Muita voi asentaa jälkikäteen jos tarvitsee.

# emerge vixie-cron
# rc-update add vixie-cron default

9.d. Valinnainen: Tiedostojen indeksointi

Jos haluat, että tiedostojärjestelmäsi tiedostot indeksoidaan niin, että niitä voi nopeasti hakea, kannattaa asentaa sys-apps/slocate, jossa on myös näppärä locate-työkalu tiedostohakuja varten.

# emerge slocate

9.d. Tiedostojärjestelmätyökalut

Jotkin asennetut tiedostojärjestelmät vaativat myös työkaluja mukaansa (esimerkiksi eheyden tarkistamiseen ja uusien tiedostojärjestelmien luontiin ja niin edelleen).

Seuraavaassa on taulukoituna tiedostojärjestelmäkohtaisesti tarvitut työkalut (huomaa kuitenkin, etteivät kaikki tiedostojärjestelmät ole saatavilla kaikille alustoille):

Jos käytössä on EVMS pitää myös asentaa evms:

# USE="-gtk" emerge evms

USE="-gtk" on välttämätön tässä asennusvaiheessa, ettei graafinen käyttöliittymä riippuvuuksineen tulisi asennettua ennen aikojaan. Evms:n voi halutessaan kääntää uudeelleen graafisen käyttöliittymän kanssa asennuksen loputtua.

Valinnainen: RAID IBM-laitteistolle

Jos käytössä on POWER5-järjestelmä SCSI RAIDilla, kannattanee asentaa iprutils, jolla voi käsitellä RAIDia, hakea levyjen tiloja ja päivittää mikrokoodia.

# emerge iprutils

Jatka käynnistyslataimen asentamisella.

9.e. Verkkotyökalut

Jollet tarvitse muita verkkotyökaluja (kuten rp-pppoe:tä tai dhcp-asiakasohjelmaa), jatka käynnistyslataimen asennuksella. Muutoin jatka Vaihtoehdon: verkkotyökalut parissa.

Valinnainen: DHCP-asiakkasohjelman asennus

Jos järjestelmä hakee IP-osoitteensa automaattisesti verkkorajapinnoille, tarvitaan dhcpcd-ohjelmaa (tai muuta DHCP-asiakasohjelmaa). Järjestelmä saattaa tulla asennuksen jälkeen kyvyttömäksi Internetiin yhdistämiseen, jollei tätä nyt asenneta!

# emerge dhcpcd

Valinnainen: PPPoE-asiakasohjelman asennus

Jos tarvitset rp-pppoe:n verkkoyhteyttä varten, aloita asentamalla se.

# USE="-X" emerge rp-pppoe

Asetuksella USE="-X" estetään xorg-x11:ä asentumasta tässä vaiheessa (rp-pppoe sisältää graafisiakin työkaluja, jos tarvitset niitä voit uudelleenkääntää rp-pppoe:n myöhemmin tai asentaa sen X:n kanssa nyt. X:n asennuksessa kuitenkin kestää aika kauan.).

10. Configuring the Bootloader

10.a. Making your Choice

Introduction

Now that your kernel is configured and compiled and the necessary system configuration files are filled in correctly, it is time to install a program that will fire up your kernel when you start the system. Such a program is called a bootloader.

Several bootloaders exist for Linux/Alpha. You must choose one of the supported bootloaders, not all. You have the choice between aBoot and MILO.

10.b. Default: Using aboot

We first install aboot on our system. Of course we use emerge to do so:

# emerge aboot

The next step is to make our bootdisk bootable. This will start aboot when you boot your system. We make our bootdisk bootable by writing the aboot bootloader to the start of the disk.

# swriteboot -f3 /dev/sda /boot/bootlx 
# abootconf /dev/sda 2

Additionally, you can make Gentoo boot automatically by setting up the aboot configuration file and some SRM variables. You can try setting these variables from Linux, but it may be easier to do so from the SRM console itself.

# echo '0:2/boot/vmlinux.gz root=/dev/sda2' > /etc/aboot.conf
# cd /proc/srm_environment/named_variables
# echo -n 0 > boot_osflags
# echo -n '' > boot_file
# echo -n 'BOOT' > auto_action
# echo -n 'dkc100' > bootdef_dev
(Substitute dkc100 with whatever your boot device is)

If you need to get into the SRM console again in the future (to recover your Gentoo install, play with some variables, or whatever), just hit CTRL+C to abort the automatic loading process.

If you're installing using a serial console, don't forget to include the serial console boot flag in aboot.conf. See /etc/aboot.conf.example for some further information.

Aboot is now configured and ready to use. Continue with Rebooting the System.

10.c. Alternative: Using MILO

Before continuing, you should decide on how to use MILO. In this section, we will assume that you want to make a MILO boot floppy. If you are going to boot from an MS-DOS partition on your hard disk, you should amend the commands appropriately.

To install MILO, we use emerge.

# emerge --usepkg milo

After MILO has been installed, the MILO images should be in /opt/milo. The commands below make a bootfloppy for use with MILO. Remember to use the correct image for your Alpha-system.

(First insert a blank floppy)
# fdformat /dev/fd0
# mformat a:
# mcopy /opt/milo/milo-2.2-18-gentoo-ruffian a:\milo
# mcopy /opt/milo/linload.exe a:\lilnload.exe
(Only if you have a Ruffian:     
  # mcopy /opt/milo/ldmilo.exe a:\ldmilo.exe
)
# echo -ne '\125\252' | dd of=/dev/fd0 bs=1 seek=510 count=2

Your MILO boot floppy is now ready to boot Gentoo Linux. You may need to set environment variables in your ARCS Firmware to get MILO to start; this is all explained in the MILO-HOWTO with some examples on common systems, and examples of the commands to use in interactive mode.

Not reading the MILO-HOWTO is a bad idea.

Now continue with Rebooting the System.

10.d. Rebooting the System

Exit the chrooted environment and unmount all mounted partitions. Then type in that one magical command you have been waiting for: reboot.

# exit
cdimage ~# cd
cdimage ~# umount /mnt/gentoo/boot /mnt/gentoo/dev /mnt/gentoo/proc /mnt/gentoo
cdimage ~# reboot

Of course, don't forget to remove the bootable CD, otherwise the CD will be booted again instead of your new Gentoo system.

Once rebooted in your Gentoo installation, finish up with Finalizing your Gentoo Installation.

11. Gentoo-asennuksen viimeistely

11.a. Käyttäjienhallinta

Käyttäjän lisäys normaalikäyttöä varten

Unix tai Linux-järjestelmissä on hyvin vaarallista käyttää pääkäyttäjän tunnusta ja sitä tuleekin välttää kun vain mahdollista. Suositellaan vahvasti, että lisäät tavan käyttäjän jokapäiväistä käyttöä varten.

Käyttäjän ryhmät määrittelevät joitain toimintoja, joita hän pystyy tekemään; alla on luettelo järjestelmän tärkeistä käyttäjäryhmistä, joita voi kannattanee käyttää:

Luodaan käyttäjä pekka ryhmien wheel, users ja audio jäsenenä. Mutta ensin kirjaudutaan pääkäyttäjäksi:

Login: root
Password: (pääkäyttäjän salasanasi)

# useradd -m -G users,wheel,audio -s /bin/bash pekka
# passwd pekka
Password: (Anna pekan salasana)
Re-enter password: (Anna salasasana uudelleen varmistukseksi)

Pekka voi nyt tarvitessaan suorittaa komentoja pääkäyttäjänä siirtymällä väliaikaisesti siihen tilaan komennolla su -. Toinen tapa toteuttaa sama toiminnallisuus on sudo-paketin avulla. Se on oikein käytettynä myös hyvin turvallinen.

11.b. Valinnainen: GRP-pakettien asennus

Nyt kun uusi järjestelmäsi on käynnistynyt, kirjaudu sisään luomanasi käyttäjänä (esimerkiksi pekkana) ja ota pääkäyttäjän oikeudet käyttöön komennolla su -:

$ su -
Password: (Anna pääkäyttäjän salasana)

Nyt pitää muuttaa Portagen asetuksia toisen cd:n (Gentoo Packages CD) esikäännettyjä paketteja varten. Aloitetaan liittämällä cd:

(Aseta Gentoo Packages CD asemaan)
# mount /mnt/cdrom

Nyt säädetään Portage käyttämään hakemistoa /mnt/cdrom esikäännettyjen pakettien hakuun:

# ls /mnt/cdrom

(Jos cd:llä on hakemisto /mnt/cdrom/packages:)
# export PKGDIR="/mnt/cdrom/packages"

(Muutoin:)
# export PKGDIR="/mnt/cdrom"

Nyt voit asentaa haluamasi paketit. Packages CD:llä on useita esikäännettyjä paketteja, kuten KDE tai Gnome:

# emerge --usepkg gnome

Käytössä olevat paketit saa selville listaamalla tiedostot hakemistossa /mnt/cdrom/All. Esimerkiksi jos halutaan katsoa mitä KDE:stä voi asentaa:

# ls /mnt/cdrom/All/kde*

Muista asentaa kaikki esikäännetyt binääripaketit tässä vaiheessa. Sen jälkeen, kun olet seuraavan kerran päivittänyt Portagen komennolla emerge --sync (mistä lisää myöhemmin), esikäännetyt binäärit eivät välttämättä vastaa tuoreimman portagen ebuildeja. Tätä ongelmaa voi yrittää kiertää käyttämällä komentoa emerge --usepkgonly komennon emerge --usepkg sijaan.

Jatka pohtimalla minne tästä mennään, niin opit lisää Gentoosta.

12. Minne seuraavaksi?

12.a. Dokumentointi

Onnea! Nyt käytössäsi on täysin toiminnallinen Gentoo. Mutta mitä seuraavaksi? Mitä vaihtoehtoja on tarjolla? Mihin kannattaa tutustua ensimmäisenä? Gentoo tarjoaa käyttäjilleen mahdollisuuksia ja siten paljon dokumentoituja (ja vähemmän dokumentoituja) ominaisuuksia.

Kannattaa ehdottomasti vilkaista Gentoo-käsikirjan seuraavaa osaa Gentoon käyttäminen. Siinä selitetään kuinka ohjelmisto pidetään ajan tasalla, kuinka lisäohjelmisto asennetaan, mitä USE-asetukset ovat, kuinka Gentoon Init toimii, jne.

Jos olet kiinnostunut järjestelmän optimoimisesta työpöytäkäyttöön tai haluat asentaa täysimittaisen työpöytäaseman, lue lisää työpöytäoppaistamme.

Tietoturvasta kiinnostuneiden kannattanee vilkaista laajahkoa Gentoo Security Handbook -opasta, joka tosin on vielä suomentamatta.

Täysi listaus dokumenteista löytyy dokumentti-indeksistä.

12.b. Gentoo verkossa

Olet tietenkin tervetullut Gentoon foorumeille (joilla on myös suomenkielinen osio!) sekä Gentoon irkkikanaville.

Käytettävissä on myös useita kaikille avoimia postituslistoja. Liittymisohjeet löytyvät sivulta.

12.c. Muutoksia sitten 2006.1:n

Muutoksia?

Gentoo on nopeasti kehittyvä distro. Seuraavassa muutoksia, joita Gentoossa on tapahtunut sen jälkeen kun 2006.1 julkaistiin. Tässä vain ne, jotka vaikuttavat kaikkiin asennuksiin, ei yksittäisten pakettien sisäisiä muutoksia.

Ei muutoksia.

B. Gentoon käyttäminen

1. Johdanto Portageen

1.a. Johdanto Portageen

Portage lienee Gentoon merkittävimpiä keksintöjä. Koska se on niin mukautuva ja sisältää paljon toimintoja, monet pitävät sitä Linux-järjestelmien parhaana ohjelmistonhallintatyökaluna.

Portage on kirjoitettu Pythonilla ja Bashilla. Se on molempien skriptauskielten käyttäjien käytettävissä.

Useimmat käyttäjät hyödyntävät Portage emergen läpi. Tässä kappaleessa ei aiota toistaa tietoja, jotka on saatavilla emergen man-sivulta. Täysimittainen listaus emergen mahdollisuuksista on vain man-sivulla:

$ man emerge

1.b. Portagepuu

Ebuildit

Kun ohjeessa puhutaan paketeista, sillä useimmiten tarkoitetaan ohjelmia, jotka ovat Gentoon käyttäjien saatavilla Portagepuun kautta. Portagepuu on kokoelma ebuildeja, tiedostoja, jotka sisältävät Portagen tarvitsemat ohjelman ylläpito-ohjeet (asennukseen, hakemiseen, jne.). Nämä sijaitsevat oletusarvoisesti hakemistossa /usr/portage.

Kun Portagelta kysytään ohjelmiin liittyviä toimintoja, se käyttää järjestelmän ebuildeja pohjatietonaan. On tärkeää, että ebuildit päivitetään tarpeeksi säännöllisesti, että Portage tietäisi uusista ohjelmista, turvallisuuspäivityksistä ja niin edelleen.

Portagepuun päivitys

Portagepuuta päivitetään tyypillisesti rsyncillä. Rsync on nopea ja tehokas tiedostojensiirtokäytäntö. Kun käyttää emergeä apuna, päivitys on helppoa:

# emerge --sync

Jos rsyncin käyttö ei onnistu palomuurin takia, voi Portagepuun silti päivittää päivittäisistä otostarrapalloista. Komento emerge-webrsync hakee ja asentaa tuoreimman otoksen järjestelmään:

# emerge-webrsync

1.c. Ohjelmiston ylläpito

Ohjelmien etsiminen

Portagepuuta voi hakea läpi emergen hakutoiminnoilla. Oletuksena komento emerge --search hakee paketit, joiden nimissä on annettu hakutermi.

Esimerkiksi näin etsittäisiin paketteja, joiden nimessä esiintyy pdf:

$ emerge --search pdf

Haun saa myös käymään läpi pakettien kuvaukset valitsimella --searchdesc (lyhyesti -S):

$ emerge --searchdesc pdf

Tulosteessa on paljon tietoja. Kentät on selkeästi otsikoitu, joten emme selitä niistä sen enempää:

*  net-print/cups-pdf
      Latest version available: 1.5.2
      Latest version installed: [ Not Installed ]
      Size of downloaded files: 15 kB
      Homepage:    http://cip.physik.uni-wuerzburg.de/~vrbehr/cups-pdf/
      Description: Provides a virtual printer for CUPS to produce PDF files.
      License:     GPL-2

Ohjelmien asentaminen

Sopivia ohjelmia on hyvin helppo asentaa tarvitessa, käytetään vain komentoa emerge ja paketin nimeä. Esimerkiksi gnumeric asennettaisiin näin:

# emerge gnumeric

Monet ohjelmat tosin tarvitsevat toisia ohjelmia tai kirjastoja toimiakseen; tällaista asennettaessa saattaa asentua useita riippuvuuksia mukana. Näistä ei kuitenkaan yleensä tarvitse huolehtia, sillä Portage osaa hoitaa riippuvuudet hyvin. Tarkastellaksesi mitä Portage aikoo asentaa jonkin paketin ohella, käytä valitsinta --pretend. Esimerkiksi:

# emerge --pretend gnumeric

Kun Portagella asentaa pakettia, se hakee lähdekoodit Internetistä (jos tarpeen) ja tallentaa ne oletusarvoisesti hakemistoon /usr/portage/distfiles. Tämän jälkeen se purkaa, kääntää ja asentaa paketin. Jos halutaan Portagen vain hakevan paketin asentamatta sitä, pitää antaa valitsin --fetchonly komennolle emerge:

# emerge --fetchonly gnumeric

Asennettujen ohjelmien dokumentit

Monet paketeista sisältävät myös dokumentaationsa. Joskus tätä varten on valinnainen doc-USE-asetus. USE-asetuksen voi tarkistaa komennolla emerge -vp <paketti>.

(alsa-lib on vain hyvä esimerkki.)
# emerge -vp alsa-lib
[ebuild  N    ] media-libs/alsa-lib-1.0.14_rc1  -debug 698 kB

USE-asetusta on järkevintä käyttää pakettikohtaisesti tiedostossa tai hakemistossa /etc/portage/package.use. Järjestelmänlaajuisena asetuksena se voi aiheuttaa ongelmia riippuvuuksien kanssa. Käsikirjan USE-asetuskappaleessa on lisää USE-asetuksista.

Kun paketti on asennettu, sen dokumentaatio yleensä löytyy hakemiston /usr/share/doc paketin nimeä vastaavasta alihakemistosta. Kaikki paketin asennetut tiedostot näkee myös equery-työkalulla, joka kuuluu pakettiin app-portage/gentoolkit (ks. Gentoolkit documentation).

# ls -l /usr/share/doc/alsa-lib-1.0.14_rc1
total 28
-rw-r--r--  1 root root  669 May 17 21:54 ChangeLog.gz
-rw-r--r--  1 root root 9373 May 17 21:54 COPYING.gz
drwxr-xr-x  2 root root 8560 May 17 21:54 html
-rw-r--r--  1 root root  196 May 17 21:54 TODO.gz

(Vaihtoehtoisesti equeryllä:)
# equery files alsa-lib | less
media-libs/alsa-lib-1.0.14_rc1
* Contents of media-libs/alsa-lib-1.0.14_rc1:
/usr
/usr/bin
/usr/bin/alsalisp
...ja niin edelleen

Ohjelmien poistaminen

Paketit poistetaan järjestelmästä komennola emerge --unmerge. Tämä käskee Portagen poistamaan kaikki paketin asentamat tiedostot paitsi asetustiedostot, joita on muutettu asennuksen jälkeen. Asetustiedostojen säilyttäminen helpottaa ohjelman käyttämistä, jos se asennetaan joskus uudelleen.

On kuitenkin erittäin tärkeää huomata, että Portage ei tarkasta onko poistettava paketti tarpeellinen jollekin muulle paketille. Se varoittaa kuitenkin, jos poistetaan pakettia, joka on tarpeellinen koko järjestelmälle.

# emerge --unmerge gnumeric

Pakettia poistettaessa, sen mukana asennetut riippuvuudet eivät poistu. Portage osaa hakea kaikki riippuvuudet jotka voisi poistaa emergen komennolla --depclean, tästä kerromme lisää myöhemmin.

Järjestelmän päivittäminen

Jotta järjestelmä pysyisi kunnossa (ja tietoturvakin ajan tasalla), sitä pitää päivittää säännöllisesti. Koska Portage tarkistaa päivitykset Portagepuun ebuildeista, täytyy ensimmäisenä päivittää Portagepuu. Kun Portagepuu on päivitetty, järjestelmän voi päivittää komennolla emerge --update world. Seuraavassa komennossa käytetään myös valitsinta --ask, joka kysyy ennen muutosten tekemistä:

# emerge --update --ask world

Tällä komennolla Portage etsii uudet versiot ohjelmista, jotka on asennettu. Tämä kuitenkin vaikuttaa vain ohjelmiin, jotka on erikseen pyydetty asennettaviksi (so. ohjelmat tiedostossa /var/lib/portage/world), ei niiden kaikkiin riippuvuuksiin. Jos tarvitaan päivittää jokainen paketti järjestelmässä, pitää lisätä valitsin --deep:

# emerge --update --deep world

Koska tietoturvapäivitykset usein osuvat paketteihin, joita ei ole erikseen asennettu koneelle, vaan vain muiden ohjelmien riippuvuuksina, tämän komennon käyttöä aika ajoin suositellaan vahvasti.

Jos joitain USE-asetuksia on muutettu, voi olla järkevää lisätä myös valitsin --newuse joukkoon. Tällöin Portage tarkastaa jos muutkoset vaativat pakettien uudelleenasennusta.

# emerge --update --deep --newuse world

Metapaketit

Portagepuussa on joitain paketteja, joilla ei ole varsinaista sisältöä, vaan pikemminkin ne asentavat joukkoja paketteja. Esimerkiksi kde asentaa täyden KDE-ympäristön järjestelmään hakien tarpeelliset KDE-liittyvät paketit riippuvuuksina.

Tällaista pakettia poistaessa emerge --unmerge ei paljoa auta, sillä riippuvuudethan jäävät järjestelmään.

Portage osaa poistaa myös orpoutuneet riippuvuudet, mutta koska ohjelmat riippuvat toisistaan myös dynaamisesti, pitää koko järjestelmä päivittää ensin, mukaanlukien USE-asetuspohjaiset muutokset. Tämän jälkeen voi suorittaa emerge --depclean poistaakseen orvot riippuvuudet. Kun tämä on tehty, pitää uudelleenasentaa ohjelmat, jotka oli dynaamisesti linkitetty näihin poistettuihin, mutta jotka eivät tarvitse niitä enää.

Kaikki tämä onnistuu kätevästi kolmella komennolla:

# emerge --update --deep --newuse world
# emerge --depclean
# revdep-rebuild

Revdep-rebuild kuuluu pakettiin gentoolkit: muista asentaa se ensin:

# emerge gentoolkit

1.d. Kun Portage antaa virheilmoituksia

Virheilmoitukset SLOTeista, Virtualeista, Brancheista, Architectureista ja Profileista

Kuten aiemmin sanottiin, Portage on hyvin tehokas ja siinä on paljon ominaisuuksia.

Portagessa samasta paketista voi olla useita versioita yhtä aikaa asennettuana. Kun muissa distroissa paketin nimissä ilmoitetaan versionumero (kuten freetype vs. freetype2), Portage käyttää tähän SLOTeja. Ebuildit kertovat ohjelmien SLOTin versioittain. Ebuildit, joissa on määritetty eri SLOTti, voidaan asentaa samaan aikaan järjestelmälle. Esimerkiksi freetypellä on ebuildeja joissa on määritelty SLOT="1" ja SLOT="2".

Lisäksi on joukoittain pakettia, jotka tekevät samaa asiaa, mutta eri toteutuksella. Esimerkiksi metalogd, sysklogd ja syslog-ng ovat kaikki järjestelmälokeja. Ohjelmat, jotka riippuvat tällaisesta toiminnallisuudesta, eivät voi valita riippuvuudekseen vaikkapa metalogd:tä, sillä muutkin toimisivat yhtä hyvin. Portage ratkaisee tämän virtuaaleilla: jokainen järjestelmäloki sisältää virtuaalin virtual/syslog, johon muut sovellukset voivat merkitä riippuvuuden.

Ohjelmisto Portagepuussa jaotellaan useisiin eri haaroihin. Oletusarvoisesti järjestelmään asennetaan vain paketteja, jotka Gentoon kehittäjien mielestä ovat stabiileja. Useimmat uudet ohjelmat liitetään aluksi testaushaaraan, joka tarkoittaa että niitä pitää testata, ennen kuin ne uskaltaa merkitä stabiileiksi. Vaikka näitä paketteja pystyy katselemaan Portagepuusta, niitä ei voi asentaa, ennen kuin ne on sijoitettu stabiiliin haaran.

Jotkut ohjelmat on tehty vain muutamille arkkitehtuureille, toiset vain eivät toimi joillain, tai tarvitsevat lisää testausta. Joissain tapauksissa ohjelman Portagepuuhun lisännyt kehittäjä ei pysty testaamaan ohjelman vakautta muilla alustoilla.

Gentoo-asennukset seuraavat tiettyjä profiilitietoja, joissa on luettelo tarvittavista järjestelmäpaketeista ja muutakin.

Blokatut paketit

[blocks B     ] mail-mta/ssmtp (is blocking mail-mta/postfix-2.2.2-r1)

!!! Error: the mail-mta/postfix package conflicts with another package.
!!!        both can't be installed on the same system together.
!!!        Please use 'emerge --pretend' to determine blockers.

Ebuildeissa on tietoa riippuvuuksista. Riippuvuuksia on kahta luokkaa: asennusaikaisia ja ajonaikaisia, jotka määritellään vastaavasti muuttujissa DEPEND ja RDEPEND. Jos näissä on merkitty jotakin, jota ei voi asentaa, se johtaa blokkaamiseen.

Blokkaamisen voi ratkaista joko jättämällä paketin asentamatta tai poistamalla blokaavan paketin. Annetussa esimerkissä voi joko jättää postfixin asentamatta tai poistaa ssmtp:n ensin.

Joskus blokkaukset voivat olla versiokohtaisia, kuten <media-video/mplayer-bin-1.0_rc1-r2. Tällöin pelkkä päivitys saattaa ratkaista ongelman.

Joskus voi myös käydä niin, että kaksi asentamatonta pakettia blokkaavat toisensa. Tällaisessa tapauksessa pitää ottaa selvää miksi molempien asennus on tarpeellinen. Yleensä ongelma ratkeaa asentamalla vain toisen paketeista, mutta jollei, raportoi asiasta englanniksi Gentoon bugzillaan.

Peitetyt paketit

!!! all ebuilds that could satisfy "bootsplash" have been masked.

!!! possible candidates are:

- gnome-base/gnome-2.8.0_pre1 (masked by: ~x86 keyword)
- lm-sensors/lm-sensors-2.8.7 (masked by: -sparc keyword)
- sys-libs/glibc-2.3.4.20040808 (masked by: -* keyword)
- dev-util/cvsd-1.0.2 (masked by: missing keyword)
- games-fps/unreal-tournament-451 (masked by: package.mask)
- sys-libs/glibc-2.3.2-r11 (masked by: profile)

Jos pitää asentaa paketti, joka ei nykyiselle järjestelmälle ole saatavilla, tulee jokin virheilmoituksista. Tällöin kannattaisi kokeilla toista samanlaista pakettia, tai odottaa että tarvittava paketti tulee saataville. Pakettien peittämiselle on aina erittäin pätevä syy:

• ~arch keyword tarkoittaa, että sovellusta ei ole vielä testattu tarpeeksi sen merkitsemiseksi stabiiliksi. Odottele muutamia viikkoja ja yritä uudelleen.
• -arch keyword tai -* keyword tarkoittaa, että sovellus(versio) ei toimi tällä arkkitehtuurilla. Jos olet toista mieltä, kirjoita aiheesta sopiva englanninkielinen ilmoitus bugzillaan.
• missing keyword tarkoittaa, ettei sovellusta ole testattu koko arkkitehtuurilla vielä. Pyydä arkkitehtuurin ylläpitoa testaamaan, tai kerro omista testituloksista englanniksi bugzillaan.
• package.mask tarkoittaa, että paketti on viallinen, epästabiili, tai jotain pahempaa, ja kehittäjä on merkannut sen käyttökelvottomaksi.
• profile tarkoittaa, että paketti ei sovi tämän järjestelmän profiiliin. Sovellus saattaa rikkoa tämän järjestelmän asennettuna, tai sitten se ei vain sovi käytettyyn profiiliin.

Puuttuvat riippuvuudet

emerge: there are no ebuilds to satisfy ">=sys-devel/gcc-4.2-r4".

!!! Problem with ebuild sys-devel/gcc-3.4.2-r2
!!! Possibly a DEPEND/*DEPEND problem.

Sovellus, jota asennetaan, vaatii sovelluksen, jota ei ole saatavilla tähän järjestelmään. Selaa bugzillaa, josko tämä olisi tunnettu virhe, ja jollei ole, tee siitä vikailmoitus. Jollet käytä useampia versiohaaroja (testausta ja stabiilia) sekaisin, tämän virheen ei pitäisi esiintyä, ja se on siis ilmoitettava bugi.

Monimerkityksiset ebuildien nimet

!!! The short ebuild name "aterm" is ambiguous.  Please specify
!!! one of the following fully-qualified ebuild names instead:

    dev-libs/aterm
    x11-terms/aterm

Asennettava sovellus on saman niminen kuin joku toinenkin paketti. Tällöin sille pitää määritellä myös kategoria. Portage kertoo mahdolliset vaihtoehdot joista valita.

Edestakaiset riippuvuudet

!!! Error: circular dependencies:

ebuild / net-print/cups-1.1.15-r2 depends on ebuild / app-text/ghostscript-7.05.3-r1
ebuild / app-text/ghostscript-7.05.3-r1 depends on ebuild / net-print/cups-1.1.15-r2

Asennettavista sovelluksista kaksi tai useampi riippuu toisistaan, eikä niitä voi asentaa. Tämä on todennäköisesti ongelma Portagepuussa. Koeta uudelleen-rsyncata ja asentaa uudelleen. Voit myös selata läpi bugzillaa, josko ongelma olisi tiedossa, ja ilmoitta, jollei ole.

Haku epäonnistui

!!! Fetch failed for sys-libs/ncurses-5.4-r5, continuing...
(...)
!!! Some fetch errors were encountered.  Please see above for details.

Portage ei saanut haettua lähdekoodeja ja yrittää jatkaa asennusta ilman (jos mahdollista). Tämä virhe johtuu usein siitä, että peilipalvelimet eivät ole ajan tasalla, tai että ebuild osoittaa väärään paikkaan. Myös lähdekoodeja majoittavassa palvelimessa saattaa olla ongelmia.

Koeta uudelleen tunnin päästä nähdäksesi jos ongelma jatkuu.

Järjestelmäprofiilin suojaus

!!! Trying to unmerge package(s) in system profile. 'sys-apps/portage'
!!! This could be damaging to your system.

Yritetään poistaa pakettia, joka kuuluu järjestelmän välttämättömiin paketteihin. Tällainen paketti on merkitty profiiliin, eikä sitä pitäisi koskaan poistaa järjestelmästä.

Digestin varmennusvirheet

Joskus paketin asennus epäonnistuu seuraavalla virheilmoituksella:

>>> Verifying ebuild Manifests...

!!! Digest verification failed:
!!! /usr/portage/virtual/c++-tr1-memory/c++-tr1-memory-0.ebuild
!!! Reason: Failed on MD5 verification
!!! Got: cccc4738cc08ac3c67b14932c85d7cb2
!!! Expected: cccc4738cc08ac3c67b14932c85d7cb3

Tämä tarkoittaa, että Portage-puussa on jotain vialla, yleensä niin, että kehittäjä on tehnyt virheen paketin lisäämisessä puuhun.

Varmennusvirheen tapahtuessa ei kannata yrittää korjata ongelmaa itse. Komento ebuild foo digest ei korjaa ongelmaa, vaan tekee sen pahemmaksi.

Sen sijaan kannattaa odottaa tunti tai pari. Yleensä tällaiset virheet huomataan välittömästi, mutta korjauksen eteneminen puuhun asti saattaa kestää tovin. Odottaessa kannattaa selailla Bugzillasta, josko joku muu olisi huomannut ja ilmoittanut vian. Jollei, kannattaa tehdä uusi bugi-ilmoitus siitä.

Kun vika on korjattu, tarvitsee vain synkata puu uudestaan.

2. USE-asetukset

2.a. Mitä USE-asetukset ovat?

USE-asetusten tarkoitus

Gentoota (kuten muita distroja tai käyttöjärjestelmiäkin) asennettaessa tehdään valintoja käyttöympäristön mukaan. Palvelimen asetukset ovat erilaiset kuin työaseman ja pelikone näyttää erilaiselta kuin 3D-kehittäjän kone.

Tämä vaikuttaa paitsi asennettuihin paketteihin myös pakettien ominaisuuksiin. Jos OpenGL:lle ei ole tarvetta, ei varmaankaan ole järkevää pitää kaikissa sovelluksissa OpenGL-tukea mukana. Jos KDE ei ole käytössä, et varmasti myöskään halua kääntää KDE-tukea mukaan paketteihin, jotka eivät välttämättä sitä tarvitse.

Auttaaksemme käyttäjiä valitsemaan asennettavat paketit ja aktivoitavat toiminnallisuudet haluamme käyttäjän määrittelevän käyttöympäristönsä yksinkertaisella tavalla. Käyttäjän tarvitsee valita mitä haluaa helpottaakseen Portagea, paketinhallintajärjestelmäämme, tekemään järkeviä päätöksiä.

USE-asetusten määritelmä

Tutustukaamme USE-asetuksiin. Jokainen asetus on totuusarvoinen avainsana joka sisältää tiedon jonkin käsitteen tuista ja riippuvuuksista. Valitessasi USE-asetuksen kerrot Portagelle haluavasi tuen avainsanan tarkoitteelle. Tämä tietenkin vaikuttaa paketin riippuvuustietoihinkin.

Tarkastelkaamme asioita esimerkin kde avulla. Jollei tätä avainsanaa ole määritetty USE-muuttujissasi, kaikki paketit joissa on valinnainen KDE-tuki kääntyvät ilman sitä. Samoin kaikki paketit jotka vaihtoehtoisesti ovat riippuvaisia KDE:stä jättävät KDE:n vaihtoehtoiset kirjastoriipuvuudet asentamatta. Jos taas kde-avainsana on määritelty, KDE-tuki käännetään mukaan ja KDE-kirjastot asennetaan riippuvuuksien mukaan.

Oikein määritellyillä avainsanoilla saadaan aikaan järjestelmä joka on tarkalleen räätälöity tarpeitasi varten.

Mitä USE-asetuksia on olemassa?

USE-asetuksia on kahta lajia: globaaleja ja paikallisia.

• Globaalit USE-asetukset ovat useampien pakettien käytössä järjesetelmänlaajuisesti. Näitä useimmat käyttäjät pitävät USE-asetuksin.
• Paikalliset USE-asetukset ovat vain yhden paketin käytössä pakettikohtaisia asetuksia varten.

Listaus käytössä olevista USE-asetuksista on saatavilla verkosta tai paikallisen järjestelmän tiedostosta /usr/portage/profiles/use.desc.

Luettelo paikallisista USE-asetuksista on tiedostossa /usr/portage/profiles/use.local.desc.

2.b. USE-asetusten käyttäminen

Pysyvien USE-asetusten määritteleminen

Nyt kun olet toivottavasti vakuuttunut USE-asetusten tärkeydestä, opastamme USE-asetusten määrittelyssä.

Kuten aiemmin huomattiin, USE-asetukset määritellään USE-muuttujaan. Helpottaaksemme käyttäjien tehtävää USE-asetusten valinnassa olemme valmiiksi tarjonneet oletusasetuksia. Oletusasetuksiin on valittu kokoelma USEja joita uskomme valtaosan Gentoon käyttäjistä käyttävän. Nämä oletukset löytyvät profiilihakemistojen tiedostoista make.defaults. 2004.3 asetukset näyttivät tältä:

(Tämä esimerkki saattaa olla muuttunut sen ottamisen jälkeen)
USE="x86 oss apm arts avi berkdb crypt cups encode foomaticdb gdbm gif gpm gtk
     imlib jpeg kde gnome libg++ libwww mad mikmod motif mpeg ncurses nls
     oggvorbis opengl pam pdflib png python qt3 qt4 quicktime readline sdl slang
     spell ssl svga tcpd truetype X xml2 xmms xv zlib"

Voinet huomata että muuttujaan on jo määritelty aika monia avainsanoja. Älä käytä mitään tiedostoja make.defaults muuttaaksesi USE-asetuksia; nämä muutokset häviävät Portagen päivitysten mukana!

Oletusasetusten muuttaamiseksi tulee poistaa avainsanoja USE-muuttujasta. Järjestelmänlaajuisesti tämän voi tehdä muuttamalla USE-muuttujaa tiedostossa /etc/make.conf. Tähän muuttujaan voi lisätä tarvittuja USE-asetuksia tai poistaa niitä joita ei haluta, poistaminen tapahtuu lisäämällä miinus ’-’ avainsanan eteen.

Jos esimerkiksi halutaan poistaa KDE- ja QT-tuki mutta lisätä ldap, merkitään USE-muuttuja tiedostoon /etc/make.conf seuraavasti:

USE="-kde -qt3 -qt4 ldap"

USE-asetusten määrittely pakettikohtaisesti

Joskus on järkevää määritellä jokin USE-asetus vain muutamalle paketille, muttei suinkaan kaikille. Tällöin on parasta luoda hakemisto /etc/portage, jollei sitä ole vielä, ja lisätä hakemistoon tai tiedostoon /etc/portage/package.use. Lisätietoja tästä löytyy ohjesivulta man portage. Seuraavat esimerkit olettavat package.use-tiedoston.

dev-db/mysql berkdb

On myös mahdollista poistaa joitain USE-asetuksia pakettikohtaisesti, esimerkiksi poistetaan java PHP:stä:

dev-php/php -java

Väliaikaisten USE-asetusten tekeminen

Joskus on tarve käyttää USE-muuttujaa vain kerran. Sen sijaan että tässä tapauksessa joutuisi muokkaamaan tiedostoa /etc/make.conf kahdesti (asetuksen lisäämiseksi ja poistamiseksi), voidaan USE-muuttuja määritellä ympäristömuuttujana.

Esimerkkinä poistamme hetkellisesti javan USE-asetuksista Mozillan asentamisen ajaksi.

# USE="-java" emerge seamonkey

Tärkeysjärjestys

Tietenkin näillä eri USE-muuttujilla on tietty prioriteettijärjestys, eikä ole järkevää sanoa USE="-java" vain nähdäkseen että java kuitenkin on päällä korkeampiarvoisen asetuksen takia. Asetukset luetaan siis seuraavassa tärkeysjärjestyksessä (ensimmäisenä vähiten tärkeä):

1. Oletusasetukset profiilin tiedostoissa make.defaults
2. käyttäjän määrittelemät asetukset tiedostossa /etc/make.conf
3. käyttäjän määrittelemät USE-asetukset ympäristömuuttujassa.

Nähdäksesi lopullisen USEn muodon käytä komentoa emerge info. Se antaa listauksen kaikista Portagelle merkittävistä muuttujista (ml. USE-asetukset) nykyisine sisältöineen.

# emerge --info

Järjestelmä mukauttaminen uusiin USE-asetuksiin

Kokonainen järjestelmä pystytään päivittämään vastaamaan täysin muutettuja USE-asetuksia emergen valitsimella --newuse:

# emerge --update --deep --newuse world

Seuraavaksi Portagen depclean-toiminnolla poistetaan ne vaihtoehtoiset riippuvuudet mitkä kuuluivat vanhaan järjestelmääsi mutta eivät sisälly nykyisiin USE-asetuksiin.

# emerge -p --depclean

Depclean-toiminnon loputtua päivitä dynaamisesti äskettäin päivittyneitä kirjastoja vastaan linkittyvät sovellukset komennolla revdep-rebuild. Tämä komento on osa gentoolkit-pakettia, joten se pitää tietenkin asentaa ennen käyttämistä.

# revdep-rebuild

Tämän jälkeen järjestelmä onkin täysin tuoreiden USE-asetusten mukainen.

2.c. Pakettikohtaiset USE-asetukset

Mahdollisten USE-asetusten tarkastelu

Otetaan esimerkiksi seamonkey, mitä USE-asetuksia se totteleekaan? Selvittääksemme annamme komennolle emerge valitsimet --pretend (teeskentelemme asennusta tekemättä mitään) ja --verbose (katselemme monisanaista tulostetta):

# emerge --pretend --verbose seamonkey
These are the packages that I would merge, in order:

Calculating dependencies ...done!
[ebuild  N    ] net-www/seamonkey-1.7.12-r2 USE="crypt gnome java mozsvg ssl
truetype xprint -debug -ipv6 -ldap -mozcalendar -mozdevelop -moznocompose
-moznoirc -moznomail -moznoxft -postgres -xinerama" 0 kB

emergen lisäksi on myös muita työkaluja tätä varten. Itse asiassa equery on jopa pääasiallisesti tarkoitettu pakettien tiedon tarkasteluun. Se sijaitsee gentoolkit-paketista. Ensin siis asennetaan gentoolkit:

# emerge gentoolkit

Komento equery argumentilla uses näyttää nyt annetun paketin USE-muuttujat. Esimerkiksi katsomme gnumericia:

# equery --nocolor uses =gnumeric-1.6.3 -a
[ Searching for packages matching =gnumeric-1.6.3... ]
[ Colour Code : set unset ]
[ Legend        : Left column  (U) - USE flags from make.conf  ]
[               : Right column (I) - USE flags packages was installed with ]
[ Found these USE variables for app-office/gnumeric-1.6.3 ]
 U I
 - - debug  : Enable extra debug codepaths, like asserts and extra output.
                     If you want to get meaningful backtraces see
                     http://www.gentoo.org/proj/en/qa/backtraces.xml.
 - - gnome  : Adds GNOME support
 + + python  : Adds support/bindings for the Python language
 - - static : !!do not set this during bootstrap!! Causes binaries to be
                       statically linked instead of dynamically

3. Portagen ominaisuudet

3.a. Portagen ominaisuudet

Portagessa on muutamia ominaisuuksia, joiden avulla Gentoota on mukavampi käyttää. Monet näistä liittyvät joihinkin työkaluohjelmiin, joilla saadaan järjestelmän suorituskykyä, luotettavuutta, turvallisuutta ja niin poispäin parannettua.

Portagen ominaisuuksia muutetaan tiedoston /etc/make.conf FEATURES-muuttujalla, johon ominaisuudet kirjoitetaan välilyönnein eroteltuna. Toisinaan joudutaan myös asentamaan erillinen työkaluohjelma, johon ominaisuus liittyy.

Kaikkia Portagen ominaisuuksia ei luetteloida täällä; täyden ajantasaisehkon luettelon löydät make.confin man-sivuilta:

$ man make.conf

Komennolla emerge --info voi tarkastella myös nykyisiä FEATURES-asetuksia. Etsi tulosteesta rivi FEATURES tai hae se vaikkapa grepin avulla.

$ emerge --info | grep FEATURES

3.b. Rinnakkaisjärjestelmien käyttö kääntämisessä

Distcc:n käyttö

distcc on ohjelma joka osaa jakaa käännökset useammalle, jopa erilaiselle, verkotetulle koneelle. distcc-asiakasohjelma lähettää tarpeelliset tiedot kaikille saatavilla oleville distcc-palvelimille (käynnistetyille distccd-palveluille), jotta ne voivat kääntää osia koodista asiakkaan puolesta. Tästä netotaan yleensä vähemmän käännösaikaa.

Tarkemmin tietoa distcc:stä (ja sen käytöstä Gentoo-järjestelmissä) löydät erillisestä Gentoo Distcc-dokumentistamme.

Distcc:n asennus

Distcc:n mukana tulee graafisia valvontaohjelmia joilla voi tarkastella lähetettyjä käännöksiä. Jos käytät Gnomea, lisää gnome USE-asetuksiisi. Jollet käytä Gnomea ja tarvitset silti valvontaohjelmaa, käytä USE-asetusta gtk.

Distcc:n asennus on helppoa kuten kaikkien muidenkin Gentoon ohjelmistojen:

# emerge distcc

Portagen tuen aktivointi

Aloita avaamalla tiedosto /etc/make.conf ja lisää muuttujaan FEATURES arvo distcc. Sitten muuta muuttujaa MAKEOPTS siten, että siinä sanotaan -jX, missä X on verkossa olevien distccd:tä ajavien prosessorien määrä (nämä mukaanlukien) lisättynä yhdellä:

# Oletetaan kaksi yhden prosessorin järjestelmää tämän
lisäksi:
MAKEOPTS="-j4"

Seuraavaksi lisää distcc-configilla käytettävät DistCC-palvelimet. Esimerkissä käytämme palvelimia osoitteissa 192.168.1.102 (tämä kone), 192.168.1.103 ja 192.168.1.104 (kaksi etäkonetta):

# distcc-config --set-hosts "192.168.1.102 192.168.1.103 192.168.1.104"

Älä tietenkään unohdaa käynnistää itse distccd-palvelua:

# rc-update add distccd default
# /etc/init.d/distccd start

3.c. Cachettava käännösprosessi

Yleistä ccachesta

ccache on nopea kääntäjän välimuisti. Ohjelmaa käännettäessä se tallentaa tulokset jotta saman ohjelman uusien kääntöjen ajat nopeutuisivat. Yleisissä käännöksissä nopeutus on jotain viisin-, kymmenkertaisen luokkaa.

Jos haluat tietää tarkemmin ccachen käyttäytymisestä, vieraile ccachen kotisivuilla.

ccachen asennus

Ccache asennetaan Gentooseen käyttämällä emergeä:

# emerge ccache

Ccachen lisäys Portageen

Avaa tiedosto /etc/make.conf ja lisää muuttujaan FEATURES arvo ccache. Lisää myös muuttuja CCACHE_SIZE tiedostoon ja aseta arvoksi vaikkapa 2G:

CCACHE_SIZE="2G"

Jos epäilet ccachen toimivuutta, komennolla ccache -s saa näkyviin joitain statistiikkatietoja. Koska Portagella on oma ccachen kotihakemistonsa, se pitää asettaa CCACHE_DIR-muuttujaan:

# CCACHE_DIR="/var/tmp/ccache" ccache -s

/var/tmp/ccache on Portagen oletusarvo ccache-hakemistolle, tätä voi muuttaa asettamalla muuttujan CCACHE_DIR tiedostossa /etc/make.conf.

Kuitenkin ccachea ajettaessa sen oma oletus on ${HOME}/.ccache. Tämän takia muuttuja CCACHE_DIR pitää olla asetettuna kun Portagen ccache-tilastoja katsellaan.

Ccachen käyttö Portagen ulkopuolella C-koodin kanssa

Jos aiot käyttää ccachea Portagen ulkopuolella kääntäessäsi itse C-kielistä koodia, lisää /usr/lib/ccache/bin polkumuuttujan PATH alkuun (erityisesti ennen kohtaa /usr/bin). Tähän päästään muokkaamalla tiedostoa ~/.bash_profile, joka on yksi mahdollisuus ympäristömuuttujien säätämiseen:

	PATH="/usr/lib/ccache/bin:/opt/bin:${PATH}"

3.d. Binääripaketit

Esikäännettyjen binääripakettien luonti

Portagessa on tuki esikäännettyjen pakettien asentamiselle. Vaikka Gentoo-projekti ei tarjoa esikäännettyjä paketteja itse (pl. GRP-otokset), Portage voidaan määrätä tekemään ja käyttämään näitä.

Esikäännetyn paketin voi tehdä komennolla quickpkg, jos paketti on jo asennettu järjestelmään, tai emergen valitsimilla --buildpkg tai --buildpkgonly.

Jos haluat Portagen luovan esikäännetyt paketit kaikista asennetuista ohjelmista, lisää buildpkg FEATURES-muuttujaan.

Laajempi tuki esikäännetyille paketeille on catalystissä. Lisätietoa tästä saat Catalyst Reference Manual ja Catalyst Howto -sivuilta.

Esikäännettyjen pakettien asentaminen

Vaikkei Gentoolla ole omaa esikäännetyjen pakettien palvelinta, voit tehdä sellaisen itsellesi pakettien säilyttämiseen. Käyttääksesi tällaista palvelinta sinun täytyy kertoa Portagelle sen osoitteesta muuttujalla PORTAGE_BINHOST. Esimerkiksi jos esikäännetyt pakettisi ovat osoitteessa ftp://keskuspalvelin/gentoo:

PORTAGE_BINHOST="ftp://buildhost/gentoo"

Kun asennat esikäännetyn paketin, lisää valitsin --getbinpkg emergen komentoon --usepkg-valitsimen kaveriksi. Ensimmäinen käskee emergeä lataamaan esikäännetyt paketit aiemmin mainitulta palvelimelta ja toinen koettamaan asentaa esikäännettyä pakettia ennen ryhtymistä kääntämiseen.

Esimerkiksi gnumeric asennettaisiin esikäännettynä näin:

# emerge --usepkg --getbinpkg gnumeric

Lisätietoa esikäännetyistä paketeista on emergen man-sivuilla.

$ man emerge

3.e. Tiedostojen haku

Rinnakkaishaku

Kun asennetaan useita paketteja, Portage voi hakea seuraavan paketin tiedostoja edellistä asennettaessa, joka lyhentää kokonaisasennusaikaa. Tämän saa päälle FEATURES-asetuksella ”parallel-fetch”.

Userfetch

Kun Portagea suoritetaan roottina, FEATURES="userfetch" saa Portagen tiputtamaan rootin oikeudet haun ajaksi. Tämä parantaa hieman tietoturvatasoa.

4. Initskriptit

4.a. Runlevelit

Järjestelmän käynnistys

Järjestelmän käynnistyessä liuta tekstiä soljunee ohitse. Jos katsot tarkkaan, ilmoitukset ovat samoja joka kerta. Tätä toimintojen sarjaa kutsutaan käynnistyssekvenssiksi ja se on (enimmäkseen) staattisesti määrätty.

Ensimmäisenä käynnistyslatain lataa asetustenmukaisen ytimen muistiin, jonka jälkeen suorittimelle annetaan käsky ytimen ajamisesta. Ytimen latauduttua se käynnistää omat rakenteensa ja ajaa init-prosessin.

Tämä prosessi varmistaa (/etc/fstabissa) määriteltyjen tiedostojärjestelmien liitokset ja käyttäkelpoisuuden. Tämän jälkeen suoritetaan hakemistossa /etc/init.d sijaitsevia palveluita jotka ovat käynnistykselle välttämättömiä.

Kun kaikki skriptit on vihdoin ajettu, init aktivoi terminaalit (yleensä, virtuaalikonsolit jotka löytyvät näppäilemällä Alt-F1, Alt-F2, jne.) liittämällä agetty-prosessin niihin. Tämä prosessi huolehtii kirjautumismuodollisuuksista ajamalla komennon login.

Initskriptit

init ei tietenkään suorita satunnaisesti skriptejä hakemistosta /etc/init.d. Se ei edes suorita kaikkia /etc/init.d:n skriptejä, vaan vain ne jotka on määrätty. Suoritettaviksi määrätyt skriptit löytyvät hakemistosta /etc/runlevels.

Ensiksi init ajaa kaikki /etc/runlevels/bootiin linkitetyt skriptit hakemistosta /etc/init.d. Yleensä suoritusjärjestys noudattaa aakkostusta, mutta joissakin skripteissä on riippuvuustietoja jotka käskevät järjestelmää käynnistämään muita ennen itseään.

Kun kaikki /etc/runlevels/bootin skriptit on suoritettu, init jatkaa ajamalla skriptejä joihin on linkit hakemistossa /etc/runlevels/default. Järjestys vastaa jälleen aakkostettua riippuvuustietojen muokkaamaa käynnistyssarjaa.

Kuinka init toimii?

Tietenkään init ei päätä kaikkea itsestään. Se käyttää asetustiedostoja ratkaistessaan mitä toimintoja tulee suorittaa. Asetustiedosto löytyy sijainnista /etc/inittab.

Jos muistelet mitä käynnistyssekvenssistä kerrottiin äsken, niin ensimmäisenähän init liitti kaikki tiedostojärjestelmät. Tämän määrää asetustiedoston /etc/inittab seuraavannäköinen rivi:

si::sysinit:/sbin/rc sysinit

Rivillä käsketään initiä ajamaan komento /sbin/rc sysinit järjestelmän alustamiseksi. Skripti /sbin/rc pitää pitkälti huolen alustuskuvioista, joten voisi sanoa ettei initille jää paljoakaan tehtävää -- sehän vain delegoi alustustoiminnot muille prosesseille.

Seuraavaksi init suoritti kaikki ne skriptit joihin oli symboliset linkit hakemistossa /etc/runlevels/boot. Tästä toiminnosta määrää rivi:

rc::bootwait:/sbin/rc boot

Taas kutsutaan rc-skriptiä tekemään tehtäviä. Huomaa, että rc:lle annettu parametri (boot) on sama kuin /etc/runlevels:in alihakemisto jota käytetään.

Seuraavaksi init etsii asetustiedostosta runlevelin joka ajetaan. Tästä kerrotaan /etc/inittabissa rivillä:

id:3:initdefault:

Tässä tapauksessa (kuten valtaosassa Gentoita yleensä) runlevelin tunnus on 3. Tämän tiedon avulla init voi tarkastaa mitä tarvitaan runlevel 3:n käynnistämiseksi:

l0:0:wait:/sbin/rc shutdown
l1:S1:wait:/sbin/rc single
l2:2:wait:/sbin/rc nonetwork
l3:3:wait:/sbin/rc default
l4:4:wait:/sbin/rc default
l5:5:wait:/sbin/rc default
l6:6:wait:/sbin/rc reboot

Kolmatta leveliä määrittävä rivi, jälleen kerran, käyttää rc-skriptiä palveluiden käynnistämiseen (tällä kertaa parametriksi tarjoillaan default). Jälleen huomaa että rc:n parametri on /etc/runlevelsin alihakemisto

rc:n lopetettua init päättää aktivoitavat virtuaalikonsolit ja niillä suoritettavat komennot:

c1:12345:respawn:/sbin/agetty 38400 tty1 linux
c2:12345:respawn:/sbin/agetty 38400 tty2 linux
c3:12345:respawn:/sbin/agetty 38400 tty3 linux
c4:12345:respawn:/sbin/agetty 38400 tty4 linux
c5:12345:respawn:/sbin/agetty 38400 tty5 linux
c6:12345:respawn:/sbin/agetty 38400 tty6 linux

Mikä on runlevel?

Edellä huomattiin että init käyttää numeroita runlevelien tunnistamiseen. Runlevel on tila jota järjestelmä suorittaa, ja se sisältää joukon skriptejä (runlevel-skriptejä tai initskriptejä) jotka täytyy suorittaa tiloihin tullessa ja poistuttaessa.

Gentoossa on seitsemän runleveliä: kolme sisäiseen käyttöön ja neljä käyttäjän määriteltäviksi. Sisäiset ovat sysinit, shutdown sekä reboot ja ne toimivat kuten nimet antavat ymmärtää: käynnistävät järjestelmän, sammuttavat koneen ja uudelleenkäynnistävät.

Käyttäjän määrittelemät ovat ne, joihin liittyy /etc/runlevelsin alihakemistot: boot, default, nonetwork ja single. boot käynnistää kaikki järjestelmälle tarpeelliset palvelut joita muut runlevelitkin käyttävät. Jäljellä olevat kolme käynnistävät eri joukot palveluita: default liittyy päivittäiseen käyttöön, nonetwork verkottomaan ja single järjesetelmän korjailemiseen.

Initskriptien käsitteleminen

rc:n käynnistämiä skriptejä kustutaan initskripteiksi. Kaikki hakemiston /etc/init.d skriptit ymmärätävät parametreja start, stop, restart, pause, zap, status, ineed, iuse, needsme, usesme ja broken.

Palvelun käynnistämiseen, pysäyttämiseen ja uudelleenkäynnistämiseen käytetään parametreja start, stop ja restart vastaavasti:

# /etc/init.d/postfix start

Pysäyttääksesi vain yhden palvelun jättäen siitä riippuvat palvelut käyntiin käytät komentoa pause:

# /etc/init.d/postfix pause

Jos haluat nähdä missä tilassa jokin palvelu on (käynnissä, pysäytetty, pause, ...), käytä komentoa status:

# /etc/init.d/postfix status

Jos tila näyttää siltä että palvelu olisi käynnissä vaikka tiedät sen olevan poissa päältä, voit nollata tilatiedon pysähtyneeksi komennolla zap:

# /etc/init.d/postfix zap

Riippuvuuksia saa selville parametreillä iuse ja ineed. ineed kertoo toiminnalle välttämättömät riippuvuudet, iuse taas palvelut joita voi käyttää hyväksi, mutta jotka eivät ole välttämättömiä.

# /etc/init.d/postfix ineed

Samoin voidaan katsella mitkä palvelut tarvitsevat annettua palvelua (needsme) tai mitkä voivat käyttää sitä (useme):

# /etc/init.d/postfix needsme

Lopulta voidaan tarkstella mitkä tarpeelliset riippuvuudet puuttuvat:

# /etc/init.d/postfix broken

4.b. Rc-updaten käyttäminen

Mikä on rc-update?

Gentoon käynnistysjärjestelmä käyttää riippuvuuspuuta päättääkseen palvelujen käynnistysjärjestyksen. Tehtävä on hankala, joten käyttäjiltä on säästetty sen tekemisen vaivaa; tekemämme työkalut helpottavat runlevelien ja initskriptien ylläpitoa.

Komennolla rc-update voit lisätä ja poistaa initskriptejä runleveliltä. rc-update päivittää riippuvuuspuun automaattisesti komennolla depscan.sh.

Palveluiden lisäys ja poisto

Asennuksen aikaan olet jo lisännyt default-runlevelille joitain initskriptejä. Silloin defaultin merkitys ei kai ollut vielä selvä, mutta nyt varmaan tiedetään tarkemmin mitä se tekee. rc-updaten toiseksi komennoksi pitää antaa toiminnon nimi: add, del tai show.

Skriptin lisäyksessä ja poistossa rc-updatelle annetaan komennot add ja del, vastaavasti, ja perään skriptin nimi ja runlevelin nimi. Esimerkiksi:

# rc-update del postfix default

Komennolla rc-update -v show saadaan esiin listaus initskripteistä ja niihin liitetyistä runleveleistä:

# rc-update -v show

Komennolla rc-update show ilman -v:tä näkee päällä olevat initskriptit runleveleineen.

4.c. Palvelujen asettaminen

Mihin tarvitaan ylimääräisia asetuksia?

Initskriptit voivat olla kovinkin monimutkaisia. Siksi ei varmaankaan ole mielekästä ihmisten suoraan niitä editoida, se lisäisi virhealttiuttakin huomattavasti. On kuitenkin tärkeää että palvelun asetuksia voi muuttaa, esimerkiksi niille voi tarvita antaa lisäparametreja.

Toinen syy erillisiin asetustiedostoihin on initskriptien päivitettävyyden mahdollistaminen sotkematta käyttäjän asetuksia.

Hakemisto /etc/conf.d

Gentoossa palvelujen asetukset on helppo tehdä: jokaisella asetettavissa olevalla skriptillä on asetustiedosto hakemistossa /etc/conf.d. Esimerkiksi apache2:n initskripti (/etc/init.d/apache2) tottelee asetuksia tiedostossa /etc/conf.d/apache2, mikä sisältää Apache 2 -palvelimelle meneviä käynnistysasetuksia:

APACHE2_OPTS="-D PHP5"

Tällainen asetustiedosto sisältää vain ja ainoastaan muuttujia (aivan kuten /etc/make.conf), joten sitä on erittäin helppo säätää. Se myöskin mahdollistaa muuttujien toiminnan informatiivisen kommentoinnin.

4.d. Initskriptien kirjoittaminen

Onko se pakollista?

Skriptejä ei täydy kirjoittaa. Gentoo tarjoaa valmiiksi käyttöön jo skriptit kaikilla käytetyillä palveluille, joten omien kirjoittaminen ei useinkaan ole tarpeen. Kuitenkin, jos vaikkapa asensit palvelun Portagen ulkopuolelta saattaa olla tarpeellista luoda sille initskripti.

Älä käytä palvelujen omia initskriptejä jollei niitä ole erikseen kirjoitettu Gentoota varten; Gentoon initskriptit eivät ole yhteensopivia muiden jakeluiden initskriptien kanssa!

Sisällöt

Initskriptin perussisältö näyttää seuraavalta:

#!/sbin/runscript

depend() {
  (Tiedot riippuvuuksista)
}

start() {
  (Käynnistyskomennot)
}

stop() {
  (Sulkemiskomennot)
}

restart() {
  (Uudelleenkäynnistyskomennot)
}

Kaikissa initskripteissä pitää olla start()-funktio. Muut ovat vapaaehtoisia.

Riippuvuudet

Voidaan määritellä kahdentyyppisiä riippuvuuksia: use ja need. Kuten aiempana mainittiin, need on tiukempi vaatimus kuin use. Tällä riippuvuudella määritellään tarvittu palvelu tai virtuaalinen riippuvuus.

Virtuaalinen riippuvuus on sellainen jonka jokin palvelu täyttää, mutta sen täyttäviä palveluita on olemassa useampia. Initskripti voisi olla riippuvainen järjestelmälokista, mutta niitä on useita (metalogd, syslog-ng, sysklogd, ...). Koska ei ole mahdollista tarvita (need) jokaista niistä (eihän missään järjestelmässä kaikkia järjestelmälokeja ole käytössä), nämä palvelut varmasti tarjoavat (provide) sopivan virtuaalisen riippuvuuden.

Katsokaamme esimerkiksi postfixin riippuvuuksia.

depend() {
  need net
  use logger dns
  provide mta
}

Kuten näet, postfix:

• vaatii toimivan (virtuaalisen) net-riippuvuuden (jonka voi tarjota vaikkapa /etc/init.d/net.eth0)
• käyttää (virtuaalista) logger-riippuvuutta (jonka esimerkiksi /etc/init.d/syslog-ng tarjoaa)
• käyttää (virtuaalista) dns-riippuvuutta (jonka esimerkiksi /etc/init.d/named tarjoaa)
• tarjoaa (virtuaalisen) mta riippuvuuden (joka liittyy kaikkiin postipalvelimiin)

Järjestyksen määrittäminen

Joissain tapauksissa ei ole tarpeellista vaatia jotain palvelua, vaan saada vain se käynnistämään ennen (before) tai jälkeen (after) määrättyä palvelua, jos sellainen järjestelmästä löytyy (ja vain jos löytyy - kyseessä ei ole enää riippuvuus), ja jos se on samalla runlevelillä (ja vain jos runlevel on sama - muihin ei puututa). Nämä tiedot voidaan laittaa asetuksiin before ja after.

Esimerkkinä tarkastelemme Portmapin asetuksia:

depend() {
  need net
  before inetd
  before xinetd
}

Jokerimerkillä "*" valitaan kaikki samalla runlevelillä olevat toiminnot, tämän käyttö ei kuitenkaan ole suositeltavaa.

depend() {
  before *
}

Standardifunktiot

Seuraavaksi toiminnallisuuden depend() jälkeen täytyy määritellä start()-funktio. Se sisältää kaikki palvelun käynnistämiseen tarvittavat komennot. On järkevää kertoa käyttäjälle tapahtumista käskyillä ebegin ja eend:

Jos palvelun pitää kirjoittaa levylle, se tarvitsee localmountin. Jos palvelu kirjoittaa /var/runiin jotain, kuten pidin, se käynnistetään bootmiscin jälkeen:

depend() {
  need localmount
  after bootmisc
}

start() {
  ebegin "Palvelu käynnistyy"
  start-stop-daemon --start --quiet --exec /hakemisto/polku/palveluun
  eend $?
}

Valitsimet --exec ja --pidfile yleensä tarvitaan sekä startissa että stopissa. Jos palvelu ei kirjoita pidiään tiedostoon, valitsin --make-pidfile auttaa, mutta tämä kannattaa testata varmuuden varaksi. Muussa tapauksessa ei kannata käyttää pid-tiedostoja. start-stop-daemonille voi myös antaa valitsimen --quiet, mutta tämä ei ole suositeltavaa, ellei palvelu tulosta suurta määrää tietoja. --quiet-valitsimen käyttö haittaa vianetsintää, jos palvelu ei käynnisty.

Lisäesimerkkejä start()-funktion toteutuksista löytyy valmiista skripteistä hakemistossa /etc/init.d/.

Muut määriteltävät funktiot ovat stop() ja restart(). Näitä ei ole pakko määritellä! Init-järjestelmämme pystyy täyttämään nämä kohdat itsekin jos komentoa start-stop-daemon on käytetty.

Vaikka stop() ei ole pakollinen, tässä on esimerkki:

stop() {
  ebegin "Stopping my_service"
  start-stop-daemon --stop --exec /path/to/my_service \
    --pidfile /path/to/my_pidfile
  eend $?
}

Jos palvelu suorittaa muita skriptejä (vaikkapa bashia, pythonia tai perliä) ja skripti muuttaa nimeään (vaikkapa foo.py:stä fooksi), lisää valitsin --name start-stop-daemonille. Täsää kerrotaan nimi, joksi skripti muuttuu. Tässä esimerkissä palvelu käynnistyy foo.pynä ja muuttuu fooksi.

start() {
  ebegin "Starting my_script"
  start-stop-daemon --start --exec /path/to/my_script \
    --pidfile /path/to/my_pidfile --name foo
  eend $?
}

Start-stop-daemonilla on loistava ohje-sivu:

$ man start-stop-daemon

Gentoon initskriptit ovat syntaksiltaan lähinnä bashia (Bourne Again Shell), joten niissä voi käyttää bashmaisia rakenteita missä vain.

Mukailtujen asetusten lisäily

Jos tarvitset initskriptiin enemmän parametrejä kun mihin me olemme törmänneet, lisää nimi opts-muuttujaan ja tee nimeä vastaava funktio. Esimerkiksi tuki restartdelay-komennolle lisättäisiin seuraavasti:

opts="${opts} restartdelay"

restartdelay() {
  stop
  sleep 3    # Odota uudelleenkäynnistysta 3 sekuntia
  start
}

Palvelujen asetusmuuttujat

Hakemistossa /etc/conf.d sijaitsevien asetustietojen tukemiseen ei tarvita mitään muuta: kun initskripti käynnistyy nämä tiedostot sourcetetaan (eli niiden muuttujat tulevat käytettäviksi):

• /etc/conf.d/<initskriptisi>
• /etc/conf.d/basic
• /etc/rc.conf

Lisäksi jos initskripti tarjoaa virtuaalisen riippuvuuden (kuten netin), siihen liittyvä tiedostokin (kuten /etc/conf.d/net) sourcetetaan.

4.e. Runlevelin toiminnan muuttaminen

Kuka tällaisesta hyötyisi?

Useille kannettavien käyttäjille tuttu tilanne: kotona ollessa pitää saada käyntiin net.eth0 kun taas matkoilla ei (kun ei verkkoakaan ole saatavilla). Gentoossa runleveleitä voi muokata mielensä mukaan.

Esimerkiksi voisi luoda toisen käynnistyvän default-runlevelin, joka ajaisi erilaiset initskriptit. Sitten käynnistysaikaisesti voisi valit minkä runlevelin haluaa.

Softlevelin käyttö

Aloita tekemällä runlevel toista defaulttia varten. Esimerkkinä käytämme offlineä:

# mkdir /etc/runlevels/offline

Lisää tarvittavat initskriptit uusille runleveleille. Esimerkiksi yksityiskohtainen kopio nykyisestä defaultista ilman net.eth0:aa saadaan aikaan näin:

(Kopioi kaikki palvelut oletusrunleveliltä offlineen)
# cd /etc/runlevels/default
# for service in *; do rc-update add $service offline; done
(Poista tarpeettomat)
# rc-update del net.eth0 offline
(Katso offlinen aktiiviset palvelut)
# rc-update show offline
(Pätkä esimerkkitulostetta)
               acpid | offline
          domainname | offline
               local | offline
            net.eth0 |

Vakka net.eth0 ei ole offline-runlevelillä, udev yrittää käynnistää sen joka tapauksessa kun huomaa laitteen. Siksi on tarpeellista lisätä verkkolaitteet, joita ei käynnistetä (sekä muut asiat, joita ei käynnistä udeviltä) tiedostoon /etc/conf.d/rc seuraavasti:

RC_COLDPLUG="yes"
(Kirjoitetaan palvelut, joita ei käynnistetä)
RC_PLUG_SERVICES="!net.eth0"

Seuraavaksi editoidaan käynnistyslataimen asetustiedostoon kohta offline-runlevelille. Esimerkiksi tiedostoon /boot/grub/grub.conf:

title Gentoo Linux ilman verkkoa
  root (hd0,0)
  kernel (hd0,0)/kernel-2.4.25 root=/dev/hda3 softlevel=offline

Ja sitten kaikki olikin valmista. Jos nyt uudelleenkäynnistät järjestelmän ja valitset uuden valikkokohdan, offline-runlevel ajetaan defaultin asemesta.

Bootlevelin käyttö

bootleveliä käytetään täysin samoin kuin softleveliäkin. Ainoa ero on että tässä määriteltäisiin toinen boot-runlevel eikä toista defaulttia.

5. Ympäristömuuttujat

5.a. Ympäristömuuttujat

Mitä ne ovat?

Ympäristömuuttujat ovat nimettyjä olioita jotka sisältävät yhden tai useamman ohjelmiston käyttämää tietoa. Monet käyttäjistä (etenkin Linuxiin aiemmin tutustumattomat) pitävät näitä outoina ja hankalasti hallittavina, mutta ovat kuitenkin väärässä: ympäristömuuttujilla voi helposti ja kätevästi muuttaa ohjelman tai ohjelmien asetuksia.

Tärkeitä esimerkkejä

Seuraavassa taulukossa on muutamia Linux-järjestelmien muuttujia selityksineen. Esimerkkiarvot ovat taulukon alla.

Alla esimerkki näiden muuttujien arvoista.

PATH="/bin:/usr/bin:/usr/local/bin:/opt/bin:/usr/games/bin"
ROOTPATH="/sbin:/bin:/usr/sbin:/usr/bin:/usr/local/sbin:/usr/local/bin"
LDPATH="/lib:/usr/lib:/usr/local/lib:/usr/lib/gcc-lib/i686-pc-linux-gnu/3.2.3"
MANPATH="/usr/share/man:/usr/local/share/man"
INFODIR="/usr/share/info:/usr/local/share/info"
PAGER="/usr/bin/less"
EDITOR="/usr/bin/vim"
KDEDIRS="/usr"
CONFIG_PROTECT="/usr/X11R6/lib/X11/xkb /opt/tomcat/conf \
                /usr/kde/3.1/share/config /usr/share/texmf/tex/generic/config/ \
                /usr/share/texmf/tex/platex/config/ /usr/share/config"
CONFIG_PROTECT_MASK="/etc/gconf"

6.b. Muuttujien järjestelmänlaajuinen määrittäminen

Hakemisto /etc/env.d

Näiden muuttujien keskittämiseen Gentoossa on kehitetty hakemisto /etc/env.d. Tässä hakemistossa on joukko tiedostoja, kuten esimerkiksi 00basic, 05gcc jne., mitkä sisältävät muuttujia nimetyn sovelluksen käytettäväksi.

Esimerkiksi gcc:n asennuksessa ebuildi loi tiedoston 05gcc, joka sisältää seuraavat muuttujat:

PATH="/usr/i686-pc-linux-gnu/gcc-bin/3.2"
ROOTPATH="/usr/i686-pc-linux-gnu/gcc-bin/3.2"
MANPATH="/usr/share/gcc-data/i686-pc-linux-gnu/3.2/man"
INFOPATH="/usr/share/gcc-data/i686-pc-linux-gnu/3.2/info"
CC="gcc"
CXX="g++"
LDPATH="/usr/lib/gcc-lib/i686-pc-linux-gnu/3.2.3"

Muissa Linux-jakeluissa ympäristömuuttujia määritellään tiedostossa /etc/profile tai muissa paikoissa. Gentoossa taas muuttujien ylläpito on tehty käyttäjälle (ja Portagelle) helpoksi kun ei tarvitse kiinnittää huomiota kaikkiin mahdollisiin ympäristömuuttujia sisältäviin tiedostoihin.

Esimerkiksi gcc:n päivittäminen päivittää myös tiedoston /etc/env.d/05gcc ilman käyttäjän vuorovaikutusta.

Tästä on hyötyä Portagen lisäksi käyttäjälle. Toisinaan on tarve asettaa joitain järjestelmänlaajuisia muuttujia. Esimerkkinä käytämme http_proxyä, sitä varten luodaan uusi tiedosto (/etc/env.d/99local) johon sisällytetään määritelmä:

http_proxy="proxy.example.com:8080"

Kun käytetään samaa tiedostoa kaikille omille muuttujille, niitä voidaan kätevästi tarkastella ja muuttaa yhdessä näkymässä.

Skripti nimeltä env-update

Useat tiedostot hakemistossa /etc/env.d määrittelevät polkumuuttujan PATH. Siinä ei ole mitään virheellistä; komento etc-update yhdistää moninkertaiset määrittelyt ympäristömuuttujia päivittäessään, joten pakettien (ja käyttäjien) on helppo lisäillä omia muuttujiaan välittämättä siitä onko se jo määritetty muualla.

Yhdistely ei koska kaikkia muuttujia, vain seuraavia: KDEDIRS, PATH, LDPATH, MANPATH, INFODIR, INFOPATH, ROOTPATH, CONFIG_PROTECT, CONFIG_PROTECT_MASK, PRELINK_PATH ja PRELINK_PATH_MASK. Muista käytetään viimeiseksi mainittua (eli /etc/env.d:stä aakkosjärjestyksessä poimittuna viimeistä).

env-udpate yhdistää muuttujat hakemiston /etc/env.d tiedostonimien mukaan numerojärjestyksessä. Tiedostonimien on alettava kahdella numerolla.

         00basic        99kde-env       99local
     +-------------+----------------+-------------+
PATH="/bin:/usr/bin:/usr/kde/3.2/bin:/usr/local/bin"

Komento env-update luo kaikki ympäristömuuttujat tiedostoon /etc/profile.env (jonka /etc/profile puolestaan lataa). Se myös hakee tiedot muuttujasta LDPATH ja luo niistä tiedoston /etc/ld.so.conf, minkä jälkeen suoritetaan ldconfig dynaamisen linkittäjän tiedoston /etc/ld.so.cache luomiseksi.

Jos haluat nähdä env-updaten muutokset välittömästi, suorita seuraava komento ympäristön päivittämiseksi. Ne jotka asensivat Gentoon itse muistanevat tämän asennusohjeista:

# env-update && source /etc/profile

5.c. Paikallisten muuttujien määrittely

Käyttäjäkohtaiset

Joskus ympäristömuuttujia ei haluta määritellä järjestelmänlaajuisiksi. Esimerkiksi käyttäjä voisi lisätä hakemiston /home/kayttaja/bin ja nykyisen hakemiston polkumuuttujaan PATH, mutta tätä eivät varmaankaan muut käyttäjät halua omiin polkuihinsa. Paikallinen ympäristömuuttuja määritellään tiedostossa ~/.bashrc tai ~/.bash_profile:

(Ylimääräinen kaksoispiste lasketaan viittaukseksi aina nykyiseen
hakemistoon)
PATH="${PATH}:/home/my_user/bin:"

PATH-muuttuja päivittyy seuraavassa sisäänkirjautumisessa.

Istuntokohtaiset

Joskus tarvitaan vieläkin tarkempia määritelmiä. Esimerkiksi käyttäjä voisi haluta suorittaa komentoja luomastaan väliaikaishakemistosta muuttamatta tiedostoa ~/.bashrc niiksi hetkiksi kun väliaikaista hakemistoa käytetään.

Tällöin voidaan määrittää PATH nykyistä istuntoa varten komennolla export. Silloin PATH-muuttuja säilyttää arvonsa uloskirjautumiseen saakka.

# export PATH="${PATH}:/home/my_user/tmp/usr/bin"

C. Portagen käyttö

1. Tiedosto ja hakemistot

1.a. Portagen käyttämät tiedostot

Asetukset

Portagen oletusasetukset ovat tiedostossa /etc/make.globals. Katsellessasi sitä huomannet, että Portagen kaikki asetukset määrittellään muuttujina. Portagen käyttämät muuttujat eritellään myöhempänä merkityksineen.

Koska jotkin asetukset vaihtelevat arkkitehtuureittain, Portagessa on myös eräs oletusasetusto profiilissa, johon symbolinen linkki /etc/make.profile osoittaa. Portagen asetukset ovat tiedostoissa make.defaults profiilihakemiston ja yliprofiilien hakemistojen varrella. Profiileista lisää tuonnempana, silloin myös kerromme mikä hakemisto /etc/make.profile oikein on.

Jos aioit muuttaa asetuksia, älä koskaan muokkaa tiedostoja /etc/make.globals tai make.defaults. Tiedosto /etc/make.conf on oikeampi ratkaisu, ja sillä on myös korkeampi arvo päällekkäisten asetusten ratkonnassa. Samasta paikasta löytyy myös tiedosto /etc/make.conf.example, joka nimensä mukaisesti sisältää esimerkkejä. Portage ei itse käytä tätä tiedostoa; siinä on vain esimerkkejä luettavaksi.

Portagen asetuksia voi muuttaa myös saman nimisillä ympäristömuuttujilla, mutta tällaista tapaa ei suositella.

Profiilikohtainen tieto

Törmäsimme jo aiempana hakemistoon /etc/make.profile directory. Tarkkaanottaenhan tämä tosin ei ole hakemisto, vaan symbolinen linkki profiilihakemistoon, joka oletusarvoisesti on jossakin hakemistossa /usr/portage/profiles, mutta on toki mahdollista luoda myös oma profiili ja linkittää siihen. Portage käyttää tämän profiilin osoittamaa hakemistoa.

Profiilissa on arkkitehtuurikohtaista tietoa Portagelle. Tähän lukeutuvat luettelo paketeista, jotka kuuluvat profiilin ydinjärjesetelmään, luettelo paketeista, jotka eivät toimi tällä alustalla (tai ovat muutoin estettyjä), ja niin edelleen.

Ohjelmakohtaiset asetukset

Kun jonkin ohjelman asentamiseksi pitää muuttaa Portagen käytöstä, on parasta muokata hakemiston /etc/portage tiedostoja. Suositellaan erittäin vahvasti, että käytät hakemiston /etc/portage tiedostoja, etkä käytä ympäristömuuttujia asetusten ylikirjoittamisessa.

Hakemistoon /etc/portage voi tehdä ainakin seuraavia tiedostoja:

• package.maskiin luetellaan paketit, joita Portagen ei haluta asentavan ollenkaan
• package.unmaskiin luetellaan paketit, jotka Portagen halutaan asentavan, vaikka Gentoon kehittäjät ovat tämän tarkoituksellisesti estäneet
• package.keywords:iin luetellaan paketit, jotka Portegen halutaan asentavan, vaikka pakettia ei ole merkitty sopivaksi käytetylle alustalle tai järjestelmälle (vielä)
• package.use:iin luetellaan USE-asetukset pakettikohtaisesti, sikäli kun ne järjestelmänlaajuisista USE-asetuksista poikkeavat.

Lisää tietoa hakemistosta /etc/portage ja täysi ajantasainen luettelo sen tiedostomahdollisuuksista on Portagen man-sivuilla:

$ man portage

Portagen hakemistojen ja tiedostojen sijaintien muuttaminen

Edellisen kappaleen asetustiedostoja ei voida tallentaa muualle: Portage etsii niitä aina vain samoista paikoista. On kuitenkin olemassa muita hakemistoja ja sijainteja, joita Portage käyttää erinäisiin tarkoituksiin: buildaushakemisto, lähdekoodivarasto, ohjelmistohakemisto, ...

Kaikille näille on tunnetut oletussijainnit, mutta niitä voi mukauttaa maun mukaan asetustiedostossa /etc/make.conf. Loppukappale erittelee Portagen erityiset hakemistot, ja miten niiden sijaintia pystytään muuttamaan.

Tämä dokumentti ei ole kuitenkaan täysimittainen referenssi, jos haluat sellaista, katsele Portagen ja make.confin man-sivuja:

$ man portage
$ man make.conf

1.b. Tiedostojen säilytys

Portagepuu

Portagepuun oletushakemisto on /usr/portage. Tämän kertoo PORTDIR-muuttuja. Jos Portagepuuta siirretään muualle (muuttujaa muokkaamalla). pitää symbolinen linkki /etc/make.profile päivittää vastaavasti.

Jos PORTDIR-muttujaa muutetaan, seuraaviakin kannattanee tarkistaa, jotta ne varmasti ovat selvillä muutoksesta. Tämä johtuu Portagen muuttujien käsittelystä: PKGDIR, DISTDIR ja RPMDIR.

Esikäännetyt binäärit

Vaikkei Portagen esikäännettyjen binäärien tuki ole oletusarvoisesti päällä, se on toki saatavilla. Kun Portagea käsketään käyttämään esikäännettyjä paketteja, se etsii niitä hakemistosta /usr/portage/packages. Tätä voidaan muuttaa muuttujalla PKGDIR.

Lähdekoodit

Ohjelmien lähdekoodeja säilytetään hakemistossa /usr/portage/distfiles oletusarvoisesti. Tätä voidaan muuttaa muuttujalla DISTDIR.

Portagen tietokanta

Portage tallentaa järjestelmän tilan (asennetut paketit tiedostotietoineen jne.) tiedostoon /var/db/pkg. Älä muuta tätä tiedostoa käsin, sillä se saattaa sotkea Portagen!

Portagen välimuisti

Portage pitää välimuistinaan (tiedostojen muuttamisajat, näennäispaketit ja riippuvuudet jne.) tiedostoa /var/cache/edb. Tämä tiedosto on tosiaan vain väliaikainen: sen voi tyhjätä sen milloin vain kun portagen sovelluksia ei ole käynnissä.

1.c. Ohjelmistojen buildaus

Portagen väliaikaistiedostot

Portagen väliaikaistiedostoja säilytetään hakemistossa /var/tmp oletusarvoisesti. Tätä voidaan muuttaa muuttujalla PORTAGE_TMPDIR.

Jos muutat PORTAGE_TMPDIR-muuttujaa, saattaa pitää tarkistaa myös seuraavia, jotta ne huomaisivat PORTAGE_TMPDIRin muutoksen. Tämä johtuu tavasta, jolla Portage käsittelee muuttujia: BUILD_PREFIX.

Buildaus-hakemisto

Portage luo pakettikohtaiset build-hakemistot jokaiselle emergen asennuskomennolle hakemiston /var/tmp/portage alle. Tätä voidaan muuttaa muuttujalla BUILD_PREFIX.

Käytettävän tiedostojärjestelmä sijainti

Oletusarvoisesti Portage asentaa kaiken nykyiseen tiedostojärjestelmään (/). Tätä voidaan muuttaa muuttujalla ROOT, ja vain ympäristömuuttujana. Sen pääasiallinen tarkoitus on uusien otosten luominen.

1.d. Lokiominaisuudet

Ebuildien loggaus

Portage luo ebuild-kohtaisesti lokitiedostoja, mutta vain jos PORT_LOGDIR-muuttuja on asetettu siten, että se osoittaa paikkaan, johon Portage (portage-käyttäjätunnus) voi kirjoittaa. Oletusarvoisesti tämä muuttuja on tyhjä, eli kytketty pois päältä. Jos PORT_LOGDIRiä ei ole asetettu, lokeja ei tehdä ollenkaan. Kuitenkin elogilta tulevia tietoja saattaa olla saatavilla. Jos PORT_LOGDIR on olemassa ja, elogilta tulevat viestit tallennetaan myös kuten jäljempänä on kuvattu.

Portagessa on tehokas lokiominaisuus, jota kutsutaan elogiksi:

• PORTAGE_ELOG_CLASSES: Muuttuja määrittää mitä viestejä otetaan talteen. Mahdolliset arvot ovat välein eroteltuja yhdistelmiä luokista info, warn, error, log ja qa:
  • info: einfo-viestit
  • warn: ewarn-viestit
  • error: eerror-viestit
  • log: elog-viestit
  • qa: QA Notice -viestit
• PORTAGE_ELOG_SYSTEM: Muuttuja määrittää moduulit, joilla loki hoidetaan. Tyhjä arvo poistaa lokin käytöstä. Muut mahdolliset arvot ovat välilyönnein eroteltuja yhdistelmiä arvoista save, custom, syslog, mail, save_summary ja mail_summary. Ainakin yhtä pitää käyttää, että elog toimisi.
  • save: Tallentaa tiedostoja hakemistoon $PORT_LOGDIR/elog, tai hakemistoon /var/log/portage/elog jos $PORT_LOGDIR on asettamatta.
  • custom: Lähettää lokitiedot komennolle $PORTAGE_ELOG_COMMAND, jonka käytöstä lisää tuonnempana.
  • syslog: Lähettää lokidataa syslogille.
  • mail: Lähettää lokit viestien muodossa osoitteeseen $PORTAGE_ELOG_MAILURI, josta lisää tuonnempana. Tämä ominaisuus on uusi Portageissa >=portage-2.1.1.
  • save_summary: kuten save, mutta kerää kaikki viestit tiedostoon $PORT_LOGDIR/elog/summary.log, tai /var/log/portage/elog/summary.log, jos $PORT_LOGDIR ei ole määritelty.
  • mail_summary: kuten mail, mutta lähettää vain yhden viestin emergen lopuksi.
• PORTAGE_ELOG_COMMAND: Tätä käytetään jos custom on valittu lokiasetuksista. Tässä määritellään komento, joka osaa käsitellä lokiviestit. Komennolle voi antaa kaksi muuttujaa: ${PACKAGE} on paketin nimi ja ${LOGFILE} on absoluuttinen tiedostonimi. Esimerkiksi:
  • PORTAGE_ELOG_COMMAND="/hakemisto/lokijuttu -p '\${PACKAGE}' -f '\${LOGFILE}'"
• PORTAGE_ELOG_MAILURI: sisältää mail-asetuksen asetukset: osoitteen, käyttäjä, salasanan, palvelimen ja portin. Oletusasetus on root@localhost localhost.
• Esimerkiksi smtp-palvelin, jolla on käyttäjätunnus ja salasana eri portissa kuin oletuksessa 25:
  • PORTAGE_ELOG_MAILURI="user@some.domain username:password@smtp.some.domain:995"
• PORTAGE_ELOG_MAILFROM: sisältää käytetyn viestin lähettäjän eli From-otsakkeen tiedot. Oletusarvo on portage.
• PORTAGE_ELOG_MAILSUBJECT: sisältää käytetyn viestin aiheen eli Subject-otsakkeen tiedot. Tässä on mahdollista käyttää kahta muuttujaa: ${PACKAGE} on paketin nimi ja versio ja ${HOST} FQDN, jolta Portagea ajetaan. Esimerkkinä:
  • PORTAGE_ELOG_MAILSUBJECT="Paketti \${PACKAGE} päivitetty koneella \${HOST}"

2. Asetusten säätäminen muuttujilla

2.a. Portagen asetukset

Kuten aiemmin on huomattu, Portage voi säätää muuttujilla, jotka majailevat tiedostossa /etc/make.conf. Lisää tietoja näistä löytyy make.confin man-sivuilta:

$ man make.conf

2.b. Buildikohtaiset asetukset

Configuren ja kääntäjän asetukset

Kun Portage kääntää sovelluksia, seuraavia muuttujia välitetään kääntäjälle ja configure-skriptille:

• CFLAGS ja CXXFLAGS antavat valitsimia ja parametrejä C- ja C++-kääntäjille vastaavasti.
• CHOST antaa laitteistotiedot sovelluksen configure-skriptille.
• MAKEOPTS antaa valitsimia ja parametrejä make-ohjelmalle. Sitä tyypillisesti käytetään määrittelemään rinnakaiskääntämisprosessit. Lisää tietoa tästä ja muista mahdollisuuksista löytyy maken man-sivuilta.

USE-muuttujaa käytetään myös valitsemaan sekä configuren että käännösten valitsimia, mutta siitä kerrottiinkin jo edellisissä kappaleissa.

Asennusasetukset

Portagen asennettua uuden version jostakin ohjelmasta, se poistaa vanhentuneet tiedostot järjestelmästä. Ennen poistamista Portage antaa 5 sekunnin miettimisajan. Tämä 5 sekunnin aika määritellään muuttujassa CLEAN_DELAY.

Voit asettaa emergelle oletusasetuksia muuttujaan EMERGE_DEFAULT_OPTS. Hyviä valintoja ovat esim. --ask, --verbose tai --tree.

2.c. Asetustiedostojen suojaaminen

Portagen suojaukset

Portage ylikirjoittaa tiedostot uudemmilla versioilla ohjelman päivityksissä, ellei niitä ole suojattu sijainnin perusteella. Suojatut hakemistot määritellään CONFIG_PROTECT-muuttujassa, ja niiksi valitaan tyypillisesti asetustiedostojen sijainteja. Hakemistolistauksen hakemistot erotellaan toisistaan välilyönnein.

Jos Portage joutuisi ylikiroittamaan tiedoston tällaisesta hakemistosta, uusi versio uudelleennimetään ja käyttäjää tiedotetaan (oletetun) asetustiedoston muutoksesta.

Tämänhetkisen CONFIG_PROTECT-arvon saa emerge --infon tulosteesta:

$ emerge --info | grep 'CONFIG_PROTECT='

Lisää tietoa Portage asetustiedostosuojauksesta on saatavilla ohjesivulla man emerge osassa CONFIGURATION FILES:

$ man emerge

Hakemistojen poisjättäminen suojauksesta

Suojattujen hakemistojen alihakemistoja voi poistaa suojauksen alta muuttujan CONFIG_PROTECT_MASK avulla.

2.d. Tiedostojen latausasetukset

Palvelinten sijainnit

Kun tarvittavaa dataa ei ole paikallisella koneella, Portage hakee sitä oletusarvoisesti Internetistä. Palvelinten sijainnit erilaisten asioiden hakemiseksi määritellään seuraavilla muuttujilla:

• GENTOO_MIRRORS luetteloi palvelimet, joilta lähdekoodit voi hakea (ns. distfilesit)
• PORTAGE_BINHOST kertoo palvelimen, jolta tälle järjestelmälle sopivat esikäännetyt paketit voi hakea.

Kolmas asetus liittyy portagepuun päivityksen rsync-palvelimeen:

• SYNC kertoo palvelimen, jolta Portage hakee portagepuunsa.

GENTOO_MIRRORS- ja SYNC-muuttujat voi asettaa automaattisesti mirrorselect-sovelluksella. Aluksi pitää tietenkin asentaa se komentalla emerge mirrrorselect. Mirrorselectin sisäänrakenettu ohjetoiminto kertoo lisätietoja:

# mirrorselect --help

Jos käyttöympäristösi tarvitsee välipalvelinta, pitää määritellä HTTP_PROXY-, FTP_PROXY- ja RSYNC_PROXY-muuttujat tämän mukaisiksi.

Tiedostojen hakukomento

Oletusarvoisesti Portage käyttää wget-sovellusta lähdekoodien hakemiseen verkosta. Tämän voi vaihtaa FETCHCOMMAND-muuttujalla.

Portage osaa jatkaa keskeytynyttä tiedostonhakua. Oletuksena tähänkin käytetään wgetiä, mutta tätä voi muuttaa RESUMECOMMAND-muuttujalla.

Varmista, että FETCHCOMMAND- ja RESUMECOMMAND-ohjelmat tallentavat lataukset oikeaan paikkaan. Muuttujuen sisällä tulee käyttää ilmauksia \${URI} ja \${DISTDIR} osoittamaan haettavan tiedoston verkko-osoitteeseen ja tallennuspaikkaan vastaavasti.

Tiedostojen hakukomennot väi määritellä myös yhteyskäytännöittäin (protokollittain), muuttujat ovat tällöin muotoa FETCHCOMMAND_HTTP, FETCHCOMMAND_FTP, RESUMECOMMAND_HTTP, RESUMECOMMAND_FTP, ja niin pois päin.

Rsync-asetukset

Portagen käyttämää rsync-komentoa ei voi muokata, mutta sille voi antaa joitain parametreja:

• PORTAGE_RSYNC_OPTS sisältää oletusasetukset. Näitä ei pidä muuttaa, jollei tiedä mitä niiden tarkalleen pitää tehdä. Joitakin aivan välttämättömiä rsync-asetuksia käytetään vaikka PORTAGE_RSYNC_OPTS jätettäisiin tyhjäksi.
• PORTAGE_RSYNC_EXTRA_OPTSiin lisätään käyttäjän asetuksia rsyncille:
  • --timeout=<luku>: määritä aikakatkaisun odotusaika sekunneissa. Oletusarvona on 180, mutta hitaan yhteyden tai tietokoneen kanssa saattaa kannattaa käyttää 300:aa tai suurempaa
  • --exclude-from=/etc/portage/rsync_excludes: määritä tiedosto, jossa on tiedostot, joita ei päivitetä. Tässä tapauksessa käytettäisiin tiedostoa /etc/portage/rsync_excludes. Lue lisää aiheesta Portagen puun mukauttaminen -kappaleesta.
  • --quiet: vähennä tulosteita
  • --verbose: tulosta kaikki tiedostot
  • --progress: näytä edistymispalkki joka tiedostolle
• PORTAGE_RSYNC_RETRIES sisältää montako kertaa rsync yrittää päästä SYNCin määrittelemälle peilille ennen lopettamista. Oletusarvo on 3.

Lisätietoja ohjesivulta man rsync.

2.e. Gentoon asetukset

Ohjelmistohaarojen valinta

Oletusversiohaaraa voi vaihtaa muuttujalla ACCEPT_KEYWORDS. Sen oletusarvona on arkkitehtuurin stabiili haara. Lisätietoa eri haaroista on käsikirjan seuraavassa kappaleessa.

Portagen ominaisuudet

Portagen eri ominaisuuksia muutellaan FEATURES-muuttujalla. Näistä ominaisuuksista on kerrottu jo edellisissä kappaleissa, kuten kappaleessa Portagen ominaisuudet.

2.f. Portagen käyttäytyminen

Järjestelmäresurssien hallinta

PORTAGE_NICENESS-muuttujalla voi säätää Portage-prosessien niin kutsuttua nice-arvoa. PORTAGE_NICENSS-muuttujan arvo ynnätään nykyiseen nice-arvoon.

Lisätietoa nice-arvosta löytyy nicen man-sivulta:

$ man nice

Ulkoasun säätäminen

NOCOLOR-muuttuja, joka on oletuksena "false" (epätosi), kertoo, josko Portagen pitäisi olla käyttämättä värejä tulosteissa vai ei. Värit saa pois päältä arvolla "true".

3. Ohjelmistohaarojen sekoittaminen

7.a. Yhdessä versiohaarassa pysyminen

Stabiili haara

ACCEPT_KEYWORDS-muuttuja kertoo, mitä ohjelmistohaaraa käytetään. Sen oletusarvona on järjestelmän arkkitehtuurin stabiili haara, kuten x86.

Stabiili haara on suositeltavin ratkaisu, kuitenkin, jollei vähän epävakaampi järjestelmä haittaa, ja haluat auttaa Gentoon kehittämisessä lähettämällä virheistä tiedon vianhallintajärjestelmään http://bugs.gentoo.org, jatka lukemista.

Testaushaara

Jos haluat välttämättä käyttää kaikkein tuoreimpia saatavilla olevia versioita, voit koettaa testaushaaraa. Portagen saa käyttämään testaushaaran ohjelmaversioita lisäämällä merkin ~ arkkitehtuurimäärittelyn eteen.

Testaushaara on, kuten voisi arvata, testaamista varten. Paketit ovat testauksessa silloin, kun ylläpitäjä on nähnyt ne toimiviksi, muttei ole vielä testannut täysin. Tällaisista paketeista löytynee bugeja, jotka ilmoitetaan englanniksi bugzillaan.

Muista kuitenkin, että tässä haarassa voi olla vakausongelmia, virheellisiä paketteja (rikkinäisillä ja puutteellisilla riippuvuustiedoilla), paljon päivittelyä, ja rikkinäisiä paketteja. Jollet tiedä miten Gentoo toimii tai osaa ratkoa ongelmia kannattaa käyttää vakaata haaraa.

Esimerkiksi x86-arkkitehtuurilla muokattaisiin tiedostoa /etc/make.conf seuraavasti:

ACCEPT_KEYWORDS="~x86"

Jos tämän jälkeen ryhdyt päivittämään järjestelmääsi, huomannet, että paljon paketteja tulee päivittymään. Pidä kuitenkin mielessä, että kun järjestelmä on kerran päivitetty testaushaaraan, takaisin stabiiliin haaraan on huomattavan vaikeaa päästä (ellei käytä varmuuskopio-otosta vaikkapa).

3.b. Molempien haarojen rinnakkaiskäyttö

Package.keywords

Portage on mahdollista asettaa käyttämään stabiilia haaraa valtaosalle paketeista, mutta testaushaaraa joillekin harvoille valituille. Tämä toteutetaan lisäämällä paketin kategoria ja nimi tiedostoon /etc/portage/package.keywords. Asetustiedostoja on myös mahdollista luoda useampia vapaasti nimettyinä hakemiston /etc/portage/package.keywords/ alle. Esimerkiksi gnumericin testausversion saa käyttöön tällaisella rivillä:

app-office/gnumeric ~x86

Yksittäisen ohjelmaversion testaus

Tarvittaessa on myös mahdollista käyttää stabiilissa ympäristössä vain jotain tiettyä testausversiota jostain paketista, mutta ei sen päivitettyjä testausversioita. Tämä toteutetaan lisäämällä versionumerointi tiedostoon tai hakemistoon package.keywords. Tällaisissa tapauksissa on pakko käyttää operaattoria = ohjelmiston edessä. Käytettävissä ovat myös operaattorit <=, <, > tai >= vastaaville versiojoukoille.

Joka tapauksessa, jos versionumerointi lisätään, silloin on pakko käyttää jotain operaattorimerkinnöistä. Jos versionumerointia ei käytetä, silloin ei myöskään operaattoreita saa käyttää.

Seuraavalla esimerkillä tiedostossa package.keywords Portage hyväksyy vain tämän version testausversion.

=app-office/gnumeric-1.2.13 ~x86

3.c. Peitettyjen pakettien käyttäminen

Package.unmask

Näiden tiedostojen käyttöä ei tueta erityisesti. Niiden käytössä tulee olla varovainen, ja huomata, ettei moniin niistä johtuviin apupyyntöihin tulla vastaamaan tukikanavilla.

Jos haluat käyttää Gentoon kehittäjien peittämää pakettia välittämättä syystä, joka mainitaan tiedostossa package.mask (hakemistossa /usr/portage/profiles/ oletusarvoisesti), lisää täsmälleen siitä tiedostosta löytyvä rivi tiedostoon /etc/portage/package.unmask (tai johonkin vapaasti nimettyyn tiedostoon hakemistossa /etc/portage/package.unmask/).

Esimerkiksi, jos =net-mail/hotwayd-0.8 olisi peitetty, se poistettaisiin lisäämällä tiedostoon tai hakemistoon package.unmask rivi:

=net-mail/hotwayd-0.8

Package.mask

Jos haluat estää Portagea asentamasta jotain pakettia, tai sen jotain versioita, peitä se lisäämällä sopiva rivi tiedostoon /etc/portage/package.mask (tai vapaasti nimettyyn tiedostoon hakemistossa /etc/portage/package.mask/).

Jos et vaikkapa halua versiota 2.6.8.1 uudempia kernelin lähdekoodeja vanilla-sources-paketista, voit lisätä tiedostoon tai hakemistoon package.mask seuraavan rivin:

>sys-kernel/vanilla-sources-2.6.8.1

4. Muut Portagen työkalut

4.a. Etc-update

Etc-updatella yhdistellään asetustiedostoja muotoa ._cfg0000_<nimi>. Se mahdollistaa vuorovaikutteisen vanhan ja uuden tiedoston yhdistelyn ja osaa myös automaattisesti yhdistellä triviaalit muutokset. ._cfg0000_<nimi>-tiedostot ovat Portagen CONFIG_PROTECTilla suojattujen asetustiedostojen päivityksiä.

Komennon etc-update käyttäminen on yksinkertaista:

# etc-update

Kun yksiknkertaisimmat päivitykset on yhdistelty, etc-update tarjoaa listan tiedostoista, joihin on merkitseviä päivityksiä. Listan lopussa on ohje mahdollisista toiminnoista:

Please select a file to edit by entering the corresponding number.
              (-1 to exit) (-3 to auto merge all remaining files)
                           (-5 to auto-merge AND not use 'mv -i'):

Komennolla -1, etc-update lopettaa tekemättä enää muutoksia. Komennolla -3 tai -5 kaikki listatut tiedostot päivitetään. On tärkeää, että poimit listasta pois ensin ne, jotka eivät saa päivittyä. Tämä onnistuu antamalla tiedoston listausnumero, joka tulostetaan sen tiedostonimen vasemmalle puolelle.

Esimerkissä käsittelemmäe tiedostoa /etc/pear.conf:

Beginning of differences between /etc/pear.conf and /etc/._cfg0000_pear.conf
[...]
End of differences between /etc/pear.conf and /etc/._cfg0000_pear.conf
1) Replace original with update
2) Delete update, keeping original as is
3) Interactively merge original with update
4) Show differences again

Etc-update näyttää muutokset kahden tiedoston välillä. Jos ne näyttävät järkeviltä ja voi yhdistää sellaisenaan, paina 1. Jos päivitykset ovat turhia tai haitallisia, paina 2. Jos haluat valikoida muutoksia vuorovaikutteisesti, paina 3.

Vuorovaikutteisen yhdistelyn läpikäyntiä ei ole järkevää opastaa tässä. Täydellisyyden vuoksi ohessa on lista mahdollisista komennoista, joita voi yhdistellessään käyttää. Yhdistelytila näyttää koko ajan kahta riviä, alkuperäistä ja uutta, ja pyytää valitsemaan jotain seuraavista:

ed:     Edit then use both versions, each decorated with a header.
eb:     Edit then use both versions.
el:     Edit then use the left version.
er:     Edit then use the right version.
e:      Edit a new version.
l:      Use the left version.
r:      Use the right version.
s:      Silently include common lines.
v:      Verbosely include common lines.
q:      Quit.

Kun tärkeät asetustiedostot on päivitetty, voidaan loput päivittää automaattisesti. Etc-update lopettaa kun se ei enää löydä päivitettävää.

9.d. Dispatch-conf

Dispatch-confilla voi yhdistellä asetustiedostojen päivitykset ja pitää kirjaa kaikista muutoksista. Se osaa säilyttää muutokset asetustiedostoon pätseinä tai käyttää RCS-muutoksenhallintajärjestelmää.

Kuten etc-updatellakin, dispatch-confilla voi asentaa päivitykset sellaisenaan, pitää vanhan tiedoston, muokata nykyistä tai yhdistellä tiedostoja vuorovaikutteisesti. Sen lisäksi dispatch-confissa on joitain lisäominaisuuksia:

• asetustiedostojen automaattinen kommentointimuutosten päivittäminen
• asetustiedostojen automaattinen tyhjemuutosten päivittäminen.

Muista muokata asetustiedostoa /etc/dispatch-conf.conf ensin ja päivittää archive-dir-muuttujan arvo.

Lisätietoja läytyy dispatch-confin man-sivulta:

$ man dispatch-conf

4.c. Quickpkg

Quickpkg:llä voi luoda arkistoja asennetuista paketeista. Näitä voi sitten käyttää esikäännettyinä paketteina. Quickpg:tä on helppo käyttää: parametreiksi annetaan vain ohjelmien nimet.

Näin paketoitaisiin curl, arts ja procps:

# quickpkg curl arts procps

Esikäännetyt paketit tallennetaan hakemistoon $PKGDIR/All. Näihin osoittavat symboliset linkit ovat hakemistoissa nimeltä $PKGDIR/<kategoria>.

5. Portagepuun mukauttaminen ja ohitus

5.a. Portagepuun osajoukon käyttäminen

Pakettien ja kategorioiden poisjättö

Paketteja ja kategorioita voi päivittää valikoivasti. Tämä onnistuu pyytämällä rsynciä ohittamaan paketit ja kategoriat emerge --sync -komennossa.

Tiedoston /etc/make.confissa valitsimella --exclude-from määritellään muuttuja RSYNC_EXCLUDEFROM, joka osoittaa tiedostoon, jossa on ohitettavat tiedostot ja hakemistot merkittynä.

PORTAGE_RSYNC_EXTRA_OPTS="--exclude-from=/etc/portage/rsync_excludes"

games-*/*

Huomaa kuitenkin, että tämän käyttäminen saattaa johtaa riippuvuusongelmiin, jos käytetyt paketit tarvitsevat poisjätettyjä.

5.b. Epävirallisen ebuildin käyttäminen

Oman ohjelmistohakemiston antaminen Portagelle

Portage voi käyttää ebuildeja myös virallisen Portagepuun ulkopuolelta. Tätä varten tehdään uusi hakemisto (esimerkiksi /usr/local/portage), jossa muita ebuildeja säilytetään. Hakemiston sisältörakenne on sama kuin Portagepuunkin.

Lisäksi pitää määritellä muuttuja PORTDIR_OVERLAY tiedostossa /etc/make.conf osoittamaan äsken luotuun hakemistoon. Nyt Portage ottaa myös tämän hakemiston ebuildit huomioon, muttei ylikirjoita tai sotke tätä hakemistoa emerge --syncin aikana.

Useiden ohjelmistohakemistojen käyttö

Paketissa app-portage/gentoolkit-dev on tehokäyttäjille ohjelma nimeltä gensync, jonka avulla voi pitää useita ohjelmistohakemistoja ajan tasalla. Tämä helpottaa epävirallisten pakettine testaamista useista lähteistä.

Gensyncillä voi päivittää kaikki ohjelmistohakemistot kerralla, tai vaikka vain osan niistä. Jokaista hakemistoa kohden pitää olla .syncsource-tiedosto /etc/gensync/-hakemistossa. Tiedosto sisältää ohjelmistohakemiston osoitteen, nimen, tunnisteen jne.

Esimerkiksi kahta lisäohjelmistohakemistoa nimeltä java (java-kehitysversioille) ja entapps (yrityksen sisäisille ohjelmistoille) voisi hallita seuraavalla komennolla:

# gensync java entapps

5.c. Portagen ulkopuoliset ohjelmistot

Portagen käyttö muun ohjelmiston kanssa

Joskus saattaa tarvita säätää, asentaa ja ylläpitää ohjelmistoja ilman Portagen apua, vaikka Portagessa olisikin näiden ohjelmien versioita. Tyypillisiä tapauksia ovat kernelin lähdekoodit ja nvidian ajurit. Portagen voi säätää niin, että se tietää paketin olemassaolosta, vaikkei ole itse sitä asentanut. Tätä toimintoa sanotaan paketin injektioksi ja toteutetaan asetustiedostolla /etc/portage/profile/package.provided.

Esimerkiksi, jos haluat kertoa Portagelle itse noudetusta gentoo-sources-2.6.11.6-ytimestä, lisää tiedostoon /etc/portage/profile/package.provided rivi:

sys-kernel/gentoo-sources-2.6.11.6

D. Gentoon verkkoasetukset

1. Aloittaminen

1.a. Aluksi

Verkkokortin asetukset aloitetaan kertomalla Gentoon RC-järjestelmälle siitä. Tämä hoituu luomalla linkki net.eth0 osoittamaan net.lo:hon hakemistossa /etc/init.d.

# cd /etc/init.d
# ln -s net.lo net.eth0

Gentoon RC-järjestelmä tunnistaa tästä rajapinnan. Lisäksi pitää kertoa rajapinnan asetukset. Verkkorajapinnat asetetaan tiedostossa /etc/conf.d/net. Alla on esimerkki DHCP:stä ja kiinteästä osoitteesta.

# DHCP:lle
config_eth0="dhcp"

# Kiinteä IP CIDR-merkinnöin
config_eth0="192.168.0.7/24"
routes_eth0="default via 192.168.0.1"

# Kiinteä IP verkon peitteellä merkittynä
config_eth0="192.168.0.7 netmask 255.255.255.0"
routes_eth0="default gw 192.168.0.1"

Kun rajapinta on asetettu, sen voi käynnistää tai sammuttaa seuraavin komennoin:

# /etc/init.d/net.eth0 start
# /etc/init.d/net.eth0 stop

Nyt kun verkko käynnistyy ja sammuu kunnollisesti, sen voi lisätä vaikkapa järjestelmän käynnistykseen automaattiseksi. Toinen rc-komento käynnistää kaikki nykyisen runlevelin palvelut, jotka eivät vielä ole käynnissä:

# rc-update add net.eth0 default
# rc

2. Erikoisasetukset

5.a. Erikoisasetukset

Asetus config_eth0 määrittelee keskeisen osan rajapinnan asetuksista. Se on korkean tason määritys rajapinnalle eth0. Jokainen komento siinä suoritetaan järjestyksessä. Rajapinnan katsotaan olevan pystyssä, jos yksikin kommenoista on onnistunut.

Tässä luettelo komentovaihtoehdoista.

Jos komento epäonnistuu, on mahdollista määritellä varakomento. Varakomentojen rakenne vastaa täsmälleen configin rakennetta.

Näitä komentoja voi ketjuttaa yhteen, tässä on esimerkiksi joitain käytettyjä asetuksia:

# IPv4-osoitteiden lisäys
config_eth0=(
    "192.168.0.2/24"
    "192.168.0.3/24"
    "192.168.0.4/24"
)

# IPv4-osoitteen ja IPv6-osoitteiden lisäys
config_eth0=(
    "192.168.0.2/24"
    "4321:0:1:2:3:4:567:89ab"
    "4321:0:1:2:3:4:567:89ac"
)

# Pidetään ytimen antama osoite kunnes se lakkaa toimimasta,
# Tämän jälkeen haetaan DHCP:llä. Jos DHCP ei onnistu haetaan sopiva
# kiinteä osoite APIPAlla
config_eth0=(
    "noop"
    "dhcp"
)
fallback_eth0=(
    "null"
    "apipa"
)

2.b. Verkkoriippuvuudet

Initskriptit /etc/init.d:ssä voivat riippua tietyistä verkkorajapinnoista tai vain netistä. Kaikki rajapinnat ovat Gentoon initissä mitä net-asetus määrittää.

Jos tiedostossa /etc/rc.conf asetus rc_depend_strict="YES" on päällä, kaikki verkkorajapinnat pitää käynnistää ennen kuin riippuvuusasetus net täyttyy. Jos rajapinnat net.eth0 ja net.eth1 ovat molemmat olemassa ja initskripti riippuu netistä, molempien pitää olla ylhäällä.

Jos asetus on rc_depend_strict="NO", riippuvuus net täyttyy heti, kun ainakin yksi verkkorajapinta on ylhäällä.

Mutta jos net.br0 riippuu net.eth0:sta ja net.eth1:stä? Net.eth1 saattaa olla langaton tai ppp-yhteys, joka pitää asettaa ennen siltausta. Tätä ei voi tehdä /etc/init.d/net.br0:lla, koska se on vain linkki net.lo:hon.

Ratkaisuna voi käyttää rc_need-asetusta /etc/conf.d/netissä.

rc_need_br0="net.eth0 net.eth1"

Tarkemmat selitykset riippuvuuksista löytyvät, Käsikirjan initskriptiosiosta. Lisätiedot rc.conf-asetuksista löytyvät tiedostosta itsestään.

2.c. Muuttujien nimet ja arvot

Muuttujien nimet ovat dynaamisia. Ne vastaavat yleensä rakennetta muuttuja_${rajapinta|mac|essid|apmac}. Esimerkiksi dhcpcd_eth0 on rajapinnan eth0 dhcpcd-asetusmuuttuja ja dhcpcd_essid on minkä tahansa essid:tä käyttävän rajapinnan dhcpcd-asetukset.

Kuitenkaan ei ole olemassa mitään sääntöä, että rajapintanimien pitäisi olla muotoa ethN. Esimerkiksi monet langattomat rajapinnat ovat wlanN tai raN ethN:n lisäksi. Käyttäjien rajapinnatu kuten sillat ovat myös usein vapaasti nimettyjä. Lisäksi langattomien AP-nimet voivat sisältää muitakin kuin aakkosia ja numeroita, tämä on tärkeää huomata, koska on mahdollista asettaa ESSID-kohtaisia verkkoasetuksia.

Huonona puolena Gentoo käyttää bashin muuttujia verkkoasetuksiin, ja bash ei voi käyttää muita kuin englantilaisia aakkosia ja numeroita. Tämän ohittamiseksi kaikki muut kirjaimet pitää muuttaa alaviivoiksi _.

Toinen haittapuoli bashissa on, että muuttujien arvoissa olevia merkintöjä pitää joskus merkitä escape-merkinnöin. Tähän tarkoitukseen käytetään takakenoviivaa \. Merkit " ' ja \ pitää merkitä aina escape-merkinnöillä.

" ' \

Esimerkiksi jos käytämme ESSID:tä joka sisältää erikoismerkkejä:

My "\ NET

(Toimii, paitsi domainnimi on virheellinen)
dns_domain_My____NET="My \"\\ NET"

(Ylläoleva asettaa domainiksi My \" NET kun langattomalla
yhdistetään AP:hen jonka ESSID on My \" NET)

3. Modulaariset verkkoasetukset

3.a. Verkkomoduulit

Nykyisissä verkkoskripteissä on tuet eri moduuleille, joten siihen voi lisätä helposti uusia rajapintatyyppejä ilman että vanhoja tarvitsee päivittää.

Moduulit latautuvat automaattisesti jos niiden tarvitsemat paketit on asennettu. Kun moduulia, jonka tarvitsemat paketit eivät ole asenettu, yritetään käyttää, tulostuu näytölle virheilmoitus, jossa kerrotaan, mikä paketti pitää asentaa. Moduuliasetuksia ei yleensä tarvitse käyttää muutoin, kun jos on asennettu kaksi saman toiminnon tarjoavaa pakettia ja niistä pitää valita sopivampi.

# iproute2 ennen ipconfigia
modules="iproute2"

# Myös rajapinnoille voi valita moduuleja
# tässä valitaan udhcpc ennen dhcpcd:tä
modules_eth0=( "udhcpc" )

# Moduulien käytön voi myös kieltää. Esimerkiksi jos käyttää
# muuta korviketta tai linux-wlan-ng:tä asetusten tekoon ja haluaa kuitenkin
# asettaa asetustiedostoon ESSID:t ja muut tiedot.
modules="!iwconfig"

3.b. Rajapintakäsittelimet

Tarjolla on kaksi rajapintojen käsittelijää: ifconfig ja iproute2. Toinen näistä pitää valita että mitään saa asetetuksi ylipäätään.

Ifconfig on Gentoon oletusarvo ja se sisältyy profiiliin. Iproute2 on tehokkaampi ja mukautuvampi, muttei ole oletusasennuksissa mukana.

# emerge sys-apps/iproute2

# Iproute2 valitaan suositummaksi jos molemmat on asennettu
modules="iproute2"

Koska ifconfig ja iproute2 tekevät käytännössä samoja juttuja, niiden asetukset toimivat molemmilla samoin. Esimerkiksi seuraavat ratkaisut toimivat käytetystä paketista riippumatta.

config_eth0="192.168.0.2/24"
config_eth0="192.168.0.2 netmask 255.255.255.0"

# Myös broadcastin voi määritellä
config_eth0="192.168.0.2/24 brd 192.168.0.255"
config_eth0="192.168.0.2 netmask 255.255.255.0 broadcast 192.168.0.255"

3.c. DHCP

DHCP:llä haetaan verkon asetustiedot (IP, DNS-palvelimet, Gateway jne.) automaattisesti DHCP-palvelimelta. Jos verkossa on DHCP-plavelin, koneiden tarvitsee vain käyttää DHCP:tä ja verkon asetukset toimivat itsestään. Muut laitteet, kuten langattomat verkot ja PPP pitää tietenkin asettaa tarvitessa ennen DHCP:tä.

DHCP löytyy paketeista dhcpcd, dhclient tai pump. Jokainen DHCP-moduuli sisältää hyviä ja huonoja puolia:

Jos käytössä on useampia DHCP-ohjelmia, pitää niistä määritellä jokin suosituimmaksi, oletusarvona on muutoin dhcpcd.

Lisäkomentoja moduulikohtaisesti saa muuttujaan moduuli_eth0. Esimerkiksi dhcpcd:lle dhcpcd_eth0="...".

Yleisesti toimiva DHCP-asetuksiakin on olemassa, ne asetetaan muuttujaan dhcp_eth0. Näistä yksikään ei oletusarvoisesti ole päällä:

• release — vapauttaa IP-osoitteen
• nodns — ei ylikirjoita /etc/resolv.confia
• nontp — ei ylikirjoita /etc/ntp.confia
• nonis — ei ylikirjoita /etc/yp.confia

# Jos useampia dhcp-moduuleja on asennettu
modules="dhcpcd"

config_eth0="dhcp"
dhcpcd_eth0="-t 10" # Aikakatkaisu 10 sekuntia
dhcp_eth0="release nodns nontp nonis" # Vain osoitteenhaku

3.d. ADSL ja PPPoE tai PPPoA

Ensin asennetaan ADLS-ohjelmat.

# emerge net-dialup/ppp

PPP- ja eth0-skriptit pitää luoda:

# ln -s /etc/init.d/net.lo /etc/init.d/net.ppp0
# ln -s /etc/init.d/net.lo /etc/init.d/net.eth0

Aseta rc_depend_strict="YES" tiedostoon /etc/rc.conf.

Seuraavaksi asetetaan tiedosto /etc/conf.d/net.

config_eth0=null (Aseta ethernet-rajapinta)
config_ppp0="ppp"
link_ppp0="eth0" (Aseta ethernet-rajapinta)
plugins_ppp0="pppoe"
username_ppp0='user'
password_ppp0='password'
pppd_ppp0="
       noauth
       defaultroute
       usepeerdns
       holdoff 3
       child-timeout 60
       lcp-echo-interval 15
       lcp-echo-failure 3
       noaccomp noccp nobsdcomp nodeflate nopcomp novj novjccomp
"


rc_need_ppp="net.eth0"

Käyttäjänimi ja salasana voidaan asettaa myös tiedostoon /etc/ppp/pap-secrets.

# *-merkki on tärkeä!
"username"	*	"password"

Jos PPPoE:ta käytetään USB-modeemilla, pitää asentaa br2684ctl. Lue myös asennusohjeet tiedostosta /usr/portage/net-dialup/speedtouch-usb/files/README.

3.e. APIPA

APIPA (Automatic Private IP Adressing) toimii hakemalla vapaata osoitetta alueelta 169.254.0.0—169.254.255.255. Jos jostain osoitteesta ei vastata niin se otetaan käyttöön.

Tämä on lähinnä hyödyllinen LANeilla kun DHCP-palvelinta eikä suoraa Internet-yhteyttä ole käytössä, ja kaikki käyttävät APIPAa.

APIPA-tuen saa paketista net-misc/iputils tai net-analyzer/arping.

# Ensin yritetään DHCP:tä sitten APIPAa
config_eth0="dhcp"
fallback_eth0="apipa"

# Just use APIPA
config_eth0="apipa"

3.f. Bonding

Linkkien bondaus ja yhdistely onnistuu ohjelmalla net-misc/ifenslave.

Bondaus nostaa kaistanleveyttä. Jos käytössä on kaksi verkkoyhteyttä samaan verkkoon ne vou liittää yhteen siten, että ohjelmille ne näkyvät yhtenä yhteytenä.

# Rajapintojen yhteenliittäminen
slaves_bond0="eth0 eth1 eth2"

# Bonding-rajapinnalle ei ehkä haluta osoitetta
config_bond0="null"

# Liittäminen riippuu kaikista liitettävistä rajapinnoista
  rc_need_bond0="net.eth0 net.eth1 net.eth2"

3.g. Siltaus (802.1d-tuki)

Siltaustuki löytyy paketista net-misc/bridge-utils.

Siltauksella liitetään verkkoja toisiinsa. Esimerkiksi jos käytössä on palvelin, joka liitetään Internetiin ADSL:llä ja langaton paikallinen yhteys siihen muista koneista, voidaan yhdistää sillan läpi ADSL:llä Internetiin.

# Siltauksen asetukset, ohjesivulta man brctl lisätietoja
brctl_br0="setfd 0" "sethello 0" "stp off"

# Lisää portteja siltaan br0
bridge_br0="eth0 eth1"

# Portit pitää asettaa nulleiksi ettei dhcp käynnisty
config_eth0="null"
config_eth1="null"

# Lopulta sillalle annetaan osoite, tähän voi käyttää DHCP:täkin
config_br0="192.168.0.1/24"

# Riippuvuus eht0:aan ja eth1:een jos ne tarvitsevat lisäasetuksia
rc_need_br0="net.eth0 net.eth1"

3.h. MAC-osoite

MAC-osoiteen voi muuttaa asetustiedostostakin.

# Aseta rajapinnan MAC-osoite
mac_eth0="00:11:22:33:44:55"

# Satunnaista kolme viimeistä tavua
mac_eth0="random-ending"

# Satunnaista kaikki samantyyppiset yhteydet (valokaapeli,
# kupari, langaton)
mac_eth0="random-samekind"

# Satunnaista kaikentyyppiset yhteydet
mac_eth0="random-anykind"

# Satunnaista täysin, huomaa: tämä ei useinkaan toimi niinkuin
# olisi odotettua
mac_eth0="random-full"

3.i. Tunnelointi

Tunnelointia varten ei tarvitse mitään eri ohjelmia, koska sen hoitaa rajapinnan käsittelijä.

# GRE-tunneli
iptunnel_vpn0="mode gre remote 207.170.82.1 key 0xffffffff ttl 255"

# IPIP-tunneli
iptunnel_vpn0="mode ipip remote 207.170.82.2 ttl 255"

# Rajapinta-asetukset
config_vpn0="192.168.0.2 peer 192.168.1.1"

3.j. VLAN (802.1q-tuki)

VLAN-tuelle tarvitaan paketti net-misc/vconfig.

Virtuaali-LAN tarkoittaa joukkoa verkkolaitteita, jotka käyttäytyvät paikallisena verkkosegmenttinä, vaikkeivät fyysisesti olisikaan. VLANin osat näkevät vain saman VLANin osat paikallisina, vaikka jakaisivatkin fyysisen verkon muiden kanssa.

# Määrittele VLAN-numerot rajapinnoille
# Muista ettei VLAN-numeroita täydennetä etunollilla
vlans_eth0="1 2"

# VLANille voi myös antaa asetuksia
# lisätietoja vconfigin man-sivuilta
vconfig_eth0="set_name_type VLAN_PLUS_VID_NO_PAD"
vconfig_vlan1="set_flag 1" "set_egress_map 2 6"

# Aseta rajapinnat tavalliseen tapaan
config_vlan1="172.16.3.1 netmask 255.255.254.0"
config_vlan2="172.16.2.1 netmask 255.255.254.0"

4. Langattomat verkot

4.a. Johdanto

Langattomia verkkoja on nykyään helpohko asentaa Gentooseen. Asennustapoja on kaksi, graafinen ja tekstipohjainen.

Helpointa on asentaa graafinen sovellus työpöytäympäristöön. Useimmat graafisista asetusohjelmista, kuten wicd ja NetworkManager, ovat helppokäyttöisiä.

Jollei tarvitse graafista sovellusta, voi langattoman asentaa myös komentoriviltä muuttamalla muutamaa asetustiedostoa. Tämä lisää hieman asennusaikaa, mutta vaatii vähemmän ohjelmia asennettavaksi. Graafisten sovellusten käyttö on suoraviivaista, joten näissä ohjeissa kuvataan tarkemmin vain asetustiedostot tekstipohjaisessa asennuksessa.

Langattomat verkot voi asentaa joko sovelluksella wireless-tools tai wpa_supplicant. Langattomien asetukset tehdään kaikille rajapinnoille.

Wpa_supplicant on parempi vaihtoehto, mutta siinä ei ole kaikkia ajureita tuettuna. Luettelo ajureista löytyy wpa_supplicantin sivuilta .

Wireless-tools tukee lähes kaikkia kortteja ja ajureita, muttei osaa yhdistää WPA-kohteisiin. Jos verkot ovat avoimia tai käyttävät vain WEPiä, wireless-tools saattaa olla helpompi.

4.b. WPA Supplicant

WPA Supplicant on paketti, joka yhdistää WPA-yhteensopiviin yhteyspisteisiin.

# emerge net-wireless/wpa_supplicant

Seuraavaksi asetetaan tiedostoon /etc/conf.d/net wpa_supplicant käyttöön wireless-toolsin tilalle (wireless-tools on oletus jos molemmat löytyvät).

# wpa_supplicant ennen wireless-toolsia
modules="wpa_supplicant"

# wpa_supplicantille pitää kertoa mikä ajuri on käytössä
# koska se ei osaa arvata oikeaa ajuria kovin hyvin
wpa_supplicant_eth0="-Dmadwifi"

Wpa_supplicant itse pitää vielä asettaa, ja se voi olla hankalaakin riippuen AP:istä mitä käytetään. Alla on esimerkki yksinkertaistetusta /usr/share/doc/wpa-supplicant-<version>/wpa_supplicant.conf.gz/, joka tulee paketin mukana.

# Tämä rivi täytyy olla
ctrl_interface=/var/run/wpa_supplicant

# Vain root voi lukea asetuksia
ctrl_interface_group=0

# wpa_supplicant hoitaa AP-skannauksen ja -valinnan.
ap_scan=1

# Helppo tapa: WPA-PSK, PSK on ASCII-salana ja kaikki koodaukset sallittu
network={
    ssid="simple"
    psk="very secret passphrase"
    # Mitä korkeampi arvo sen pikemmin täsmäys toimii
    priority=5
}

# Kuten yllä, mutta SSID-kohtainen skannaus päällä (jos AP:t
# torjuvat broadcast SSID:t)
network={
    ssid="second ssid"
    scan_ssid=1
    psk="very secret passphrase"
    priority=2
}

# WPA-PSK käytössä. Mikä tahansa salaus toimii
network={
    ssid="example"
    proto=WPA
    key_mgmt=WPA-PSK
    pairwise=CCMP TKIP
    group=CCMP TKIP WEP104 WEP40
    psk=06b4be19da289f475aa46a33cb793029d4ab3db7a23ee92382eb0106c72ac7bb
    priority=2
}

# Raakatekstiyhteys (ei WPA:ta, ei IEEE 802.1X:ää)
network={
    ssid="plaintext-test"
    key_mgmt=NONE
}

# Jaettu WEP-avain (ei WPA:ta, ei IEEE 802.1X:ää)
network={
    ssid="static-wep-test"
    key_mgmt=NONE
    # lainausmerkeissä olevat ovat ASCII-avaimia
    wep_key0="abcde"
    # lainaamattomat numerosarjat ovat heksa-avaimia
    wep_key1=0102030405
    wep_key2="1234567890123"
    wep_tx_keyidx=0
    priority=5
}

# Jaettu WEP-avain (ei WPA:ta, ei IEEE 802.1X:ää)
# IEEE 802.11 -todennus
network={
    ssid="static-wep-test2"
    key_mgmt=NONE
    wep_key0="abcde"
    wep_key1=0102030405
    wep_key2="1234567890123"
    wep_tx_keyidx=0
    priority=5
    auth_alg=SHARED
}

# IBSS/ad-hoc-verkko WPA-None/TKIP:llä
network={
    ssid="test adhoc"
    mode=1
    proto=WPA
    key_mgmt=WPA-NONE
    pairwise=NONE
    group=TKIP
    psk="secret passphrase"
}

4.c. Langattomien työkalut

Alkuasetukset ja alkutila

Langattomat työkalut tarjoavat yleisen liittymän langattomien rajapintojen ja WEP-turvatasojen asettamiseen. Vaikka WEP on heikko salaustapa, se on yleisin.

Langattomien työkalujen asetuksia säädetään muutamalla muuttujalla. Esimerkkiasetukset tiedostossa joka mainitaan tuonempana kertovat kaiken mitä tarvitaan. Kannattaa muistaa, että ilman asetuksia oletus on yhdistää vahvimpaan salaamattomaan AP:hen.

# emerge net-wireless/wireless-tools

# iwconfig ennen wpa_supplicantia
modules="iwconfig"

# Aseta WEP-avaimet ESSID1 ja ESSID2
# WEP-avaimia voi tehdä yhdestä neljään, mutta vain yksi voi olla
# käytössä kerralla. Oletusindeksiksi annetaan [1] asettamaan avain [1] ja
# sen jälkeen vaihdetaan aktiiviseksi avaimeksi [1].
# Tämä tehdään jos toiset ESSID:t käyttävät muita WEP-avaimia kuin 1
# Avaimen eteen liitetty s: tarkoittaa että se on ASCII-avain, muuten
# se on HEX-avain.
# enc open tarkoittaa avointa suojaust (varmin)
# enc restricted tarkoittaa rajoitettua suojausta (heikoin)
key_ESSID1="[1] s:yourkeyhere key [1] enc open"
key_ESSID2="[1] aaaa-bbbb-cccc-dd key [1] enc restricted"

# Allaoleva toimii vain jos AP:t skannataan

# Jos näkyvillä on useampia AP:itä niin valitaan
# suosituimmuusjärjestys
preferred_aps="'ESSID1' 'ESSID2'"

AP-valinnan hienosäätö

AP-valintaa voi lisätä myös hienosäätöasetuksia, mutta yleensä ei tarvitse.

On mahdollista päättää yhdistetäänkö vain haluttuihin AP:ihin vai ei. Oletuksena jos kaikki asetetut AP:t jäävät toimimatta niin yritetään yhdistää salaamattomiin AP:ihin. Tätä voi muuttaa associate_order-muuttujalla. Taulukossa on arvoja joita voi käyttää:

Lisäksi on olemassa blacklist_aps ja unique_ap-arvot. Blacklist_aps toimii kuin preferred_aps. Unique_ap asetetaan arvoksi yes tai no joka kertoo saako toinen langaton rajapinta käyttää samaa yhteyttä kuin ensimmäinen.

# Joskus on hyvä olla ottamatta yhteyttä joihinkin AP:ihin
blacklist_aps="'ESSID3' 'ESSID4'"

# Jos käytössä on useampia langattomia kortteja, voidaan valita
# halutaanko molemmat yhdistää samaan AP:hen vai ei.
# asetukset ovat ”yes” tai ”no”
# Oletus on yes.
unique_ap="yes"

Ad-Hoc tai Master

Jos halutaan päästä Ad-Hoc-tilaan yhteyden epäonnistuttuessa, sekin onnistuu.

adhoc_essid_eth0="This Adhoc Node"

Ja Ad-Hoc-verkkoihin yhdistäminen, tai Master-tila AP:ksi tulemiseksi? Tässä on myös asetukset sille: tarvitsee vain määritellä WEP-avain kuten yllä.

# Tila voi olla managed (oletus), ad-hoc tai master
# Kaikki tilat eivät toimi kaikilla ajureilla
mode_eth0="ad-hoc"

# Aseta rajapinnalle ESSID
# Managed-tilassa tämä yhdistää vain annettuun ESSID:hen eikä muuanne
essid_eth0="This Adhoc Node"

# Oletuksena on kanava 3 jollei muuta sanota
channel_eth0="9"

Langattomien ongelmien selvittely

On olemassa joitakin muuttujia joita voi käyttää selvittääkseen ongelmia langattomien käynnistyksessä ja yhteyksissä. Taulukossa on joitain kokeiltavia asioita:

4.d. ESSID-kohtaiset asetukset

Joskus ESSID1 vaatii staattisen IP:n ja ESSID2 vaatii DHCP:n. Käytännössä monetkin asetukset voi säätää ESSID-kohtaisesti.

config_ESSID1="192.168.0.3/24 brd 192.168.0.255"
routes_ESSID1="default via 192.168.0.1"

config_ESSID2="dhcp"
fallback_ESSID2="192.168.3.4/24"
fallback_route_ESSID2="default via 192.168.3.1"

# Myös muita nimipalvelimia voi antaa
# DHCP korvaa nämä jollei sitä kielletä
dns_servers_ESSID1="192.168.0.1 192.168.0.2"
dns_domain_ESSID1="some.domain"
dns_search_domains_ESSID1="search.this.domain search.that.domain"

# AP:n MAC-osoitteen korvaus
# Toimii kätevästi jos käytössä on eri paikkoja samalla ESSID:llä
config_001122334455="dhcp"
dhcpcd_001122334455="-t 10"
dns_servers_001122334455= "192.168.0.1 192.168.0.2"

5. Lisätoimintojen tekeminen

5.a. Normaalit funktiokoukut

On olemassa neljä funktiota, jotka kutsutaan start- ja stop-operaatioissa. Nämä funktiot nimetään rajapinnan nimen mukaan siten, että yksi funktio voi käyttää monia laitteita.

Paluuarvot preup- ja predown-funktioille on 0 (onnistumisissa), jotta laitteen asettaminen tai asetusten poisto voi jatkua. Jos preup on jotain muuta, rajapinnan asetukset perutaan. Jos predown on jotain muuta, rajapinnan asetusten poistoa ei jatketa.

Paluuarvot postup- ja postdown-funktioille ohitetaan, sillä niille ei voi tehdä mitään enää vaikka ne ilmoittaisivat virheestä.

${IFACE} on rajapinta jota käynnistetään
${IFVAR} on ${IFACE} bashin muuttujana.

preup() {
    # Testataan linkin rajapintaa ennen nostamista.
    # Tämä toimii vain joillain laitteilla ja vaatii ethtoolin asennettuna
    
    if ethtool ${IFACE} | grep -q 'Link detected: no'; then
        ewarn "No link on ${IFACE}, aborting configuration"
        return 1
    fi

    # Muista return 0 onnistuttua
    return 0
}

predown() {
    # oletuksena skripti testaa NFS-juuren ja kieltää verkkorajapinnan
    # tiputuksen tapauksittain. Jos predown() määritellään itse, oletusarvo
    # häipyy, joten tässä on sama funktio jos kuitenkin se halutaan.
    if is_net_fs /; then
        eerror "root filesystem is network mounted -- can't stop ${IFACE}"
        return 1
    fi

    # Muista return 0 onnistuttua
    return 0
}

postup() {
    # Tätä voisi käyttää vaikka dyndns-palvelun kanssa. Toinen
    # vaihtoehto on vaikkapa postin toimitus kun rajapinta on ylhäällä
    
       return 0
}

postdown() {
    # Tämä funktio on täällä kai symmetrian vuoksi, kehittäjä itse
    # ei ainakaan keksi mitään hyötykäyttöä ;-)
    return 0
}

5.b. Langattomien työkalujen funktiokoukut

On olemassa kaksi funktiota, jotka voi määritellä tänne. Funktioiden nimet ovat rajapinnan nimet siten, että yksi funktio sopii monelle laitteelle.

Palautusarvojen pitää olla 0 (onnistumiselle), jotta asetusten teko tai purku voi jatkua. Jos preassociate palauttaa jotain muuta, rajapinnan asetukset perutaan.

Postassociaten paluuarvo ohitetaan, sillä sille ei voi tehdä mitään vaikka siinä olisikin virhe.

${ESSID} on yhdistettävän AP:n ESSID
${ESSIDVAR} on ${ESSID} bash-muuttujana.

preassociate() {
    # Allaoleva lisää muuttujat leap_user_ESSID ja leap_pass_ESSID.
    # kun ne on asetettu yhdistettyyn ESSID:hen voidaan ajaa CISCOn LEAP-skripti
    

    local user pass
    eval user=\"\$\{leap_user_${ESSIDVAR}\}\"
    eval pass=\"\$\{leap_pass_${ESSIDVAR}\}\"

    if [[ -n ${user} && -n ${pass} ]]; then
        if [[ ! -x /opt/cisco/bin/leapscript ]]; then
            eend "For LEAP support, please emerge net-misc/cisco-aironet-client-utils"
            return 1
        fi
        einfo "Waiting for LEAP Authentication on \"${ESSID//\\\\//}\""
        if /opt/cisco/bin/leapscript ${user} ${pass} | grep -q 'Login incorrect'; then
            ewarn "Login Failed for ${user}"
            return 1
        fi
    fi

    return 0
}

postassociate() {
    # Tämä funktio on täällä vain symmetrian takia ;-)
    return 0
}

6. Verkkojen ylläpito

6.a. Verkon ylläpito

Jos käytettyä tietokonetta liikutellaan usein, verkkoliitäntä saattaa puuttua tai AP on tavoittamattomissa. Joskus on myös hyödyllistä jättää yhteys pois vaikka se olisikin saatavilla.

Tässä joitain työkaluja, jotka auttavat ylläpidossa.

6.b. Ifplugd

ifplugd on palvelu joka käynnistää ja sammuttaa rajapintoja kun verkkokaapeli kiinnitetään tai poistetaan. Se hoitaa myös AP:iden tunnistuksen ja yhdistyksen kun sellainen osuu kohdalle.

# emerge sys-apps/ifplugd

Asetukset ifplugd:lle ovat aika suoraviivaisia. Asetustiedosto on /etc/conf.d/net. man ifplugd Kertoo tarkemmin muuttujista. Tiedosto /etc/conf.d/net.example sisältää joitain esimerkkejä

(Korvaa eth0 rajapinnalla)
ifplugd_eth0="..."

(Langattomalle)
ifplugd_eth0="--api-mode=wlan"

Useiden verkkoyhteyksien hallitsemisen lisäksi on usein tarpein hallita useita DNS:iä ja asetuksia. Tämä on myös hyödyllistä jos IP tulee DHCP:ltä. Asennettava sovellus on openresolv.

# emerge openresolv

Ohjesivulla man resolvconf on lisätietoja.

Tämän sivun sisältö ja suomennos kuuluvat Creative Commons - Nimi mainittava-Sama lisenssi 2.5 -lisenssin alle. Sivun sisältöä koskee myös Gentoo Name and Logo Usage Guidelines.