Gentoo Logo

Kiistö: Tämä käsikirja on vanhentunut eikä sitä enää ylläpidetä.

Gentoo-käsikirja versiolle 2006.1 alustalla Linux-x86

Sisällysluettelo:

  • Gentoon asentaminen
    Tässä osassa kerrotaan kuinka Gentoo-järjestelmä asennetaan.
    1. Gentoo Linuxin asentamisesta
      Käyttäjät, jotka eivät ole tutustuneet Gentoohon, eivät aina tunne vaihtoehtoja joita Gentoo tarjoaa.
    2. Asennus-CD:n käynnistys
      Tässä kappaleessa kerrotaan kuinka asennus-CD:ltä käynnistetään ja asennetaan.
    3. GTK+-pohjaisen asentimen käyttäminen
      Tässä kappaleessa kerrotaan kuinka asetetaan asetukset helpon graafisen asenninsovelluksen avulla ja jatketaan asennusta siitä.
    4. Konsolivalikkopohjaisen asentimen käyttäminen
      Tässä kappaleessa kerrotaan kuinka asetukset asetetaan helpon konsolipohjaisen asenninsovelluksen avulla ja jatketaan asennusta siitä.
    5. Minne seuraavaksi?
      Nyt meillä on valmis Gentoo-järjestelmä, mitä teemme sitten?
  • Gentoon käyttäminen
    Tässä osassa kerrotaan kuinka Gentoota käytetään: asennetaan ohjelmistoja, muutetaan muuttujia, vaihdetaan portagen käyttäytymistä ja niin edelleen.
    1. Johdanto Portageen
      Tässä kappaleessa kerrotaan ohjelmistonhallinnasta muutamia yksinkertaisia juttuja, jotka kaikkien käyttäjien tulisi tietää.
    2. USE-asetukset
      Use-asetukset ovat erittäin tärkeä osa Gentoota. Tässä kappaleessa opit käyttämään USE-asetuksia ja ymmärtämään niiden vuorovaikutus järjestelmään.
    3. Portagen ominaisuudet
      Tässä kappaleessa kerrotaan Portagen mahdollisuuksista, kuten rinnakkaisjärjestelmien käytöstä kääntämiseen, ccachen käytöstä ja sen sellaisesta.
    4. Initskriptit
      Gentoo käyttää erityistä initscript-muotoa, joka tukee esimerkiksi riippuvuuksia ja virtuaalisia initskriptejä. Tämä kappale kertoo kaiken näistä toiminnallisuuksista ja selittää miten käyttää tällaisia komentojonotiedostoja.
    5. Ympäristömuuttujat
      Gentoossa ympäristömuuttujia voidaan helposti hallita. Tässä kappaleessa kerrotaan miten se tehdään ja kuvataan yleisimmin käytetyt muuttujat.
  • Portagen käyttö
    Tässä osassa kerrotaan kuinka Portage, Gentoon ohjelmiston hallinta toimii.
    1. Tiedosto ja hakemistot
      Tässä kappaleessa kerrotaan tarkemmin, missä Portage säilyttää tiedostojaan ja muuta dataansa.
    2. Asetusten säätäminen muuttujilla
      Portage on täysin mukautettavissa erilaisten asetusmuuttujien avulla. Näitä voi hallita joko asetustiedostojen tai ympäristömuuttujien kautta.
    3. Ohjelmistohaarojen sekoittaminen
      Gentoon tarjoamista ohjelmista on saatavilla useita versioita stabiilisuuden ja arkkitehtuurin mukaan luokiteltuna. Tässä kappaleessa kerrotaan, kuinka näitä versioita säädetään, ja kuinka voidaan ohittaa versiotiedot tapauskohtaisesti.
    4. Muut Portagen työkalut
      Portageen liittyy muutamia työkaluja, jotka helpottavat Gentoon käyttämistä. Tässä kappaleessa kerrotaan, kuinka voit parantaa elämääsi dispatch-confilla ja vastaavilla työkaluilla.
    5. Portagepuun mukauttaminen ja ohitus
      Tässä kappaleessa kerrotaan muutamia vihjeitä, kuinka voit käyttää omaa ohjelmistohakemistoasi virallisen Portagepuun ohella, kuinka voit synkronisoida puusta vain ne luokat jotka haluat, kuinka voit injektoida paketteja ja niin edelleen.
  • Gentoon verkkoasetukset
    Kattava opas verkkoasetusten tekoon Gentoo-järjestelmässä.
    1. Aloittaminen
      Tässä kappalseesa kerrotaan miten verkon saa nopeasti käyttöön yleisimmissä tapauksissa.
    2. Erikoisasetukset
      Tässä kappaleessa kerrotaan miten asetukset toimivat. Tämä kannattaa lukea ennen kuin käy modulaaristen verkkoasetusten kimppuun.
    3. Modulaariset verkkoasetukset
      Tässä kappaleessa kerrotaan Gentoon joustavista verkkoasetusmahdollisuuksista, DHCP-asiakasohjelmista, siltauksista, VLANeista ja muista.
    4. Langattomat verkot
      Tässä kappaleessa kerrotaan langattomien verkkojen asettamisen ongelmista.
    5. Lisätoimintojen tekeminen
      Tässä kappaleessa kerrotaan miten tehokäyttäjä voi lisätä omia erikoistoimintojaan verkkoasetuksiinsa.
    6. Verkkojen ylläpito
      Tässä kappaleessa kerrotaan miten kannettavien käyttäjät tai muut verkkoja usein vaihtavat ihmiset voivat asettaa eri verkkoasetuksia.

A. Gentoon asentaminen

1. Gentoo Linuxin asentamisesta

1.a. Johdanto

Terve tuloa!

Gentoossa mukauttaminen on keskeinen osa järjestelmää. Gentoota asentaessa tämä tulee selväksi useaan otteeseen. Voi valita miten paljon ohjelmia kääntää itse, millä menetelmällä asentaa, mitä järjestelmäsovelluksia käyttää jne.

Gentoo on nopea ja tuore meta-distro. Gentoo on tehty vapaan ohjelmiston periaatteilla, eikä järjestelmässä piiloteta tärkeitä asioita. Portage on Gentoon paketinhallintajärjestelmä. Se on kirjoitettu Pythonilla, joten sen toteutusta on helppo tarkastella ja mukauttaa. Gentoon ohjelmistonhallintakin perustuu lähdekoodeista kääntämiseen, ja asetusten säätö tapahtuu tekstitiedostoja muokkaamalla.

On tärkeää ymmärtää että mukauttaminen on Gentoon ydinaatteita. Järjestelmä ei valitse puolestasi oikeita ratkaisuja, vaan ne pitää tehdä itse. Jos jossain vaiheessa näyttää, että mahdollinen valinnanvara on jätetty antamatta, kannattaa asiasta lähettää bugiraportti vianhallintajärjestelmään.

Gentoon asentaminen

Gentoolle on saatavilla kaksi helppokäyttöistä asenninta. GTK+-pohjainen graafinen asennin ja dialog-pohjainen konsoliasennin. Käsikirjan kappale 3 kertoo GTK+-asentimesta ja kappale 4 konsoliasentimesta.

Joskus käsikirjassa on mahdollisuus tehdä valintoja useiden vaihtoehtojen välillä. Käsikirjassa on pyritty selittämään eri valintojen hyödyt ja haitat. Sen jälkeen kerrotaan oletusvalinnan käytöstä kappaleessa, jonka otsikossa lukee selvästi ”Oletus: ”. Toiset vaihtoehdot on otsikoitu ”Vaihtoehto: ”-alkuisin otsikoin. Oletusvaihtoehdot eivät ole varsinaisesti suosituksia. Ne ovat lähinnä suosituimmalta vaikuttavia vaihtoehtoja kirjoitushetkellä.

Joskus käsikirjassa kuvataan myös asioita, joiden tekeminen ei ole ollenkaan pakollista. Nämä otsikoidaan ”Valinnainen: ”-osalla. Jotkin valinnaiset osat riippua tai seurata suoraan aiemmista valinnoita, tällaisissa tapauksissa asiasta kerrotaan sekä valintaa tehdessä että uudelleen valinnaisen osan kuvauksessa.

Asennusvaihtoehdot

Gentoon voi asentaa monella tapaa. Voi käyttää asennus-CD:tä, asentaa olemassaolevasta järjestelmästä, joltain toiselta käynnistyvältä CD:ltä (kuten Knoppixilta), verkkoympäristöstä, pelastusdisketiltä jne.

Tässä oppaassa kerrotaan Gentoon asentaminen asennus-CD:ltä. Asennus-CD on käynnistyvä levy, joka sisältää Gentoo-järjesetelmän itsessään. Asennus-CD:itä on saatavilla kahta tyyppiä: tavan asennus-CD ja asentimen Live CD. Asennus-CD sisältää hyvin pienikokoisen asennusympäristön, josta voi asentaa Gentoon. Live-CD taas sisältää täysimittaisen Gentoo-ympäristön, jolla voi tehdä kaikkea muutakin kuin asentaa Gentoon. Live-CD:tä ei ole kaikille alustoille. Jos Live-CD:tä ei ole saatavilla, opastetaan tässä käsikirjassa asennus-CD:n käyttöä.

Tämä asennustapa ei asenna järjestelmään suoraan tuoreimpia ohjelmistoja. Jos haluat tällaisen asennuksen, siitä kerrotaan verkkoasennukseen sopivissa Gentoo-käsikirjoissa.

Muita Gentoon asennustapoja kuvataan vielä ohjeessa Alternative Installation Guide. Saatavilla on myös Gentoo Installation Tips & Tricks, jossa on hyödyllisiä ohjeita. Jos tämä käsikirja vaikuttaa turhan holhoavalta ja selittelevältä, Ohjeluettelosta löytyy pika-asennusoppaita niille, joille tämän oppaan ohjeet ovat enimmäkseen tuttuja.

Ongelmienratkonta

Jos asennuksen (tai asennusohjeen) kanssa on ongelmia kannattaa lukea mahdollisia virheenkorjauksia Gentoo Release Engineering Projectin sivuilta ja etsiä vikatietokannasta, ettei ongelma ole ennalta tunnettu. Jollei ole, voi siitä tehdä bugiraportin.

Huomaa myös, että vaikka tämä on laitealustakohtainen käsikirja, siinä on joitain osia, jotka ovat kaikille yhteisiä ja sisältävät viittauksia muihin laitealustoihin. Tämä johtuu siitä, että käsikirjan ohjeet ovat monille alustoille samat ja näin ei tarvitse kirjoittaa samaa ohjetta moneen kertaan.

Jollet ole varma onko ongelma omasta virheestäsi johtuva (jonka teit, vaikka luit ohjeet tarkkaan ja seurasit niitä huolellisesti) vai ohjelmiston virheestä johtuva, kannattaa tulla #gentoo-irkkikanavalle irc.freenode.net-verkkoon keskustelemaan asiasta englanniksi. Freenode-verkossa on myös suomenkielinen kanava #gentoo-fi, josta saattaa joskus toisinaan saada apua ongelmiinsa tai vastauksia kysymyksiinsä.

Jos sinulla on kysymyksiä Gentoosta, lue läpi Vastauksia Usein Kysyttyihin Kysymyksiin, joka löytyy Gentoon ohjeistakin. Lisäksi voi lukea Gentoo-foorumien ohjeita. Jos näistä ei löydy apua, irkkikanavilta saattaa saada lisää vastauksia

1.b. GRP:n käyttäminen nopeassa asennuksessa

Mikä on GRP?

GRP eli Gentoo Reference Platform on kokoelma valmiita paketteja, joita voi asentaa nopeuttaakseen järjestelmän asentumista. GRP sisältää kaikki paketit, joita toimivan Gentoo-järjestelmän saamiseen tarvitaan. Siinä on paitsi keskeisimmät järjestelmäpaketit myös suuremmat asennettavat ohjelmat, kuten xorg-x11, Gnome, OpenOffice, Mozilla jne.

Näitä valmiita paketteja ei kuitenkaan ylläpidetä, vaan ne on otettu aina kulloisenkin Gentoo-version julkaisuaikaan. Niillä on siis mahdollista saada järjestelmä pystyyn ja sitten päivittää toimivan järjestelmän taustalla ne ajan tasalle.

GRP-pakettien toiminta Portagessa

Portage-puu on kokoelma ebuildeja (Gentoon ohjelmien asennusskriptejä ja tietopaketteja). Se pitää ajantasaistaa GRP:n kanssa GRP-pakettien toimimiseksi, muuten ohjelmaversiot eivät täsmää.

Tästä syystä GRP-paketeista on hyötyä lähinnä vain uutta järjestelmää asennettaessa. GRP:llä ei saa tuoreita versioita paketeista.

GRP:n saatavuus

Kaikille alustoille ei ole GRP:tä ollenkaan. Se ei tarkoita, että GRP:tä ei tuettaisi, joillakin alustoilla, mutta ei vain ole ollut resursseja tuottaa pakettikokoelmaa julkaisun aikaan.

Tässä julkaisussa GRP-paketit on seuraavilla alustoille:

  • amd64 (amd64)
  • ppc (ppc32, ppc64)
  • sparc (sparc64)
  • x86 (athlon, athlon-xp, athlon-mp, pentium-pro, pentium2, pentium3, pentium4 and pentium-m) Huomaa: Paketit Live-CD:llä ovat i686:lle

Jos käytettyä arkkitehtuuria ei löydy, GRP-paketteja ei ole saatavilla.

Esittelyn jälkeen voidaan aloittaa asennus Käynnistämällä asennus-CD.

2. Asennus-CD:n käynnistys

2.a. Laitteistovaatimukset

Johdanto

Aluksi katsotaan tarvittavat laitteistot Live-CD:tä varten.

Laitteistovaatimukset

CPU i686 tai tuoreempi
RAM-Muisti 128 Mt
Levytila 1.5 Gt (poislukien swappi)
Swappi Vähintään 256 Mt

2.b. Gentoon Linux asennin -LiveCD

Johdanto

Gentoo asennetaan stage3-tarrapallosta. Tarrapallo on paketti, joka sisältää järjestelmän, josta voi asentaa Gentoo Linuxin.

Asennuksia stage1- tai stage2-paketeista ei opasteta käsikirjassa, mutta niistä kerrotaan Gentoo VUKKissa.

Gentoon Linux asennin -LiveCD

LiveCD on käynnistettävä CD, joka sisältää Gentoo-järjestelmän. Siltä voi käynnistää Linux-järjestelmän suoraan. Latauksen yhteydessä tunnistetaan laitteisto ja ajurit ladataan. Gentoon asennin-CD:istä vastaavat Gentoon kehittäjät.

Käytettävissä on kahta eri CD:tä:

  • Asentimen LiveCD sisältää kaiken, mitä Gentoon asentamiseen tarvitsee. Siinä on graafinen käyttöympäristö, sekä graafinen ja konsolipohjainen asennin, joilla voi hoitaa asennuksen. Lisäksi CD:llä on asennusohjeet.
  • Minimal asennus-CD sisältää vain pienehkön käyttöympäristön, johon voi käynnistää ja asettaa sieltä verkkoasetukset. Siinä ei ole muita tiedostoja, joten sitä ei voi käyttää tässä verkottomassa asennuksessa.

2.c. Nouda, polta ja käynnistä Gentoon Linux-asennin-LiveCD

Asennin-CD:n nouto ja polttaminen

Asentimen voi ladata peilipalvelimelta. Ne löytyvät hakemistosta releases/x86/2006.1//livecd.

Hakemistossa on ISO-tieodosto. Se on CD:n otos, jonka voi kirjoittaa CD-levyksi.

Noutamisen jälkeen tiedoston oikeellisuuden voi varmentaa, ettei se ole hajonnut matkalla:

  • MD5-tarkastussumman voi tarkastaa verkosta löytyvää lukemaa vastaan md5sum-sovelluksella Linux- ja Unix-järjestelmissä tai md5sum-sovelluksella Windowsissa)
  • Digitaalisen allekirjoituksen voi varmentaa verkosta löytyvää vastaan. Tätä varten pitää noutaa julkinen avain 0x17072058.

Avaimen nouto GnuPG:llä onnistuu seuraavalla komennolla:

Koodilistaus 3.1: Julkisen avaimen nouto

$ gpg --keyserver subkeys.pgp.net --recv-keys 17072058

Allekirjoitus tarkastetaan:

Koodilistaus 3.2: Allekirjoituksen tarkastus

$ gpg --verify <allekirjoitustiedosto> <.iso-tiedosto>

ISO-tiedostot poltetaan ns. raw-tilassa. Tilan aktivoiminen riippuu käytettävästä ohjelmasta, mutta tässä kerrotaan cdrecordin ja K3B:n käyttämisestä. Lisää ohjeita aiheesta on Gentoon VUKKissa.

  • cdrecordilla komento cdrecord dev=/dev/hdc <.iso-tiedosto> riittää, missä /dev/hdc on CD-aseman laitetiedosto.
  • K3B:llä valitaan ToolsCDBurn Image. ISO-tiedosto valitaan ”Image to Burn”-alueelta. Lopuksi painetaan nappia Start

Asentimen CD:n käynnistys

Tärkeää: Lue koko teksti ennen aloittamista.

Polttamisen jälkeen CD:llä käynnistetään järjestelmä. Poista CD:t asemista ja käynnistä järjestelmä BIOSiin. Tyypillisesti tämä hoituu painamalla DELliä, F1:tä tai ESCiä käynnistyksessä. BIOSin asetuksista muutetaan käynnistysjärjestykseen CD-asema ennen kovalevyjä. Tämä asetus löytyy usein valikosta nimeltä CMOS Setup. Jos tätä asetusta ei panna kohdalleen, järjestelmä käynnistyy kovalevyltä CD:n sijaan.

Seuraavaksi pannaan LiveCD asemaan ja käynnistetään. LiveCD alkaa käynnistysvalikolla. Enterillä jatketaan käynnistystä oletusasetuksin. Eri asetuksia saa käyttöönsä kirjoittamalla ytimen nimen, asetukset ja painamalla sitten Enteriä.

LiveCD:llä on useita ytimiä. Oletusasetus on gentoo, muut ovat eri laitteistoille ja -nofb-versiot poistavat framebufferin käytöstä.

Alla on luettelo ytimistä:

Ydin Kuvaus
gentoo 2.6-ydin monisuoritintuella
gentoo-nofb gentoo ilman framebufferia
memtest86 RAM-muistin testausohjelma

Myös lisäasetuksia voi määritellä. Seuraava luetelma näkyy kun painaa näppäimiä F2:sta F7:ään valikossa.

Koodilistaus 3.3: Mahdolliset asetukset

Hardware options:

acpi=on         This loads support for ACPI and also causes the acpid daemon to
                be started by the CD on boot. This is only needed if your
                system requires ACPI to function properly.  This is not
                required for Hyperthreading support.

acpi=off        Completely disables ACPI.  This is useful on some older
                systems, and is also a requirement for using APM.  This will
                disable any Hyperthreading support of your processor.

console=X       This sets up serial console access for the CD.  The first
                option is the device, usually ttyS0 on x86, followed by any
                connection options, which are comma separated.  The default
                options are 9600,8,n,1.

dmraid=X        This allows for passing options to the device-mapper RAID
                subsystem.  Options should be encapsulated in quotes.

doapm           This loads APM driver support.  This requires you to also use
                acpi=off.

doslowusb       This adds some extra pauses into the boot process for the slow
                USB CDROM of the IBM BladeCenter.

dopcmcia        This loads support for PCMCIA and Cardbus hardware and also
                causes the pcmcia cardmgr to be started by the CD on boot.
                This is only required when booting from a PCMCIA/Cardbus device.

doscsi          This loads support for most SCSI controllers.  This is also a
                requirement for booting most USB devices, as they use the SCSI
                subsystem of the kernel.

hda=stroke      This allows you to partition the whole hard disk even when your
                BIOS is unable to handle large disks.  This option is only used
                on machines with an older BIOS.  Replace hda with the device
                that is requiring this option.

ide=nodma       This forces the disabling of DMA in the kernel and is required
                by some IDE chipsets and also by some CDROM drives.  If your
                system is having trouble reading from your IDE CDROM, try this
                option.  This also disables the default hdparm settings from
                being executed.

noapic          This disables the Advanced Programmable Interrupt Controller
                that is present on newer motherboards.  It has been known to
                cause some problems on older hardware.

nodetect        This disables all of the autodetection done by the CD,
                including device autodetection and DHCP probing.  This is
                useful for doing debugging of a failing CD or driver.

nodhcp          This disables DHCP probing on detected network cards.  This is
                useful on networks with only static addresses.

nodmraid        Disables support for device-mapper RAID, such as that used for
                on-board IDE/SATA RAID controllers.

nofirewire      This disables the loading of Firewire modules. This should only
                be necessary if your Firewire hardware is causing a problem
                with booting the CD.

nogpm           This disables gpm console mouse support.

nohotplug       This disables the loading of the hotplug and coldplug init
                scripts at boot.  This is useful for doing debugging of a
                failing CD or driver.

nokeymap        This disables the keymap selection used to select non-US
                keyboard layouts.

nolapic         This disables the local APIC on Uniprocessor kernels.

nosata          This disables the loading of Serial ATA modules.  This is
                useful if your system is having problems with the SATA subsystem.

nosmp           This disables SMP, or Symmetric Multiprocessing, on SMP-enabled
                kernels.  This is useful for debugging SMP-related issues with
                certain drivers and motherboards.

nosound         This disables sound support and volume setting.  This is useful
                for systems where sound support causes problems.

nousb           This disables the autoloading of USB modules.  This is useful
                for debugging USB issues.

Volume/Device Management:

dodevfs         This enables the deprecated device filesystem on 2.6 systems.
                You will also need to use noudev for this to take effect.
                Since devfs is the only option with a 2.4 kernel, this option
                has no effect if booting a 2.4 kernel.

doevms2         This enables support for IBM's pluggable EVMS, or Enterprise
                Volume Management System.  This is not safe to use with lvm2.

dolvm2          This enables support for Linux's Logical Volume Management.
                This is not safe to use with evms2.

noudev          This disables udev support on 2.6 kernels.  This option
                requires that dodevfs is used. Since udev is not an option for
                2.4 kernels, this options has no effect if booting a 2.4
                kernel.

unionfs         Enables support for Unionfs on supported CD images.  This will
                create a writable Unionfs overlay in a tmpfs, allowing you to
                change any file on the CD.

unionfs=X       Enables support for Unionfs on supported CD images.  This will
                create a writable Unionfs overlay on the device you specify.
                The device must be formatted with a filesystem recognized and
                writable by the kernel.

Other options:

debug           Enables debugging code. This might get messy, as it displays
                a lot of data to the screen.

docache         This caches the entire runtime portion of the CD into RAM,
                which allows you to umount /mnt/cdrom and mount another CDROM.
                This option requires that you have at least twice as much
                available RAM as the size of the CD.

doload=X        This causes the initial ramdisk to load any module listed, as
                well as dependencies. Replace X with the module name. Multiple
                modules can be specified by a comma-separated list.

noload=X        This causes the initial ramdisk to skip the loading of a
                specific module that may be causing a problem.  Syntax matches
                that of doload.

nox             This causes an X-enabled LiveCD to not automatically start X,
                but rather, to drop to the command line instead.

scandelay       This causes the CD to pause for 10 seconds during certain
                portions the boot process to allow for devices that are slow to
                initialize to be ready for use.

scandelay=X     This allows you to specify a given delay, in seconds, to be
                added to certain portions of the boot process to allow for
                devices that are slow to initialize to be ready for use.
                Replace X with the number of seconds to pause.

Käynnistä CD ja valitse ydin sekä asetukset. Esimerkiksi gentoo-ydin PCMCIA:lla käynnistetään seuraavasti:

Koodilistaus 3.4: Asennin-CD:n käynnistys

boot: gentoo dopcmcia

Seuraavaksi näkyy käynnistysruutu ja edistymispalkki. Suomalaisen näppäimistön voi ottaa käyttöön painamalla Alt-F1:tä ja seuraamalla ohjeita. Jos näppäimistöä ei valita 10 sekunnissa, järjestelmä käynnistyy jenkkinäppäimistöllä. Kun käynnistys on valmis, Gnome käynnistyy ja kirjautuu automaattisesti sisään gentoo-järjestelmään käyttäjänä gentoo. Muille konsoleille käynnistys kirjautuu roottina eli pääkäyttäjänä, josta kertoo ”#” komentokehoitteena. Konsolien välillä voi vaihtaa näppäilyillä Alt-F3, Alt-F4, Alt-F5 ja Alt-F6. Takaisin graafiseen tilaan pääsee painamalla Alt-F7. X:stä konsoleihin siirtyessä Altin lisäksi painetaan Ctrl:a. Graafisen ympäristön terminaaleilta voi käyttää rootin oikeuksia sudo-komennolla. Myös rootiksi kirjautuminen onnistuu.

Koodilistaus 3.5: Sudon käyttö

(Esimerkkejä)
(Group-tiedoston muokkaus)
# sudo vi /etc/group
(Rootiksi kirjautuminen)
# sudo su -

Muun laitteiston asetukset

LiveCD yrittää käynnistyessään tunnistaa laitteiston ja ladata tarvittavat ajurit. Enimmäkseen se onnistuu siinä hyvin, mutta joissain rajatapauksissa automaattinen lataus ei toimi. Jos tämä aiheuttaa ongelmia, pitää ajurit ladata itse. Tätä varten on toimittava root-käyttäjän oikeuksin.

Seuraavassa esimerkissä yritetään ladata ajuri 8139too, joka on eräs verkkokorttiajuri:

Koodilistaus 3.6: Ajurien lataaminen

# modprobe 8139too

PCMCIA-tuen saa käyttöönsä pcmcia-initskriptillä:

Koodilistaus 3.7: PCMCIA:n käynnistys

# /etc/init.d/pcmcia start

Valinnainen: Kovalevyjen nopeuttaminen

Jos tiedät miten kovalevyjä käsitellään, voi kannattaa muokata IDE-kovalevyjen asetuksia hdparmilla. Hdparmin käyttö vaatii rootin oikeudet. Valitsimella -tT hdparm testaa levyjen suorituskykyä (se kannattaa suorittaa useasti tarkkuuden parantamiseksi):

Koodilistaus 3.8: Kovalevyjen testaaminen

# hdparm -tT /dev/hda

Säädöiksi voi käyttää vaikkapa seuraavia esimerkkejä, tai kokeilla itse muita. Esimerkkinä käytetään /dev/hda:ta laitetiedostona, se pitää korvata oikealla laitetiedostolla tarpeen mukaan.

Koodilistaus 3.9: Kovalevyjen suorituskyvyn parantaminen

(DMA:n aktivointi:)
# hdparm -d 1 /dev/hda

(Turvalliset suorituskykyasetukset:)
# hdparm -d 1 -A 1 -m 16 -u 1 -a 64 /dev/hda

Valinnainen: Käyttäjätunnukset

Jos asennusympäristöön tarvitsee sallia muiden ihmisten käyttö tai jos asennusympäristöt ajetaan irssiä, pitää sitä varten luoda käyttäjätunnuksia ja muuttaa rootin salasanat.

Salasanaa muutetaan passwd-komennolla:

Koodilistaus 3.10: Rootin salasanan muuttaminen

$ sudo su -
# passwd
New password: (Syötä uusi salasana)
Re-enter password: (Syötä salasana toistamiseen)

Käyttäjätunnukseen luodaan ensin tunnus ja sitten muutetaan salasanaa. Tähän käytetään komentoja useradd ja passwd. Seuraavassa esimerkissä luodaan pekka.

Koodilistaus 3.11: Käyttäjätunnuksen luominen

# useradd -m -G users pekka
# passwd pekka
New password: (Syötä pekan salasana)
Re-enter password: (Syötä pekan salasana toistamiseen)

Käyttäjätunnusta voi vaihtaa komennolla su.

Koodilistaus 3.12: Käyttäjätunnuksen vaihtaminen

# su - pekka

Myös käyttäjän gentoo salasanan voi vaihtaa graafisessa ympäristössä. Tänä käyttäjänä voi kuitenkin selata Internetiä.

Koodilistaus 3.13: Gentoon salasanan muuttaminen

$ passwd
New password: (Syötä salasana)
Re-enter password: (Syötä salasana toistamiseen)

Valinnainen: Ohjeiden lukeminen asennusjärjestelmästä

Gentoon käsikirjaa voi lukea myös asennuksen aikana (joko CD:ltä tai verkosta). Tähän voi käyttää Mozillan tulikettua graafisessa ympäristössä tai linksiä terminaalilta.

Koodilistaus 3.14: Ohjeiden selaaminen tuliketulla

# firefox /mnt/cdrom/docs/handbook/html/index.html

Linksillä voi katsella tekstiversiota käsikirjasta. Tätä ennen täytyy luoda käyttäjätunnus (ks. Valinnainen: Käyttäjätunnukset). Alt-F2:lla siirrytään terminaalille ja sitten kirjaudutaan käyttäjäksi.

Koodilistaus 3.15: CD:n ohjeiden katselu linksillä

# links /mnt/cdrom/docs/handbook/html/index.html

Takaisin graafiseen ympäristöön palataan painamalla Alt-F7

Gentoon käsikirjaa on tietenkin parempi katsella verkosta, koska se saattaa olla tuoreempi kuin CD:llä oleva. Sitä voi katsella myös tuliketulla tai linksillä, mutta vain jos on ensin suorittanut kohdan Valinnainen: Verkon asetusten teko:

Koodilistaus 3.16: Verkko-ohjeen katselu tuliketulla

# firefox http://www.gentoo.org/doc/en/handbook/2006.1/handbook-x86.xml

Koodilistaus 3.17: Verkko-ohjeen katselu linksillä

# links http://www.gentoo.org/doc/en/handbook/2006.1/handbook-x86.xml

Seuraavaksi voi jatkaa joko GTK+-asentimella based installer X:ssä tai Dialog-asentimella konsolilta.

3. GTK+-pohjaisen asentimen käyttäminen

3.a. Tervetuloa

Aluksi

Gentoo Linux Installer eli GLI näyttää latauduttuaan tervetuliaisruudun. Se johdattaa Gentoon asennukseen. Muista lukea kaikki vaihtoehdot tarkasti. Jokaisen vaiheen aikana on saatavilla lisäohjeita Help-painiketta painamalla. Ohjesivujen lukeminen on aina suositeltavaa. Muista, että asennuksen voi tallentaa missä tahansa vaiheessa ja jatkaa sitä myöhemmin.

Gentoon voi asentaa kahdella tapaa. Valitse Networkless, koska tämä on verkoton asennus.

Huomaa: Networkless-asennuksessa on vähemmän vaihtoehtoja.

3.b. Asetusten teko ennen asennusta

Valinnainen: Verkkoasetukset

Seuraavaksi voidaan tehdä verkon asetukset. Asentimen pitäisi tunnistaa ja hoitaa tämä automaattisesti, mutta jos se ei toiminut, on mahdollista asettaa verkko käsin. Välilehdellä Misc. voi asettaa sijainnin tai säiluttää oletusavon /var/log/installer.log asentimen lokitiedostoille.

Valinnainen: Etäasennus

Jos asennettavaan koneeseen tarvitsee SSH-palvelun, sen voi käynnistää komennolla sshd ja määrittelemällä rootin salasanan.

Valinnainen: Ydinmoduulien lataaminen

Jos ytimeen pitää ladata lisää moduuleja muun laitteiston tukemiseksi, se onnistuu luetteloimalla ne sanavälein eroteltuna oikeaan kohtaan.

Varoitus: Valintaa Install mode ei saa muuttaa pois asetuksesta Normal Tämä ominaisuus on vielä työn alla, ja sen säätäminen johtaa rikkinäiseen järjestelmään.

3.c. Osiointi

Levyjen valmistelu

Gentoon asennusta varten kovalevyjen pitää olla oikein valmisteltu. Partitioning-näkymässä on luettelo tunnistetuista levyistä. Siihen on mahdollista syöttää tiedostojärjestelmät, joita osioissa käytetään. Painamalla Clear partitions -nappia kaikki osiot levyltä poistuvat, joten sitä kannattaa käyttää varoen. Joidenkin osioiden kokoja voi myös muuttaa.

Valitsemalla Recommended layout asemmom luo kolme osiota: 100-megaisen /boot-osion, enintään 512-megaisen swapin ja lopputilan juuriosiolle. Jos käytettävissä on yli 4 gigaa vapaata tilaa Recommended layout luo osiot automaattisesti tuhoamatta mitään olemassaolevaa.

Varoitus: Kuten aina osioitaessa, kannattaa varmuuskopioda ennen muutosten tekoa, sillä mahdolliset bugit voivat hävittää dataa.

3.d. Verkko-osiot

Valinnainen: Verkko-osioiden määrittäminen

Tässä näkymässä voi asettaa olemassaolevia verkko-osioita toimimaan asennuksen ajaksi ja lopulliseen järjestelmään. Painamalla New-nappia tehdään asetukset. Tällä hetkellä vain NFS on tuettuna.

3.e. make.conf

USE-flägit

Koska käytössä on verkoton asennusmenetelmä, USE-flägejä ei voi asennusta varten muuttaa. Sen sijaan omat USE-flägit voi panna /etc/make.confiin asennuksen jälkeen.

CFLAGS

Prosessorityyppi kannattaa kuitenkin valita CFLAGSeihin, sekä muut mahdolliset optimoinnit ja asetukset kuten -O2 ja -pipe.

Muut

Muut asetukset kannattaa tehdä myös nyt. Build binary packages tekee asennetuista paketeista tarrapalloja, jotka voi uudelleenasentaa purkamalla. DistCC kääntää päälle tuen hajautetuille järjestelmille ohjelmien asennusta varten. Ccache tallentaa valmiita käännöksiä ohjelmien osasista uudelleenkäyttöä varten, jos samaa koodia joudutaan uudelleenasentamaan.

CHOSTia ei tule muuttaa, sillä se aiheuttaa ongelmia järjestelmään. MAKEOPTSiin määritellään montaako rinnakaista prosessia käytetään ohjelmien asennuksessa. Yleisesti käytetty arvo on suorittimien määrää yhtä suurempi. Yksisuorittimisessa koneessa se tarkoittaa -j2:ta.

3.f. Ytimen lähdekoodit

Live-CD:n ydin

Verkottomassa asennuksessa pitää käyttää Live-CD:llä olevaa ydintä. Tämä on tavallinen gentoo-sources-paketti, joka on käännetty genkernelillä. Genkernel on Gentoon ytimenteko-ohjelma, jolla tehdyt ytimet tunnistavat laitteistoa automaattisesti käynnistykessä.

Käynnistystaustakuvan saa käyttöön Enable bootsplash -asetuksella.

3.g. Käynnistyslatain

Lataimen valinta

Tässä näkymässä voi valita käynnistyslataimen ja lisätä ytimelle parametreja, joita käynnistyksessä käytetään.

Käynnistettävän levyn voi valita kohdasta Boot Drive. Linuxeissa ensimmäinen IDE-levy on hda, toinen hdb ja niin edelleen. Jos käytössä on SATA- tai SCSI-levyjä, ne ovat järjestyksessä sda, sdb ja niin edelleen. Muista valita oikea levy käynnistettäväksi.

Jos ytimelle tarvitsee antaa parametreja kuten video-asetuksia, ne listään riville Extra kernel parameters.

Jos kovalevylle on määritelty tilan katkaisu jumppereilla, koska BIOS ei tue suuria kovalevyjä, pitää asetuksiin lisätä hdx=stroke. Jos käytössä on SCSI-laitteita, pitää asetuksiin lisätä doscsi.

3.h. Aikavyöhyke

Aikavyöhykkeen valinta

Valitse kartasta lähin sijaintisi. Myöhemmin pitää myös valita onko järjestelmän kello UTC- vai paikallisessa ajassa.

3.i. Verkko

Laiteasetukset

Tässä kohtaa voi asettaa verkkolaitteita. Asetukset kannattaa lukea läpi huolella.

Hostname/Proxy Information/Other-välilehdällä valitaan laitteen verkkonimi. On myös mahdollista määritellä välipalvelin ja DNS-asetukset.

3.j. Palvelut

Cron

Cron on ajastuspalvelu, jolla voi suorittaa säännöllisin väliajoin asioita. Vaikka cron ei olekaan aivan pakollinen, se on hyvin hyödyllinen apuväline.

Järjestelmäloki

Järjestelmäloki on keskeinen osa Linuxeissa. Muista valita jokin vaihtoehdoista.

3.k. Lisäpaketit

Valinnainen: Lisäpakettien asennus

Live-CD:llä on joitakin valmiiksikäännettyjä paketteja. Jos aiot asentaa niitä, pane rasteja ruutuihin.

3.l. Käynnistyvät palvelut

Tässä näkymässä määritellään käynnistyksen yhteydessä suoritettavia palveluja. Lue vaihtoehdot kuvauksineen tarkasti ja valitse tarpeelliset. Esimerkiksi jos olet asentanut xorg-x11:n ja haluat käynnistyksen avaavan graafisen ympäristön, kannattaa valita xdm luettelosta.

3.m. Muut asetukset

Muut asetukset

Täältä voi muokata muita asetuksia, kuten näppäimistöasettelua, graafista sisäänkirjautumista, tekstinmuokkainoletusta ja laitteistokelloa.

3.n. Käyttäjät

Käyttäjien ja ryhmien lisääminen

Aluksi pitää asettaa pääkäyttäjälle (rootille) salasana.

Tavan käyttäjän luominen on myös tärkeää. Pääkäyttäjänä toimiminen on riskialtista ja sitä tulisi välttää. Luo käyttäjiä, lisää ne ryhmiinsä ja aseta niille salasanat. Voit myös asettaa kotihakemistot, kirjautumiskuoret sekä lisätä kommentteja.

3.o. Asetusten tarkastelu

Lopuksi

Katso uudestaan asennuksen jokainen askel, että kaikki on oikein asetettu. Kun olet tarkistanut asetukset, voit tallentaa ja poistua tai asentaa Gentoon painamalla Install-nappia.

Live-CD:tä voi vapaasti tutkiskella kun asennus etenee. Asennin antaa merkin kun se on valmis. Tässä vaiheessa ikkunan voi sulkea painamalla ruksia oikeassa yläkulmassa. Tämän jälkeen voi kirjautua ulos ja käynnistää koneen uudelleen. Muista poistaa Live-CD asemasta ennen kuin se käynnistyy uudelleen.

Nyt järjestelmä on asennettu. Seuraavaksi voi pohtia minne tästä edetään.

4. Konsolivalikkopohjaisen asentimen käyttäminen

4.a. Terve tuloa

Aluksi

Käynnistyessään Gentoon asennin Live-CD avaa graafisen käyttöliittymän. Jollei tämä onnistu, se jättää käyttäjän komentoriville. Asentimen voi siinä tapauksessa käynnistää seuraavasti:

Koodilistaus 1.1: Asentimen käynnistäminen

# installer

Kun asennin on auennut, se näyttää tervetuliaisruudun. Asentimell Gentoon asentaminen on helpohkoa. Muista vain lukea kaikki ohjeet tarkasti. Jokaisesta asentamisen askelesta on tarjolla ohjeistus ruudun yläosassa. Ohjeistus kannattaa lukea ennen valintojen tekemistä. Asennuksessa tehdyt asetukset voi missä tahansa asennuksen vaiheessa tallentaa ja jatkaa asennusta myöhemmin. Valikoissa liikkumiseen käytetään tabulaattoria ja valinnan vahvistamiseen enteriä.

Gentoon asentimessa on kahta asennustapaa. Valitse Networkless eli verkoton.

Huomaa: Networkless-asennuksessa on vähemmän vaihtoehtoja.

4.b. Esiasetukset

Valinnainen: Verkon asetukset

Vaikka asennus tehdään verkotta, voidaan verkkoyhteydet paikallisverkkoon asettaa, jos vaikkapa asennus suoritetaan saman verkon toisilta koneilta.

SSH-palvelimen etäasennusta varten käynnistetään sshd-komennolla ja antamalla rootin salasana.

Valinnainen: Kernelin moduulien lataus

Jos jotain moduuleja pitää ladata, niiden nimet syötetään välilyönnein erotettuna.

4.c. Osiointi

Levyjen valmistelu

Kovalevyt pitää osioida, jotta Gentoon voisi asentaa niille. Partitioning-näkymässä on luettelo havaituista levyistä. Siellä voi määritellä tiedostojärjestelmät, jotka osioille laitetaan. Valinnalla Clear partitions voi poistaa kaikki olemassaolevat osiot, joten sen kanssa kannattaa olla varovainen. Myös joidenkin osiotyyppien koon muuttaminen on mahdollista.

Valinnalla Recommended layout asennin luo suositustemme mukaisen osioinnin, jossa on 100 megan osio /bootille, enintään 512 megan swap-osio ja lopputila juurihakemistolle. Jos käytettävissä on yli 4 gigaa vapaata tilaa, tämä valinta tekee uudet osiot automaattisesti tuhoamatta edellisiä.

Varoitus: Kuten aina osioitaessa, kannattaa varmuuskopioda ennen muutosten tekoa, sillä mahdolliset bugit voivat hävittää dataa.

4.d. Verkkoasemat

Valinnainen: Verkkoasemien määrittely

Tässä näkymässä voi asettaa käytettäväksi olemassaolevia verkkoasemia asennusta varten ja lopulliseen järjestelmään. Valinnalla New aloitetaan asetusten teko. Tällä hetkellä vain NFS-liitokset ovat tuettuja.

4.e. make.conf

USE-asetukset

Verkottomassa asennuksessa ei voi muuttaa USE-asetuksia. Järjestelmän asennuksen jälkeen nämä asetukset voi kuitenkin tehdä tiedostoon /etc/make.conf

CFLAGS

CFLAGSeihin valitaan suorittimen asetukset ja optimoinnit kuten -O2 ja -pipe.

Ominaisuudet eli FEATURES-asetus

Muut asetukset kannattaa tehdä nyt. Lue FEATURES-ohjeet läpi ja valikoi.

4.f. Ytimen lähdekoodit

Live-CD:n ydin

Verkottomassa GRP-asennuksessa pitää käyttää Live-CD:n ydintä. Tämä on normaali gentoo-sources paketti genkernelillä käännettynä. Genkernel on Gentoon ytimenluontiohjelma, ja sillä tehdyt ytimet toimivat käynnistyksen yhteydessä suoritettavalla laitetunnistuksella.

4.g. Käynnistyslatain

Valinnat

Tässä näkymässä valitaan käynnistyslatain. Valitse käynnistyslaite ja -asetukset tarpeen mukaan.

4.h. Aikavyöhyke

Valitseminen

Valitse luettelosta lähinnä oleva alue.

4.i. Verkko

Verkkolaitteiden lisäys

Tässä näkymässä voi valita käytettävän verkkolaitteen niistä, jotka on automaattisesti tunnistettu. Lue vaihtoehdot tarkkaan.

Seuraavassa näkymässä voi valita DHCP:n ja IP-osoitevalinnan väliltä. Kun verkon asetukset on tehty, koneelle pitää antaa verkkonimi. On myös mahdollista antaa verkkotunnus ja DNS-palvelimet.

4.j. Lisäsovellukset

Valinnainen: Lisäpakettien asentaminen

Live-CD:llä on joitakin valmiiksikäännettyjä paketteja. Niitä asennetaan valitsemalla pakettiin liittyvä valintaruutu.

4.k. Käynnistyspalvelut

Tässä valikossa valitaan palvelimet, jotka ladataan käynnistyksen yhteydessä. Tutki vaihtoehdot tarkkaan ja valikoi niistä haluamasi. Esimerkiksi jos xorg-x11 asennetaan ja haluat X-palvelimen käynnistävän suoraan graafiseen ympäristöön, valitset luettelosta kohdan xdm.

4.l. Muita asetuksia

Sekalaisia asetuksia

Tässä voi vaihtaa joitakin asetuksia, kuten näppäimistöasettelun,

4.m. Käyttäjät

Käyttäjien lisäys ja poisto

Ensiksi pitää lisätä pääkäyttäjän (rootin) salasana järjestelmään.

Toisen käyttäjän lisääminen järjestelmään on käytännössä pakollista. Pääkäyttäjänä toimiminen on vaarallista ja sitä tulisi välttää. Lisää käyttäjiä, aseta heille salasanat ja liitä heidät sopiviin käyttäjäryhmiin. Voit myös asettaa kotihakemistot, valita oletuskuoret ja lisätä kommentteja.

4.n. Varmistelu

Lopuksi

Seuraavaksi kannattaa varmistaa jokainen asennusvaihe, että kaikki asetukset ovat oikein. Kun asetukset on tarkistettu, voidaan tallentaa ja poistua tai asentaa Gentoo valinnalla Install.

Kun asennin on valmis, näkymä palaa komentoriville. Uudelleenkäynnistäminen onnistuu seuraavasti:

Koodilistaus 14.1: Uudelleenkäynnistäminen

# shutdown -r now

Järjestelmä on valmis. Seuraavaksi voi miettiä Miten tästä jatketaan?

5. Minne seuraavaksi?

5.a. Dokumentointi

Onnea! Nyt käytössäsi on täysin toiminnallinen Gentoo. Mutta mitä seuraavaksi? Mitä vaihtoehtoja on tarjolla? Mihin kannattaa tutustua ensimmäisenä? Gentoo tarjoaa käyttäjilleen mahdollisuuksia ja siten paljon dokumentoituja (ja vähemmän dokumentoituja) ominaisuuksia.

Kannattaa ehdottomasti vilkaista Gentoo-käsikirjan seuraavaa osaa Gentoon käyttäminen. Siinä selitetään kuinka ohjelmisto pidetään ajan tasalla, kuinka lisäohjelmisto asennetaan, mitä USE-asetukset ovat, kuinka Gentoon Init toimii, jne.

Jos olet kiinnostunut järjestelmän optimoimisesta työpöytäkäyttöön tai haluat asentaa täysimittaisen työpöytäaseman, lue lisää työpöytäoppaistamme.

Tietoturvasta kiinnostuneiden kannattanee vilkaista laajahkoa Gentoo Security Handbook -opasta, joka tosin on vielä suomentamatta.

Täysi listaus dokumenteista löytyy dokumentti-indeksistä.

5.b. Gentoo verkossa

Olet tietenkin tervetullut Gentoon foorumeille (joilla on myös suomenkielinen osio!) sekä Gentoon irkkikanaville.

Käytettävissä on myös useita kaikille avoimia postituslistoja. Liittymisohjeet löytyvät sivulta.

5.c. Muutoksia sitten 2006.1:n

Muutoksia?

Gentoo on nopeasti kehittyvä distro. Seuraavassa muutoksia, joita Gentoossa on tapahtunut sen jälkeen kun 2006.1 julkaistiin. Tässä vain ne, jotka vaikuttavat kaikkiin asennuksiin, ei yksittäisten pakettien sisäisiä muutoksia.

Ei muutoksia.

B. Gentoon käyttäminen

1. Johdanto Portageen

1.a. Johdanto Portageen

Portage lienee Gentoon merkittävimpiä keksintöjä. Koska se on niin mukautuva ja sisältää paljon toimintoja, monet pitävät sitä Linux-järjestelmien parhaana ohjelmistonhallintatyökaluna.

Portage on kirjoitettu Pythonilla ja Bashilla. Se on molempien skriptauskielten käyttäjien käytettävissä.

Useimmat käyttäjät hyödyntävät Portage emergen läpi. Tässä kappaleessa ei aiota toistaa tietoja, jotka on saatavilla emergen man-sivulta. Täysimittainen listaus emergen mahdollisuuksista on vain man-sivulla:

Koodilistaus 1.1: Emerge man-sivun tarkastelu

$ man emerge

1.b. Portagepuu

Ebuildit

Kun ohjeessa puhutaan paketeista, sillä useimmiten tarkoitetaan ohjelmia, jotka ovat Gentoon käyttäjien saatavilla Portagepuun kautta. Portagepuu on kokoelma ebuildeja, tiedostoja, jotka sisältävät Portagen tarvitsemat ohjelman ylläpito-ohjeet (asennukseen, hakemiseen, jne.). Nämä sijaitsevat oletusarvoisesti hakemistossa /usr/portage.

Kun Portagelta kysytään ohjelmiin liittyviä toimintoja, se käyttää järjestelmän ebuildeja pohjatietonaan. On tärkeää, että ebuildit päivitetään tarpeeksi säännöllisesti, että Portage tietäisi uusista ohjelmista, turvallisuuspäivityksistä ja niin edelleen.

Portagepuun päivitys

Portagepuuta päivitetään tyypillisesti rsyncillä. Rsync on nopea ja tehokas tiedostojensiirtokäytäntö. Kun käyttää emergeä apuna, päivitys on helppoa:

Koodilistaus 2.1: Portagepuun päivitys

# emerge --sync

Jos rsyncin käyttö ei onnistu palomuurin takia, voi Portagepuun silti päivittää päivittäisistä otostarrapalloista. Komento emerge-webrsync hakee ja asentaa tuoreimman otoksen järjestelmään:

Koodilistaus 2.2: Emerge-webrsyncin suoritus

# emerge-webrsync

1.c. Ohjelmiston ylläpito

Ohjelmien etsiminen

Portagepuuta voi hakea läpi emergen hakutoiminnoilla. Oletuksena komento emerge --search hakee paketit, joiden nimissä on annettu hakutermi.

Esimerkiksi näin etsittäisiin paketteja, joiden nimessä esiintyy pdf:

Koodilistaus 3.1: Pdf-pakettien haku

$ emerge --search pdf

Haun saa myös käymään läpi pakettien kuvaukset valitsimella --searchdesc (lyhyesti -S):

Koodilistaus 3.2: Pdf:iin liittyvien pakettien haku

$ emerge --searchdesc pdf

Tulosteessa on paljon tietoja. Kentät on selkeästi otsikoitu, joten emme selitä niistä sen enempää:

Koodilistaus 3.3: Ote emerge searchin tulosteesta

*  net-print/cups-pdf
      Latest version available: 1.5.2
      Latest version installed: [ Not Installed ]
      Size of downloaded files: 15 kB
      Homepage:    http://cip.physik.uni-wuerzburg.de/~vrbehr/cups-pdf/
      Description: Provides a virtual printer for CUPS to produce PDF files.
      License:     GPL-2

Ohjelmien asentaminen

Sopivia ohjelmia on hyvin helppo asentaa tarvitessa, käytetään vain komentoa emerge ja paketin nimeä. Esimerkiksi gnumeric asennettaisiin näin:

Koodilistaus 3.4: Gnumericin asennus

# emerge gnumeric

Monet ohjelmat tosin tarvitsevat toisia ohjelmia tai kirjastoja toimiakseen; tällaista asennettaessa saattaa asentua useita riippuvuuksia mukana. Näistä ei kuitenkaan yleensä tarvitse huolehtia, sillä Portage osaa hoitaa riippuvuudet hyvin. Tarkastellaksesi mitä Portage aikoo asentaa jonkin paketin ohella, käytä valitsinta --pretend. Esimerkiksi:

Koodilistaus 3.5: Gnumericin asennuksen tarkastelu

# emerge --pretend gnumeric

Kun Portagella asentaa pakettia, se hakee lähdekoodit Internetistä (jos tarpeen) ja tallentaa ne oletusarvoisesti hakemistoon /usr/portage/distfiles. Tämän jälkeen se purkaa, kääntää ja asentaa paketin. Jos halutaan Portagen vain hakevan paketin asentamatta sitä, pitää antaa valitsin --fetchonly komennolle emerge:

Koodilistaus 3.6: Gnumericin lähdekoodin lataus

# emerge --fetchonly gnumeric

Asennettujen ohjelmien dokumentit

Monet paketeista sisältävät myös dokumentaationsa. Joskus tätä varten on valinnainen doc-USE-asetus. USE-asetuksen voi tarkistaa komennolla emerge -vp <paketti>.

Koodilistaus 3.7: doc-asetuksen tarkastelu

(alsa-lib on vain hyvä esimerkki.)
# emerge -vp alsa-lib
[ebuild  N    ] media-libs/alsa-lib-1.0.14_rc1  -debug 698 kB

USE-asetusta on järkevintä käyttää pakettikohtaisesti tiedostossa tai hakemistossa /etc/portage/package.use. Järjestelmänlaajuisena asetuksena se voi aiheuttaa ongelmia riippuvuuksien kanssa. Käsikirjan USE-asetuskappaleessa on lisää USE-asetuksista.

Kun paketti on asennettu, sen dokumentaatio yleensä löytyy hakemiston /usr/share/doc paketin nimeä vastaavasta alihakemistosta. Kaikki paketin asennetut tiedostot näkee myös equery-työkalulla, joka kuuluu pakettiin app-portage/gentoolkit (ks. Gentoolkit documentation).

Koodilistaus 3.8: Paketin dokumentaation etsintä

# ls -l /usr/share/doc/alsa-lib-1.0.14_rc1
total 28
-rw-r--r--  1 root root  669 May 17 21:54 ChangeLog.gz
-rw-r--r--  1 root root 9373 May 17 21:54 COPYING.gz
drwxr-xr-x  2 root root 8560 May 17 21:54 html
-rw-r--r--  1 root root  196 May 17 21:54 TODO.gz

(Vaihtoehtoisesti equeryllä:)
# equery files alsa-lib | less
media-libs/alsa-lib-1.0.14_rc1
* Contents of media-libs/alsa-lib-1.0.14_rc1:
/usr
/usr/bin
/usr/bin/alsalisp
...ja niin edelleen

Ohjelmien poistaminen

Paketit poistetaan järjestelmästä komennola emerge --unmerge. Tämä käskee Portagen poistamaan kaikki paketin asentamat tiedostot paitsi asetustiedostot, joita on muutettu asennuksen jälkeen. Asetustiedostojen säilyttäminen helpottaa ohjelman käyttämistä, jos se asennetaan joskus uudelleen.

On kuitenkin erittäin tärkeää huomata, että Portage ei tarkasta onko poistettava paketti tarpeellinen jollekin muulle paketille. Se varoittaa kuitenkin, jos poistetaan pakettia, joka on tarpeellinen koko järjestelmälle.

Koodilistaus 3.9: Gnumericin poistaminen

# emerge --unmerge gnumeric

Pakettia poistettaessa, sen mukana asennetut riippuvuudet eivät poistu. Portage osaa hakea kaikki riippuvuudet jotka voisi poistaa emergen komennolla --depclean, tästä kerromme lisää myöhemmin.

Järjestelmän päivittäminen

Jotta järjestelmä pysyisi kunnossa (ja tietoturvakin ajan tasalla), sitä pitää päivittää säännöllisesti. Koska Portage tarkistaa päivitykset Portagepuun ebuildeista, täytyy ensimmäisenä päivittää Portagepuu. Kun Portagepuu on päivitetty, järjestelmän voi päivittää komennolla emerge --update world. Seuraavassa komennossa käytetään myös valitsinta --ask, joka kysyy ennen muutosten tekemistä:

Koodilistaus 3.10: Järjestelmän päivittäminen

# emerge --update --ask world

Tällä komennolla Portage etsii uudet versiot ohjelmista, jotka on asennettu. Tämä kuitenkin vaikuttaa vain ohjelmiin, jotka on erikseen pyydetty asennettaviksi (so. ohjelmat tiedostossa /var/lib/portage/world), ei niiden kaikkiin riippuvuuksiin. Jos tarvitaan päivittää jokainen paketti järjestelmässä, pitää lisätä valitsin --deep:

Koodilistaus 3.11: Koko järjestelmän päivittäminen

# emerge --update --deep world

Koska tietoturvapäivitykset usein osuvat paketteihin, joita ei ole erikseen asennettu koneelle, vaan vain muiden ohjelmien riippuvuuksina, tämän komennon käyttöä aika ajoin suositellaan vahvasti.

Jos joitain USE-asetuksia on muutettu, voi olla järkevää lisätä myös valitsin --newuse joukkoon. Tällöin Portage tarkastaa jos muutkoset vaativat pakettien uudelleenasennusta.

Koodilistaus 3.12: Koko järjestelmän täydellinen päivittäminen

# emerge --update --deep --newuse world

Metapaketit

Portagepuussa on joitain paketteja, joilla ei ole varsinaista sisältöä, vaan pikemminkin ne asentavat joukkoja paketteja. Esimerkiksi kde asentaa täyden KDE-ympäristön järjestelmään hakien tarpeelliset KDE-liittyvät paketit riippuvuuksina.

Tällaista pakettia poistaessa emerge --unmerge ei paljoa auta, sillä riippuvuudethan jäävät järjestelmään.

Portage osaa poistaa myös orpoutuneet riippuvuudet, mutta koska ohjelmat riippuvat toisistaan myös dynaamisesti, pitää koko järjestelmä päivittää ensin, mukaanlukien USE-asetuspohjaiset muutokset. Tämän jälkeen voi suorittaa emerge --depclean poistaakseen orvot riippuvuudet. Kun tämä on tehty, pitää uudelleenasentaa ohjelmat, jotka oli dynaamisesti linkitetty näihin poistettuihin, mutta jotka eivät tarvitse niitä enää.

Kaikki tämä onnistuu kätevästi kolmella komennolla:

Koodilistaus 3.13: Orpojen riippuvuuksien poisto

# emerge --update --deep --newuse world
# emerge --depclean
# revdep-rebuild

Revdep-rebuild kuuluu pakettiin gentoolkit: muista asentaa se ensin:

Koodilistaus 3.14: Gentoolkitin asentaminen

# emerge gentoolkit

1.d. Kun Portage antaa virheilmoituksia

Virheilmoitukset SLOTeista, Virtualeista, Brancheista, Architectureista ja Profileista

Kuten aiemmin sanottiin, Portage on hyvin tehokas ja siinä on paljon ominaisuuksia.

Portagessa samasta paketista voi olla useita versioita yhtä aikaa asennettuana. Kun muissa distroissa paketin nimissä ilmoitetaan versionumero (kuten freetype vs. freetype2), Portage käyttää tähän SLOTeja. Ebuildit kertovat ohjelmien SLOTin versioittain. Ebuildit, joissa on määritetty eri SLOTti, voidaan asentaa samaan aikaan järjestelmälle. Esimerkiksi freetypellä on ebuildeja joissa on määritelty SLOT="1" ja SLOT="2".

Lisäksi on joukoittain pakettia, jotka tekevät samaa asiaa, mutta eri toteutuksella. Esimerkiksi metalogd, sysklogd ja syslog-ng ovat kaikki järjestelmälokeja. Ohjelmat, jotka riippuvat tällaisesta toiminnallisuudesta, eivät voi valita riippuvuudekseen vaikkapa metalogd:tä, sillä muutkin toimisivat yhtä hyvin. Portage ratkaisee tämän virtuaaleilla: jokainen järjestelmäloki sisältää virtuaalin virtual/syslog, johon muut sovellukset voivat merkitä riippuvuuden.

Ohjelmisto Portagepuussa jaotellaan useisiin eri haaroihin. Oletusarvoisesti järjestelmään asennetaan vain paketteja, jotka Gentoon kehittäjien mielestä ovat stabiileja. Useimmat uudet ohjelmat liitetään aluksi testaushaaraan, joka tarkoittaa että niitä pitää testata, ennen kuin ne uskaltaa merkitä stabiileiksi. Vaikka näitä paketteja pystyy katselemaan Portagepuusta, niitä ei voi asentaa, ennen kuin ne on sijoitettu stabiiliin haaran.

Jotkut ohjelmat on tehty vain muutamille arkkitehtuureille, toiset vain eivät toimi joillain, tai tarvitsevat lisää testausta. Joissain tapauksissa ohjelman Portagepuuhun lisännyt kehittäjä ei pysty testaamaan ohjelman vakautta muilla alustoilla.

Gentoo-asennukset seuraavat tiettyjä profiilitietoja, joissa on luettelo tarvittavista järjestelmäpaketeista ja muutakin.

Blokatut paketit

Koodilistaus 4.1: Portagen virheilmoitus blokatusta paketista (--pretend-vaiheessa)

[blocks B     ] mail-mta/ssmtp (is blocking mail-mta/postfix-2.2.2-r1)

Koodilistaus 4.2: Portagen varoitus blokatusta paketista asennettaessa

!!! Error: the mail-mta/postfix package conflicts with another package.
!!!        both can't be installed on the same system together.
!!!        Please use 'emerge --pretend' to determine blockers.

Ebuildeissa on tietoa riippuvuuksista. Riippuvuuksia on kahta luokkaa: asennusaikaisia ja ajonaikaisia, jotka määritellään vastaavasti muuttujissa DEPEND ja RDEPEND. Jos näissä on merkitty jotakin, jota ei voi asentaa, se johtaa blokkaamiseen.

Blokkaamisen voi ratkaista joko jättämällä paketin asentamatta tai poistamalla blokaavan paketin. Annetussa esimerkissä voi joko jättää postfixin asentamatta tai poistaa ssmtp:n ensin.

Joskus blokkaukset voivat olla versiokohtaisia, kuten <media-video/mplayer-bin-1.0_rc1-r2. Tällöin pelkkä päivitys saattaa ratkaista ongelman.

Joskus voi myös käydä niin, että kaksi asentamatonta pakettia blokkaavat toisensa. Tällaisessa tapauksessa pitää ottaa selvää miksi molempien asennus on tarpeellinen. Yleensä ongelma ratkeaa asentamalla vain toisen paketeista, mutta jollei, raportoi asiasta englanniksi Gentoon bugzillaan.

Peitetyt paketit

Koodilistaus 4.3: Portagen varoitus peitetystä paketista

!!! all ebuilds that could satisfy "bootsplash" have been masked.

Koodilistaus 4.4: Portagen selitys peitetystä paketista

!!! possible candidates are:

- gnome-base/gnome-2.8.0_pre1 (masked by: ~x86 keyword)
- lm-sensors/lm-sensors-2.8.7 (masked by: -sparc keyword)
- sys-libs/glibc-2.3.4.20040808 (masked by: -* keyword)
- dev-util/cvsd-1.0.2 (masked by: missing keyword)
- games-fps/unreal-tournament-451 (masked by: package.mask)
- sys-libs/glibc-2.3.2-r11 (masked by: profile)

Jos pitää asentaa paketti, joka ei nykyiselle järjestelmälle ole saatavilla, tulee jokin virheilmoituksista. Tällöin kannattaisi kokeilla toista samanlaista pakettia, tai odottaa että tarvittava paketti tulee saataville. Pakettien peittämiselle on aina erittäin pätevä syy:

  • ~arch keyword tarkoittaa, että sovellusta ei ole vielä testattu tarpeeksi sen merkitsemiseksi stabiiliksi. Odottele muutamia viikkoja ja yritä uudelleen.
  • -arch keyword tai -* keyword tarkoittaa, että sovellus(versio) ei toimi tällä arkkitehtuurilla. Jos olet toista mieltä, kirjoita aiheesta sopiva englanninkielinen ilmoitus bugzillaan.
  • missing keyword tarkoittaa, ettei sovellusta ole testattu koko arkkitehtuurilla vielä. Pyydä arkkitehtuurin ylläpitoa testaamaan, tai kerro omista testituloksista englanniksi bugzillaan.
  • package.mask tarkoittaa, että paketti on viallinen, epästabiili, tai jotain pahempaa, ja kehittäjä on merkannut sen käyttökelvottomaksi.
  • profile tarkoittaa, että paketti ei sovi tämän järjestelmän profiiliin. Sovellus saattaa rikkoa tämän järjestelmän asennettuna, tai sitten se ei vain sovi käytettyyn profiiliin.

Puuttuvat riippuvuudet

Koodilistaus 4.5: Portagen varoitus puuttuvasta riippuvuudesta

emerge: there are no ebuilds to satisfy ">=sys-devel/gcc-4.2-r4".

!!! Problem with ebuild sys-devel/gcc-3.4.2-r2
!!! Possibly a DEPEND/*DEPEND problem.

Sovellus, jota asennetaan, vaatii sovelluksen, jota ei ole saatavilla tähän järjestelmään. Selaa bugzillaa, josko tämä olisi tunnettu virhe, ja jollei ole, tee siitä vikailmoitus. Jollet käytä useampia versiohaaroja (testausta ja stabiilia) sekaisin, tämän virheen ei pitäisi esiintyä, ja se on siis ilmoitettava bugi.

Monimerkityksiset ebuildien nimet

Koodilistaus 4.6: Portagen varoitus monimerkityksisistä nimistä

!!! The short ebuild name "aterm" is ambiguous.  Please specify
!!! one of the following fully-qualified ebuild names instead:

    dev-libs/aterm
    x11-terms/aterm

Asennettava sovellus on saman niminen kuin joku toinenkin paketti. Tällöin sille pitää määritellä myös kategoria. Portage kertoo mahdolliset vaihtoehdot joista valita.

Edestakaiset riippuvuudet

Koodilistaus 4.7: Portagen varoitus edestakaisista riippuvuuksista

!!! Error: circular dependencies:

ebuild / net-print/cups-1.1.15-r2 depends on ebuild / app-text/ghostscript-7.05.3-r1
ebuild / app-text/ghostscript-7.05.3-r1 depends on ebuild / net-print/cups-1.1.15-r2

Asennettavista sovelluksista kaksi tai useampi riippuu toisistaan, eikä niitä voi asentaa. Tämä on todennäköisesti ongelma Portagepuussa. Koeta uudelleen-rsyncata ja asentaa uudelleen. Voit myös selata läpi bugzillaa, josko ongelma olisi tiedossa, ja ilmoitta, jollei ole.

Haku epäonnistui

Koodilistaus 4.8: Portagen varoitus epäonnistuneesta hausta

!!! Fetch failed for sys-libs/ncurses-5.4-r5, continuing...
(...)
!!! Some fetch errors were encountered.  Please see above for details.

Portage ei saanut haettua lähdekoodeja ja yrittää jatkaa asennusta ilman (jos mahdollista). Tämä virhe johtuu usein siitä, että peilipalvelimet eivät ole ajan tasalla, tai että ebuild osoittaa väärään paikkaan. Myös lähdekoodeja majoittavassa palvelimessa saattaa olla ongelmia.

Koeta uudelleen tunnin päästä nähdäksesi jos ongelma jatkuu.

Järjestelmäprofiilin suojaus

Koodilistaus 4.9: Portagen varoitus profiilisuojatuista paketeista

!!! Trying to unmerge package(s) in system profile. 'sys-apps/portage'
!!! This could be damaging to your system.

Yritetään poistaa pakettia, joka kuuluu järjestelmän välttämättömiin paketteihin. Tällainen paketti on merkitty profiiliin, eikä sitä pitäisi koskaan poistaa järjestelmästä.

Digestin varmennusvirheet

Joskus paketin asennus epäonnistuu seuraavalla virheilmoituksella:

Koodilistaus 4.10: Digest-virhe

>>> Verifying ebuild Manifests...

!!! Digest verification failed:
!!! /usr/portage/virtual/c++-tr1-memory/c++-tr1-memory-0.ebuild
!!! Reason: Failed on MD5 verification
!!! Got: cccc4738cc08ac3c67b14932c85d7cb2
!!! Expected: cccc4738cc08ac3c67b14932c85d7cb3

Tämä tarkoittaa, että Portage-puussa on jotain vialla, yleensä niin, että kehittäjä on tehnyt virheen paketin lisäämisessä puuhun.

Varmennusvirheen tapahtuessa ei kannata yrittää korjata ongelmaa itse. Komento ebuild foo digest ei korjaa ongelmaa, vaan tekee sen pahemmaksi.

Sen sijaan kannattaa odottaa tunti tai pari. Yleensä tällaiset virheet huomataan välittömästi, mutta korjauksen eteneminen puuhun asti saattaa kestää tovin. Odottaessa kannattaa selailla Bugzillasta, josko joku muu olisi huomannut ja ilmoittanut vian. Jollei, kannattaa tehdä uusi bugi-ilmoitus siitä.

Kun vika on korjattu, tarvitsee vain synkata puu uudestaan.

Tärkeää: Edes tämän vian sattuessa ei ole sallittua synkata puuta useampaa kertaa päivässä! Rsync-käytännön mukaan (se viesti emerge --syncin alussa) useasti päivässä synkkaavat käyttäjät bännätään. Kannattaa siis odottaa seuraavaan synkkauskertaan.

2. USE-asetukset

2.a. Mitä USE-asetukset ovat?

USE-asetusten tarkoitus

Gentoota (kuten muita distroja tai käyttöjärjestelmiäkin) asennettaessa tehdään valintoja käyttöympäristön mukaan. Palvelimen asetukset ovat erilaiset kuin työaseman ja pelikone näyttää erilaiselta kuin 3D-kehittäjän kone.

Tämä vaikuttaa paitsi asennettuihin paketteihin myös pakettien ominaisuuksiin. Jos OpenGL:lle ei ole tarvetta, ei varmaankaan ole järkevää pitää kaikissa sovelluksissa OpenGL-tukea mukana. Jos KDE ei ole käytössä, et varmasti myöskään halua kääntää KDE-tukea mukaan paketteihin, jotka eivät välttämättä sitä tarvitse.

Auttaaksemme käyttäjiä valitsemaan asennettavat paketit ja aktivoitavat toiminnallisuudet haluamme käyttäjän määrittelevän käyttöympäristönsä yksinkertaisella tavalla. Käyttäjän tarvitsee valita mitä haluaa helpottaakseen Portagea, paketinhallintajärjestelmäämme, tekemään järkeviä päätöksiä.

USE-asetusten määritelmä

Tutustukaamme USE-asetuksiin. Jokainen asetus on totuusarvoinen avainsana joka sisältää tiedon jonkin käsitteen tuista ja riippuvuuksista. Valitessasi USE-asetuksen kerrot Portagelle haluavasi tuen avainsanan tarkoitteelle. Tämä tietenkin vaikuttaa paketin riippuvuustietoihinkin.

Tarkastelkaamme asioita esimerkin kde avulla. Jollei tätä avainsanaa ole määritetty USE-muuttujissasi, kaikki paketit joissa on valinnainen KDE-tuki kääntyvät ilman sitä. Samoin kaikki paketit jotka vaihtoehtoisesti ovat riippuvaisia KDE:stä jättävät KDE:n vaihtoehtoiset kirjastoriipuvuudet asentamatta. Jos taas kde-avainsana on määritelty, KDE-tuki käännetään mukaan ja KDE-kirjastot asennetaan riippuvuuksien mukaan.

Oikein määritellyillä avainsanoilla saadaan aikaan järjestelmä joka on tarkalleen räätälöity tarpeitasi varten.

Mitä USE-asetuksia on olemassa?

USE-asetuksia on kahta lajia: globaaleja ja paikallisia.

  • Globaalit USE-asetukset ovat useampien pakettien käytössä järjesetelmänlaajuisesti. Näitä useimmat käyttäjät pitävät USE-asetuksin.
  • Paikalliset USE-asetukset ovat vain yhden paketin käytössä pakettikohtaisia asetuksia varten.

Listaus käytössä olevista USE-asetuksista on saatavilla verkosta tai paikallisen järjestelmän tiedostosta /usr/portage/profiles/use.desc.

Luettelo paikallisista USE-asetuksista on tiedostossa /usr/portage/profiles/use.local.desc.

2.b. USE-asetusten käyttäminen

Pysyvien USE-asetusten määritteleminen

Nyt kun olet toivottavasti vakuuttunut USE-asetusten tärkeydestä, opastamme USE-asetusten määrittelyssä.

Kuten aiemmin huomattiin, USE-asetukset määritellään USE-muuttujaan. Helpottaaksemme käyttäjien tehtävää USE-asetusten valinnassa olemme valmiiksi tarjonneet oletusasetuksia. Oletusasetuksiin on valittu kokoelma USEja joita uskomme valtaosan Gentoon käyttäjistä käyttävän. Nämä oletukset löytyvät profiilihakemistojen tiedostoista make.defaults. 2004.3 asetukset näyttivät tältä:

Koodilistaus 2.1: /usr/portage/profiles/default-linux/x86/2004.3/make.defaultsin koottu USE-muuttuja

(Tämä esimerkki saattaa olla muuttunut sen ottamisen jälkeen)
USE="x86 oss apm arts avi berkdb crypt cups encode foomaticdb gdbm gif gpm gtk
     imlib jpeg kde gnome libg++ libwww mad mikmod motif mpeg ncurses nls
     oggvorbis opengl pam pdflib png python qt3 qt4 quicktime readline sdl slang
     spell ssl svga tcpd truetype X xml2 xmms xv zlib"

Voinet huomata että muuttujaan on jo määritelty aika monia avainsanoja. Älä käytä mitään tiedostoja make.defaults muuttaaksesi USE-asetuksia; nämä muutokset häviävät Portagen päivitysten mukana!

Oletusasetusten muuttaamiseksi tulee poistaa avainsanoja USE-muuttujasta. Järjestelmänlaajuisesti tämän voi tehdä muuttamalla USE-muuttujaa tiedostossa /etc/make.conf. Tähän muuttujaan voi lisätä tarvittuja USE-asetuksia tai poistaa niitä joita ei haluta, poistaminen tapahtuu lisäämällä miinus ’-’ avainsanan eteen.

Jos esimerkiksi halutaan poistaa KDE- ja QT-tuki mutta lisätä ldap, merkitään USE-muuttuja tiedostoon /etc/make.conf seuraavasti:

Koodilistaus 2.2: Esimerkki USE-asetuksesta tiedostossa /etc/make.conf

USE="-kde -qt3 -qt4 ldap"

USE-asetusten määrittely pakettikohtaisesti

Joskus on järkevää määritellä jokin USE-asetus vain muutamalle paketille, muttei suinkaan kaikille. Tällöin on parasta luoda hakemisto /etc/portage, jollei sitä ole vielä, ja lisätä hakemistoon tai tiedostoon /etc/portage/package.use. Lisätietoja tästä löytyy ohjesivulta man portage. Seuraavat esimerkit olettavat package.use-tiedoston.

Koodilistaus 2.3: /etc/portage/package.usen paikallinen asetuslisäys

dev-db/mysql berkdb

On myös mahdollista poistaa joitain USE-asetuksia pakettikohtaisesti, esimerkiksi poistetaan java PHP:stä:

Koodilistaus 2.4: /etc/portage/package.usen paikallinen asetuspoisto

dev-php/php -java

Väliaikaisten USE-asetusten tekeminen

Joskus on tarve käyttää USE-muuttujaa vain kerran. Sen sijaan että tässä tapauksessa joutuisi muokkaamaan tiedostoa /etc/make.conf kahdesti (asetuksen lisäämiseksi ja poistamiseksi), voidaan USE-muuttuja määritellä ympäristömuuttujana.

Esimerkkinä poistamme hetkellisesti javan USE-asetuksista Mozillan asentamisen ajaksi.

Koodilistaus 2.5: USEn käyttäminen ympäristömuuttujalla

# USE="-java" emerge seamonkey

Tärkeysjärjestys

Tietenkin näillä eri USE-muuttujilla on tietty prioriteettijärjestys, eikä ole järkevää sanoa USE="-java" vain nähdäkseen että java kuitenkin on päällä korkeampiarvoisen asetuksen takia. Asetukset luetaan siis seuraavassa tärkeysjärjestyksessä (ensimmäisenä vähiten tärkeä):

  1. Oletusasetukset profiilin tiedostoissa make.defaults
  2. käyttäjän määrittelemät asetukset tiedostossa /etc/make.conf
  3. käyttäjän määrittelemät USE-asetukset ympäristömuuttujassa.

Nähdäksesi lopullisen USEn muodon käytä komentoa emerge info. Se antaa listauksen kaikista Portagelle merkittävistä muuttujista (ml. USE-asetukset) nykyisine sisältöineen.

Koodilistaus 2.6: emerge infon suorittaminen

# emerge --info

Järjestelmä mukauttaminen uusiin USE-asetuksiin

Kokonainen järjestelmä pystytään päivittämään vastaamaan täysin muutettuja USE-asetuksia emergen valitsimella --newuse:

Koodilistaus 2.7: Järjestelmän uudelleenkääntäminen

# emerge --update --deep --newuse world

Seuraavaksi Portagen depclean-toiminnolla poistetaan ne vaihtoehtoiset riippuvuudet mitkä kuuluivat vanhaan järjestelmääsi mutta eivät sisälly nykyisiin USE-asetuksiin.

Varoitus: emerge depclean on vaarallinen komento ja sitä käytettäessä on noudatettava varovaisuutta. Varmista että annettu lista "vanhentuneista" paketeista ei sisällä paketteja jotka ovatkin tarpeellisia. Seuraavassa esimerkissä käytetään valitsinta -p listauksen tuottamiseen ilman varsinaista poistotoimintoa.

Koodilistaus 2.8: Vanhentuneiden pakettien poisto

# emerge -p --depclean

Depclean-toiminnon loputtua päivitä dynaamisesti äskettäin päivittyneitä kirjastoja vastaan linkittyvät sovellukset komennolla revdep-rebuild. Tämä komento on osa gentoolkit-pakettia, joten se pitää tietenkin asentaa ennen käyttämistä.

Koodilistaus 2.9: Revdep-rebuildin suorittaminen

# revdep-rebuild

Tämän jälkeen järjestelmä onkin täysin tuoreiden USE-asetusten mukainen.

2.c. Pakettikohtaiset USE-asetukset

Mahdollisten USE-asetusten tarkastelu

Otetaan esimerkiksi seamonkey, mitä USE-asetuksia se totteleekaan? Selvittääksemme annamme komennolle emerge valitsimet --pretend (teeskentelemme asennusta tekemättä mitään) ja --verbose (katselemme monisanaista tulostetta):

Koodilistaus 3.1: USE-asetusten katselu

# emerge --pretend --verbose seamonkey
These are the packages that I would merge, in order:

Calculating dependencies ...done!
[ebuild  N    ] net-www/seamonkey-1.7.12-r2 USE="crypt gnome java mozsvg ssl
truetype xprint -debug -ipv6 -ldap -mozcalendar -mozdevelop -moznocompose
-moznoirc -moznomail -moznoxft -postgres -xinerama" 0 kB

emergen lisäksi on myös muita työkaluja tätä varten. Itse asiassa equery on jopa pääasiallisesti tarkoitettu pakettien tiedon tarkasteluun. Se sijaitsee gentoolkit-paketista. Ensin siis asennetaan gentoolkit:

Koodilistaus 3.2: gentoolkitin asennus

# emerge gentoolkit

Komento equery argumentilla uses näyttää nyt annetun paketin USE-muuttujat. Esimerkiksi katsomme gnumericia:

Koodilistaus 3.3: Using equery to view used USE-flags

# equery --nocolor uses =gnumeric-1.6.3 -a
[ Searching for packages matching =gnumeric-1.6.3... ]
[ Colour Code : set unset ]
[ Legend        : Left column  (U) - USE flags from make.conf  ]
[               : Right column (I) - USE flags packages was installed with ]
[ Found these USE variables for app-office/gnumeric-1.6.3 ]
 U I
 - - debug  : Enable extra debug codepaths, like asserts and extra output.
                     If you want to get meaningful backtraces see
                     http://www.gentoo.org/proj/en/qa/backtraces.xml.
 - - gnome  : Adds GNOME support
 + + python  : Adds support/bindings for the Python language
 - - static : !!do not set this during bootstrap!! Causes binaries to be
                       statically linked instead of dynamically

3. Portagen ominaisuudet

3.a. Portagen ominaisuudet

Portagessa on muutamia ominaisuuksia, joiden avulla Gentoota on mukavampi käyttää. Monet näistä liittyvät joihinkin työkaluohjelmiin, joilla saadaan järjestelmän suorituskykyä, luotettavuutta, turvallisuutta ja niin poispäin parannettua.

Portagen ominaisuuksia muutetaan tiedoston /etc/make.conf FEATURES-muuttujalla, johon ominaisuudet kirjoitetaan välilyönnein eroteltuna. Toisinaan joudutaan myös asentamaan erillinen työkaluohjelma, johon ominaisuus liittyy.

Kaikkia Portagen ominaisuuksia ei luetteloida täällä; täyden ajantasaisehkon luettelon löydät make.confin man-sivuilta:

Koodilistaus 1.1: make.confin man-sivujen tarkastelu

$ man make.conf

Komennolla emerge --info voi tarkastella myös nykyisiä FEATURES-asetuksia. Etsi tulosteesta rivi FEATURES tai hae se vaikkapa grepin avulla.

Koodilistaus 1.2: Nykyisten FEATURES-arvojen tarkastelu

$ emerge --info | grep FEATURES

3.b. Rinnakkaisjärjestelmien käyttö kääntämisessä

Distcc:n käyttö

distcc on ohjelma joka osaa jakaa käännökset useammalle, jopa erilaiselle, verkotetulle koneelle. distcc-asiakasohjelma lähettää tarpeelliset tiedot kaikille saatavilla oleville distcc-palvelimille (käynnistetyille distccd-palveluille), jotta ne voivat kääntää osia koodista asiakkaan puolesta. Tästä netotaan yleensä vähemmän käännösaikaa.

Tarkemmin tietoa distcc:stä (ja sen käytöstä Gentoo-järjestelmissä) löydät erillisestä Gentoo Distcc-dokumentistamme.

Distcc:n asennus

Distcc:n mukana tulee graafisia valvontaohjelmia joilla voi tarkastella lähetettyjä käännöksiä. Jos käytät Gnomea, lisää gnome USE-asetuksiisi. Jollet käytä Gnomea ja tarvitset silti valvontaohjelmaa, käytä USE-asetusta gtk.

Distcc:n asennus on helppoa kuten kaikkien muidenkin Gentoon ohjelmistojen:

Koodilistaus 2.1: Distcc:n asennus

# emerge distcc

Portagen tuen aktivointi

Aloita avaamalla tiedosto /etc/make.conf ja lisää muuttujaan FEATURES arvo distcc. Sitten muuta muuttujaa MAKEOPTS siten, että siinä sanotaan -jX, missä X on verkossa olevien distccd:tä ajavien prosessorien määrä (nämä mukaanlukien) lisättynä yhdellä:

Koodilistaus 2.2: /etc/make.confin MAKEOPTS-asetus

# Oletetaan kaksi yhden prosessorin järjestelmää tämän
lisäksi:
MAKEOPTS="-j4"

Seuraavaksi lisää distcc-configilla käytettävät DistCC-palvelimet. Esimerkissä käytämme palvelimia osoitteissa 192.168.1.102 (tämä kone), 192.168.1.103 ja 192.168.1.104 (kaksi etäkonetta):

Koodilistaus 2.3: Distcc:n asettaminen etäkoneita varten

# distcc-config --set-hosts "192.168.1.102 192.168.1.103 192.168.1.104"

Älä tietenkään unohdaa käynnistää itse distccd-palvelua:

Koodilistaus 2.4: Distccd-palvelun käynnistäminen

# rc-update add distccd default
# /etc/init.d/distccd start

3.c. Cachettava käännösprosessi

Yleistä ccachesta

ccache on nopea kääntäjän välimuisti. Ohjelmaa käännettäessä se tallentaa tulokset jotta saman ohjelman uusien kääntöjen ajat nopeutuisivat. Yleisissä käännöksissä nopeutus on jotain viisin-, kymmenkertaisen luokkaa.

Jos haluat tietää tarkemmin ccachen käyttäytymisestä, vieraile ccachen kotisivuilla.

ccachen asennus

Ccache asennetaan Gentooseen käyttämällä emergeä:

Koodilistaus 3.1: ccachen asennus

# emerge ccache

Ccachen lisäys Portageen

Avaa tiedosto /etc/make.conf ja lisää muuttujaan FEATURES arvo ccache. Lisää myös muuttuja CCACHE_SIZE tiedostoon ja aseta arvoksi vaikkapa 2G:

Koodilistaus 3.2: CCACHE_SIZEn muokkaus tiedostossa /etc/make.conf

CCACHE_SIZE="2G"

Jos epäilet ccachen toimivuutta, komennolla ccache -s saa näkyviin joitain statistiikkatietoja. Koska Portagella on oma ccachen kotihakemistonsa, se pitää asettaa CCACHE_DIR-muuttujaan:

Koodilistaus 3.3: ccachen statistiikkatietojen katselu

# CCACHE_DIR="/var/tmp/ccache" ccache -s

/var/tmp/ccache on Portagen oletusarvo ccache-hakemistolle, tätä voi muuttaa asettamalla muuttujan CCACHE_DIR tiedostossa /etc/make.conf.

Kuitenkin ccachea ajettaessa sen oma oletus on ${HOME}/.ccache. Tämän takia muuttuja CCACHE_DIR pitää olla asetettuna kun Portagen ccache-tilastoja katsellaan.

Ccachen käyttö Portagen ulkopuolella C-koodin kanssa

Jos aiot käyttää ccachea Portagen ulkopuolella kääntäessäsi itse C-kielistä koodia, lisää /usr/lib/ccache/bin polkumuuttujan PATH alkuun (erityisesti ennen kohtaa /usr/bin). Tähän päästään muokkaamalla tiedostoa ~/.bash_profile, joka on yksi mahdollisuus ympäristömuuttujien säätämiseen:

Koodilistaus 3.4: ~/.bash_profilen muokkaus

	PATH="/usr/lib/ccache/bin:/opt/bin:${PATH}"

3.d. Binääripaketit

Esikäännettyjen binääripakettien luonti

Portagessa on tuki esikäännettyjen pakettien asentamiselle. Vaikka Gentoo-projekti ei tarjoa esikäännettyjä paketteja itse (pl. GRP-otokset), Portage voidaan määrätä tekemään ja käyttämään näitä.

Esikäännetyn paketin voi tehdä komennolla quickpkg, jos paketti on jo asennettu järjestelmään, tai emergen valitsimilla --buildpkg tai --buildpkgonly.

Jos haluat Portagen luovan esikäännetyt paketit kaikista asennetuista ohjelmista, lisää buildpkg FEATURES-muuttujaan.

Laajempi tuki esikäännetyille paketeille on catalystissä. Lisätietoa tästä saat Catalyst Reference Manual ja Catalyst Howto -sivuilta.

Esikäännettyjen pakettien asentaminen

Vaikkei Gentoolla ole omaa esikäännetyjen pakettien palvelinta, voit tehdä sellaisen itsellesi pakettien säilyttämiseen. Käyttääksesi tällaista palvelinta sinun täytyy kertoa Portagelle sen osoitteesta muuttujalla PORTAGE_BINHOST. Esimerkiksi jos esikäännetyt pakettisi ovat osoitteessa ftp://keskuspalvelin/gentoo:

Koodilistaus 4.1: PORTAGE_BIHOSTin asettaminen /etc/make.confiin

PORTAGE_BINHOST="ftp://buildhost/gentoo"

Kun asennat esikäännetyn paketin, lisää valitsin --getbinpkg emergen komentoon --usepkg-valitsimen kaveriksi. Ensimmäinen käskee emergeä lataamaan esikäännetyt paketit aiemmin mainitulta palvelimelta ja toinen koettamaan asentaa esikäännettyä pakettia ennen ryhtymistä kääntämiseen.

Esimerkiksi gnumeric asennettaisiin esikäännettynä näin:

Koodilistaus 4.2: Esikäännetyn Gnumericin asentaminen

# emerge --usepkg --getbinpkg gnumeric

Lisätietoa esikäännetyistä paketeista on emergen man-sivuilla.

Koodilistaus 4.3: Emergen man-sivun tarkastelu

$ man emerge

3.e. Tiedostojen haku

Rinnakkaishaku

Kun asennetaan useita paketteja, Portage voi hakea seuraavan paketin tiedostoja edellistä asennettaessa, joka lyhentää kokonaisasennusaikaa. Tämän saa päälle FEATURES-asetuksella ”parallel-fetch”.

Userfetch

Kun Portagea suoritetaan roottina, FEATURES="userfetch" saa Portagen tiputtamaan rootin oikeudet haun ajaksi. Tämä parantaa hieman tietoturvatasoa.

4. Initskriptit

4.a. Runlevelit

Järjestelmän käynnistys

Järjestelmän käynnistyessä liuta tekstiä soljunee ohitse. Jos katsot tarkkaan, ilmoitukset ovat samoja joka kerta. Tätä toimintojen sarjaa kutsutaan käynnistyssekvenssiksi ja se on (enimmäkseen) staattisesti määrätty.

Ensimmäisenä käynnistyslatain lataa asetustenmukaisen ytimen muistiin, jonka jälkeen suorittimelle annetaan käsky ytimen ajamisesta. Ytimen latauduttua se käynnistää omat rakenteensa ja ajaa init-prosessin.

Tämä prosessi varmistaa (/etc/fstabissa) määriteltyjen tiedostojärjestelmien liitokset ja käyttäkelpoisuuden. Tämän jälkeen suoritetaan hakemistossa /etc/init.d sijaitsevia palveluita jotka ovat käynnistykselle välttämättömiä.

Kun kaikki skriptit on vihdoin ajettu, init aktivoi terminaalit (yleensä, virtuaalikonsolit jotka löytyvät näppäilemällä Alt-F1, Alt-F2, jne.) liittämällä agetty-prosessin niihin. Tämä prosessi huolehtii kirjautumismuodollisuuksista ajamalla komennon login.

Initskriptit

init ei tietenkään suorita satunnaisesti skriptejä hakemistosta /etc/init.d. Se ei edes suorita kaikkia /etc/init.d:n skriptejä, vaan vain ne jotka on määrätty. Suoritettaviksi määrätyt skriptit löytyvät hakemistosta /etc/runlevels.

Ensiksi init ajaa kaikki /etc/runlevels/bootiin linkitetyt skriptit hakemistosta /etc/init.d. Yleensä suoritusjärjestys noudattaa aakkostusta, mutta joissakin skripteissä on riippuvuustietoja jotka käskevät järjestelmää käynnistämään muita ennen itseään.

Huomaa: Aakkosjärjestys jota noudatetaan on useissa tilanteissa POSIX-määritelmän mukainen, siis ääkköset eivät ole järjestyksessä ja aakkoset a-z esiintyvät tunnetussa järjestyksessä.

Kun kaikki /etc/runlevels/bootin skriptit on suoritettu, init jatkaa ajamalla skriptejä joihin on linkit hakemistossa /etc/runlevels/default. Järjestys vastaa jälleen aakkostettua riippuvuustietojen muokkaamaa käynnistyssarjaa.

Kuinka init toimii?

Tietenkään init ei päätä kaikkea itsestään. Se käyttää asetustiedostoja ratkaistessaan mitä toimintoja tulee suorittaa. Asetustiedosto löytyy sijainnista /etc/inittab.

Jos muistelet mitä käynnistyssekvenssistä kerrottiin äsken, niin ensimmäisenähän init liitti kaikki tiedostojärjestelmät. Tämän määrää asetustiedoston /etc/inittab seuraavannäköinen rivi:

Koodilistaus 1.1: Järjestelmän alustus tiedostossa /etc/inittab

si::sysinit:/sbin/rc sysinit

Rivillä käsketään initiä ajamaan komento /sbin/rc sysinit järjestelmän alustamiseksi. Skripti /sbin/rc pitää pitkälti huolen alustuskuvioista, joten voisi sanoa ettei initille jää paljoakaan tehtävää -- sehän vain delegoi alustustoiminnot muille prosesseille.

Seuraavaksi init suoritti kaikki ne skriptit joihin oli symboliset linkit hakemistossa /etc/runlevels/boot. Tästä toiminnosta määrää rivi:

Koodilistaus 1.2: Jatkoa järjestelmän alustukselle

rc::bootwait:/sbin/rc boot

Taas kutsutaan rc-skriptiä tekemään tehtäviä. Huomaa, että rc:lle annettu parametri (boot) on sama kuin /etc/runlevels:in alihakemisto jota käytetään.

Seuraavaksi init etsii asetustiedostosta runlevelin joka ajetaan. Tästä kerrotaan /etc/inittabissa rivillä:

Koodilistaus 1.3: Initdefault-rivi

id:3:initdefault:

Tässä tapauksessa (kuten valtaosassa Gentoita yleensä) runlevelin tunnus on 3. Tämän tiedon avulla init voi tarkastaa mitä tarvitaan runlevel 3:n käynnistämiseksi:

Koodilistaus 1.4: Runlevelien määritelmät

l0:0:wait:/sbin/rc shutdown
l1:S1:wait:/sbin/rc single
l2:2:wait:/sbin/rc nonetwork
l3:3:wait:/sbin/rc default
l4:4:wait:/sbin/rc default
l5:5:wait:/sbin/rc default
l6:6:wait:/sbin/rc reboot

Kolmatta leveliä määrittävä rivi, jälleen kerran, käyttää rc-skriptiä palveluiden käynnistämiseen (tällä kertaa parametriksi tarjoillaan default). Jälleen huomaa että rc:n parametri on /etc/runlevelsin alihakemisto

rc:n lopetettua init päättää aktivoitavat virtuaalikonsolit ja niillä suoritettavat komennot:

Koodilistaus 1.5: Virtuaalikonsolien määritelmät

c1:12345:respawn:/sbin/agetty 38400 tty1 linux
c2:12345:respawn:/sbin/agetty 38400 tty2 linux
c3:12345:respawn:/sbin/agetty 38400 tty3 linux
c4:12345:respawn:/sbin/agetty 38400 tty4 linux
c5:12345:respawn:/sbin/agetty 38400 tty5 linux
c6:12345:respawn:/sbin/agetty 38400 tty6 linux

Mikä on runlevel?

Edellä huomattiin että init käyttää numeroita runlevelien tunnistamiseen. Runlevel on tila jota järjestelmä suorittaa, ja se sisältää joukon skriptejä (runlevel-skriptejä tai initskriptejä) jotka täytyy suorittaa tiloihin tullessa ja poistuttaessa.

Gentoossa on seitsemän runleveliä: kolme sisäiseen käyttöön ja neljä käyttäjän määriteltäviksi. Sisäiset ovat sysinit, shutdown sekä reboot ja ne toimivat kuten nimet antavat ymmärtää: käynnistävät järjestelmän, sammuttavat koneen ja uudelleenkäynnistävät.

Käyttäjän määrittelemät ovat ne, joihin liittyy /etc/runlevelsin alihakemistot: boot, default, nonetwork ja single. boot käynnistää kaikki järjestelmälle tarpeelliset palvelut joita muut runlevelitkin käyttävät. Jäljellä olevat kolme käynnistävät eri joukot palveluita: default liittyy päivittäiseen käyttöön, nonetwork verkottomaan ja single järjesetelmän korjailemiseen.

Initskriptien käsitteleminen

rc:n käynnistämiä skriptejä kustutaan initskripteiksi. Kaikki hakemiston /etc/init.d skriptit ymmärätävät parametreja start, stop, restart, pause, zap, status, ineed, iuse, needsme, usesme ja broken.

Palvelun käynnistämiseen, pysäyttämiseen ja uudelleenkäynnistämiseen käytetään parametreja start, stop ja restart vastaavasti:

Koodilistaus 1.6: Postfixin käynnistys

# /etc/init.d/postfix start

Huomaa: Vain palvelut jotka tarvitsevat (need) tätä palvelua pysähtyvät tai uudelleenkäynnistyvät. Muut riippuvaiset palvelut (ne jotka käyttävät (use) tätä palvelua) jäävät koskematta.

Pysäyttääksesi vain yhden palvelun jättäen siitä riippuvat palvelut käyntiin käytät komentoa pause:

Koodilistaus 1.7: Postfixin pysäytys pysäyttämättä riippuvia palveluja

# /etc/init.d/postfix pause

Jos haluat nähdä missä tilassa jokin palvelu on (käynnissä, pysäytetty, pause, ...), käytä komentoa status:

Koodilistaus 1.8: Postfixin tila

# /etc/init.d/postfix status

Jos tila näyttää siltä että palvelu olisi käynnissä vaikka tiedät sen olevan poissa päältä, voit nollata tilatiedon pysähtyneeksi komennolla zap:

Koodilistaus 1.9: Postfixin tilatiedon nollaus

# /etc/init.d/postfix zap

Riippuvuuksia saa selville parametreillä iuse ja ineed. ineed kertoo toiminnalle välttämättömät riippuvuudet, iuse taas palvelut joita voi käyttää hyväksi, mutta jotka eivät ole välttämättömiä.

Koodilistaus 1.10: Postfixin välttämättömien riippuvuuksien tarkastelu

# /etc/init.d/postfix ineed

Samoin voidaan katsella mitkä palvelut tarvitsevat annettua palvelua (needsme) tai mitkä voivat käyttää sitä (useme):

Koodilistaus 1.11: Postfixia tarvitsevien palvelujen tarkastelu

# /etc/init.d/postfix needsme

Lopulta voidaan tarkstella mitkä tarpeelliset riippuvuudet puuttuvat:

Koodilistaus 1.12: Postfixin puuttuvien riippuvuuksien tarkastelu

# /etc/init.d/postfix broken

4.b. Rc-updaten käyttäminen

Mikä on rc-update?

Gentoon käynnistysjärjestelmä käyttää riippuvuuspuuta päättääkseen palvelujen käynnistysjärjestyksen. Tehtävä on hankala, joten käyttäjiltä on säästetty sen tekemisen vaivaa; tekemämme työkalut helpottavat runlevelien ja initskriptien ylläpitoa.

Komennolla rc-update voit lisätä ja poistaa initskriptejä runleveliltä. rc-update päivittää riippuvuuspuun automaattisesti komennolla depscan.sh.

Palveluiden lisäys ja poisto

Asennuksen aikaan olet jo lisännyt default-runlevelille joitain initskriptejä. Silloin defaultin merkitys ei kai ollut vielä selvä, mutta nyt varmaan tiedetään tarkemmin mitä se tekee. rc-updaten toiseksi komennoksi pitää antaa toiminnon nimi: add, del tai show.

Skriptin lisäyksessä ja poistossa rc-updatelle annetaan komennot add ja del, vastaavasti, ja perään skriptin nimi ja runlevelin nimi. Esimerkiksi:

Koodilistaus 2.1: Postfixin poisto default runlevelistä

# rc-update del postfix default

Komennolla rc-update -v show saadaan esiin listaus initskripteistä ja niihin liitetyistä runleveleistä:

Koodilistaus 2.2: Initskriptien tietojen tarkastelu

# rc-update -v show

Komennolla rc-update show ilman -v:tä näkee päällä olevat initskriptit runleveleineen.

4.c. Palvelujen asettaminen

Mihin tarvitaan ylimääräisia asetuksia?

Initskriptit voivat olla kovinkin monimutkaisia. Siksi ei varmaankaan ole mielekästä ihmisten suoraan niitä editoida, se lisäisi virhealttiuttakin huomattavasti. On kuitenkin tärkeää että palvelun asetuksia voi muuttaa, esimerkiksi niille voi tarvita antaa lisäparametreja.

Toinen syy erillisiin asetustiedostoihin on initskriptien päivitettävyyden mahdollistaminen sotkematta käyttäjän asetuksia.

Hakemisto /etc/conf.d

Gentoossa palvelujen asetukset on helppo tehdä: jokaisella asetettavissa olevalla skriptillä on asetustiedosto hakemistossa /etc/conf.d. Esimerkiksi apache2:n initskripti (/etc/init.d/apache2) tottelee asetuksia tiedostossa /etc/conf.d/apache2, mikä sisältää Apache 2 -palvelimelle meneviä käynnistysasetuksia:

Koodilistaus 3.1: Muuttuja tiedostossa /etc/conf.d/apache2

APACHE2_OPTS="-D PHP5"

Tällainen asetustiedosto sisältää vain ja ainoastaan muuttujia (aivan kuten /etc/make.conf), joten sitä on erittäin helppo säätää. Se myöskin mahdollistaa muuttujien toiminnan informatiivisen kommentoinnin.

4.d. Initskriptien kirjoittaminen

Onko se pakollista?

Skriptejä ei täydy kirjoittaa. Gentoo tarjoaa valmiiksi käyttöön jo skriptit kaikilla käytetyillä palveluille, joten omien kirjoittaminen ei useinkaan ole tarpeen. Kuitenkin, jos vaikkapa asensit palvelun Portagen ulkopuolelta saattaa olla tarpeellista luoda sille initskripti.

Älä käytä palvelujen omia initskriptejä jollei niitä ole erikseen kirjoitettu Gentoota varten; Gentoon initskriptit eivät ole yhteensopivia muiden jakeluiden initskriptien kanssa!

Sisällöt

Initskriptin perussisältö näyttää seuraavalta:

Koodilistaus 4.1: Initskriptin perussisältö

#!/sbin/runscript

depend() {
  (Tiedot riippuvuuksista)
}

start() {
  (Käynnistyskomennot)
}

stop() {
  (Sulkemiskomennot)
}

restart() {
  (Uudelleenkäynnistyskomennot)
}

Kaikissa initskripteissä pitää olla start()-funktio. Muut ovat vapaaehtoisia.

Riippuvuudet

Voidaan määritellä kahdentyyppisiä riippuvuuksia: use ja need. Kuten aiempana mainittiin, need on tiukempi vaatimus kuin use. Tällä riippuvuudella määritellään tarvittu palvelu tai virtuaalinen riippuvuus.

Virtuaalinen riippuvuus on sellainen jonka jokin palvelu täyttää, mutta sen täyttäviä palveluita on olemassa useampia. Initskripti voisi olla riippuvainen järjestelmälokista, mutta niitä on useita (metalogd, syslog-ng, sysklogd, ...). Koska ei ole mahdollista tarvita (need) jokaista niistä (eihän missään järjestelmässä kaikkia järjestelmälokeja ole käytössä), nämä palvelut varmasti tarjoavat (provide) sopivan virtuaalisen riippuvuuden.

Katsokaamme esimerkiksi postfixin riippuvuuksia.

Koodilistaus 4.2: Postfixin riippuvuudet

depend() {
  need net
  use logger dns
  provide mta
}

Kuten näet, postfix:

  • vaatii toimivan (virtuaalisen) net-riippuvuuden (jonka voi tarjota vaikkapa /etc/init.d/net.eth0)
  • käyttää (virtuaalista) logger-riippuvuutta (jonka esimerkiksi /etc/init.d/syslog-ng tarjoaa)
  • käyttää (virtuaalista) dns-riippuvuutta (jonka esimerkiksi /etc/init.d/named tarjoaa)
  • tarjoaa (virtuaalisen) mta riippuvuuden (joka liittyy kaikkiin postipalvelimiin)

Järjestyksen määrittäminen

Joissain tapauksissa ei ole tarpeellista vaatia jotain palvelua, vaan saada vain se käynnistämään ennen (before) tai jälkeen (after) määrättyä palvelua, jos sellainen järjestelmästä löytyy (ja vain jos löytyy - kyseessä ei ole enää riippuvuus), ja jos se on samalla runlevelillä (ja vain jos runlevel on sama - muihin ei puututa). Nämä tiedot voidaan laittaa asetuksiin before ja after.

Esimerkkinä tarkastelemme Portmapin asetuksia:

Koodilistaus 4.3: Portmapin depend()-funktio

depend() {
  need net
  before inetd
  before xinetd
}

Jokerimerkillä "*" valitaan kaikki samalla runlevelillä olevat toiminnot, tämän käyttö ei kuitenkaan ole suositeltavaa.

Koodilistaus 4.4: Initskriptin ajaminen runlevelin ensimmäisenä

depend() {
  before *
}

Standardifunktiot

Seuraavaksi toiminnallisuuden depend() jälkeen täytyy määritellä start()-funktio. Se sisältää kaikki palvelun käynnistämiseen tarvittavat komennot. On järkevää kertoa käyttäjälle tapahtumista käskyillä ebegin ja eend:

Jos palvelun pitää kirjoittaa levylle, se tarvitsee localmountin. Jos palvelu kirjoittaa /var/runiin jotain, kuten pidin, se käynnistetään bootmiscin jälkeen:

Koodilistaus 4.5: depend()-esimerkki

depend() {
  need localmount
  after bootmisc
}

Koodilistaus 4.6: start()-esimerkki

start() {
  ebegin "Palvelu käynnistyy"
  start-stop-daemon --start --quiet --exec /hakemisto/polku/palveluun
  eend $?
}

Valitsimet --exec ja --pidfile yleensä tarvitaan sekä startissa että stopissa. Jos palvelu ei kirjoita pidiään tiedostoon, valitsin --make-pidfile auttaa, mutta tämä kannattaa testata varmuuden varaksi. Muussa tapauksessa ei kannata käyttää pid-tiedostoja. start-stop-daemonille voi myös antaa valitsimen --quiet, mutta tämä ei ole suositeltavaa, ellei palvelu tulosta suurta määrää tietoja. --quiet-valitsimen käyttö haittaa vianetsintää, jos palvelu ei käynnisty.

Huomaa: Varmista, että --exec osoittaa palveluun, eikä esimerkiksi kuoriskriptiin, joka käynnistää palvelun ja loppuu, sillä se on initskriptin tehtävä.

Lisäesimerkkejä start()-funktion toteutuksista löytyy valmiista skripteistä hakemistossa /etc/init.d/.

Muut määriteltävät funktiot ovat stop() ja restart(). Näitä ei ole pakko määritellä! Init-järjestelmämme pystyy täyttämään nämä kohdat itsekin jos komentoa start-stop-daemon on käytetty.

Vaikka stop() ei ole pakollinen, tässä on esimerkki:

Koodilistaus 4.7: stop()-esimerkki

stop() {
  ebegin "Stopping my_service"
  start-stop-daemon --stop --exec /path/to/my_service \
    --pidfile /path/to/my_pidfile
  eend $?
}

Jos palvelu suorittaa muita skriptejä (vaikkapa bashia, pythonia tai perliä) ja skripti muuttaa nimeään (vaikkapa foo.py:stä fooksi), lisää valitsin --name start-stop-daemonille. Täsää kerrotaan nimi, joksi skripti muuttuu. Tässä esimerkissä palvelu käynnistyy foo.pynä ja muuttuu fooksi.

Koodilistaus 4.8: Palvelu joka käyttää foo-skriptiä

start() {
  ebegin "Starting my_script"
  start-stop-daemon --start --exec /path/to/my_script \
    --pidfile /path/to/my_pidfile --name foo
  eend $?
}

Start-stop-daemonilla on loistava ohje-sivu:

Koodilistaus 4.9: Start-stop-daemonin ohjesivun lukeminen

$ man start-stop-daemon

Gentoon initskriptit ovat syntaksiltaan lähinnä bashia (Bourne Again Shell), joten niissä voi käyttää bashmaisia rakenteita missä vain.

Mukailtujen asetusten lisäily

Jos tarvitset initskriptiin enemmän parametrejä kun mihin me olemme törmänneet, lisää nimi opts-muuttujaan ja tee nimeä vastaava funktio. Esimerkiksi tuki restartdelay-komennolle lisättäisiin seuraavasti:

Koodilistaus 4.10: Tuki restartdelay-komennolle

opts="${opts} restartdelay"

restartdelay() {
  stop
  sleep 3    # Odota uudelleenkäynnistysta 3 sekuntia
  start
}

Palvelujen asetusmuuttujat

Hakemistossa /etc/conf.d sijaitsevien asetustietojen tukemiseen ei tarvita mitään muuta: kun initskripti käynnistyy nämä tiedostot sourcetetaan (eli niiden muuttujat tulevat käytettäviksi):

  • /etc/conf.d/<initskriptisi>
  • /etc/conf.d/basic
  • /etc/rc.conf

Lisäksi jos initskripti tarjoaa virtuaalisen riippuvuuden (kuten netin), siihen liittyvä tiedostokin (kuten /etc/conf.d/net) sourcetetaan.

4.e. Runlevelin toiminnan muuttaminen

Kuka tällaisesta hyötyisi?

Useille kannettavien käyttäjille tuttu tilanne: kotona ollessa pitää saada käyntiin net.eth0 kun taas matkoilla ei (kun ei verkkoakaan ole saatavilla). Gentoossa runleveleitä voi muokata mielensä mukaan.

Esimerkiksi voisi luoda toisen käynnistyvän default-runlevelin, joka ajaisi erilaiset initskriptit. Sitten käynnistysaikaisesti voisi valit minkä runlevelin haluaa.

Softlevelin käyttö

Aloita tekemällä runlevel toista defaulttia varten. Esimerkkinä käytämme offlineä:

Koodilistaus 5.1: Runlevel-hakemiston luonti

# mkdir /etc/runlevels/offline

Lisää tarvittavat initskriptit uusille runleveleille. Esimerkiksi yksityiskohtainen kopio nykyisestä defaultista ilman net.eth0:aa saadaan aikaan näin:

Koodilistaus 5.2: Tarvittavien initskriptien lisäys

(Kopioi kaikki palvelut oletusrunleveliltä offlineen)
# cd /etc/runlevels/default
# for service in *; do rc-update add $service offline; done
(Poista tarpeettomat)
# rc-update del net.eth0 offline
(Katso offlinen aktiiviset palvelut)
# rc-update show offline
(Pätkä esimerkkitulostetta)
               acpid | offline
          domainname | offline
               local | offline
            net.eth0 |

Vakka net.eth0 ei ole offline-runlevelillä, udev yrittää käynnistää sen joka tapauksessa kun huomaa laitteen. Siksi on tarpeellista lisätä verkkolaitteet, joita ei käynnistetä (sekä muut asiat, joita ei käynnistä udeviltä) tiedostoon /etc/conf.d/rc seuraavasti:

Koodilistaus 5.3: Palvelujen poisto tiedostosta /etc/conf.d/rc

RC_COLDPLUG="yes"
(Kirjoitetaan palvelut, joita ei käynnistetä)
RC_PLUG_SERVICES="!net.eth0"

Huomaa: Lisätietoja palveluista on tiedoston kommenteissa.

Seuraavaksi editoidaan käynnistyslataimen asetustiedostoon kohta offline-runlevelille. Esimerkiksi tiedostoon /boot/grub/grub.conf:

Koodilistaus 5.4: Offlinen lisäys

title Gentoo Linux ilman verkkoa
  root (hd0,0)
  kernel (hd0,0)/kernel-2.4.25 root=/dev/hda3 softlevel=offline

Ja sitten kaikki olikin valmista. Jos nyt uudelleenkäynnistät järjestelmän ja valitset uuden valikkokohdan, offline-runlevel ajetaan defaultin asemesta.

Bootlevelin käyttö

bootleveliä käytetään täysin samoin kuin softleveliäkin. Ainoa ero on että tässä määriteltäisiin toinen boot-runlevel eikä toista defaulttia.

5. Ympäristömuuttujat

5.a. Ympäristömuuttujat

Mitä ne ovat?

Ympäristömuuttujat ovat nimettyjä olioita jotka sisältävät yhden tai useamman ohjelmiston käyttämää tietoa. Monet käyttäjistä (etenkin Linuxiin aiemmin tutustumattomat) pitävät näitä outoina ja hankalasti hallittavina, mutta ovat kuitenkin väärässä: ympäristömuuttujilla voi helposti ja kätevästi muuttaa ohjelman tai ohjelmien asetuksia.

Tärkeitä esimerkkejä

Seuraavassa taulukossa on muutamia Linux-järjestelmien muuttujia selityksineen. Esimerkkiarvot ovat taulukon alla.

Muuttuja Kuvaus
PATH Tässä muuttujassa on kaksoispistein eroteltu listaus hakemistoista joista suoritettavia tiedostoja etsitään. Kun suoritettavan komennon nimi annetaan (sellainen kuten ls, rc-update tai emerge), mutta vastaavaa tiedostoa ei löydy listatuista hakemistoista, sitä ei voida suorittaa (ellei suorituksessa nimetty ohjelman koko polkua, kuten /bin/ls).
ROOTPATH tämä muuttuja on muuten sama kuin PATH, mutta sen hakemistot tarkastetaan vain kun pääkäyttäjä antaa komentoja
LDPATH tämä muuttuja on kaksoispistein eroteltu lista hakemistoista, joista dynaaminen linkitin etsii kirjastotiedostoja
MANPATH tämä muuttuja on kaksoispistein eroteltu lista hakemistoista, joilta man-komento etsii ohjesivuja
INFODIR Tämä muuttuja on kaksoispistein eroteltu lista hakemistoista, joista info-komento etsii infosivuja
PAGER tämä muuttuja kertoo tiedostojen sisältöjen katselemiseen tarkoitetun ohjelman (kuten less tai more) täyden hakemistopolun
EDITOR tämä muuttuja kertoo tiedostojen sisältöjen muokkaamiseen tarkoitetun ohjelman (kuten nano tai vi) täyden hakemistopolun
KDEDIRS tämä muuttuja on kaksoispistein eroteltu lista hakemistoista, joista löytyy KDE-keskeistä tietoa.
CONFIG_PROTECT Tämä muuttuja on välilyönnein eroteltu lista hakemistoista, joita Portage ei automaattisesti päivitä
CONFIG_PROTECT_MASK Tämä muuttuja on välilyönnein eroteltu lista hakemistoista, jotka Portage kuitenkin päivittää automaattisesti.

Alla esimerkki näiden muuttujien arvoista.

Koodilistaus 1.1: Esimerkkimäärittelyjä

PATH="/bin:/usr/bin:/usr/local/bin:/opt/bin:/usr/games/bin"
ROOTPATH="/sbin:/bin:/usr/sbin:/usr/bin:/usr/local/sbin:/usr/local/bin"
LDPATH="/lib:/usr/lib:/usr/local/lib:/usr/lib/gcc-lib/i686-pc-linux-gnu/3.2.3"
MANPATH="/usr/share/man:/usr/local/share/man"
INFODIR="/usr/share/info:/usr/local/share/info"
PAGER="/usr/bin/less"
EDITOR="/usr/bin/vim"
KDEDIRS="/usr"
CONFIG_PROTECT="/usr/X11R6/lib/X11/xkb /opt/tomcat/conf \
                /usr/kde/3.1/share/config /usr/share/texmf/tex/generic/config/ \
                /usr/share/texmf/tex/platex/config/ /usr/share/config"
CONFIG_PROTECT_MASK="/etc/gconf"

5.b. Muuttujien järjestelmänlaajuinen määrittäminen

Hakemisto /etc/env.d

Näiden muuttujien keskittämiseen Gentoossa on kehitetty hakemisto /etc/env.d. Tässä hakemistossa on joukko tiedostoja, kuten esimerkiksi 00basic, 05gcc jne., mitkä sisältävät muuttujia nimetyn sovelluksen käytettäväksi.

Esimerkiksi gcc:n asennuksessa ebuildi loi tiedoston 05gcc, joka sisältää seuraavat muuttujat:

Koodilistaus 2.1: /etc/env.d/05gcc

PATH="/usr/i686-pc-linux-gnu/gcc-bin/3.2"
ROOTPATH="/usr/i686-pc-linux-gnu/gcc-bin/3.2"
MANPATH="/usr/share/gcc-data/i686-pc-linux-gnu/3.2/man"
INFOPATH="/usr/share/gcc-data/i686-pc-linux-gnu/3.2/info"
CC="gcc"
CXX="g++"
LDPATH="/usr/lib/gcc-lib/i686-pc-linux-gnu/3.2.3"

Muissa Linux-jakeluissa ympäristömuuttujia määritellään tiedostossa /etc/profile tai muissa paikoissa. Gentoossa taas muuttujien ylläpito on tehty käyttäjälle (ja Portagelle) helpoksi kun ei tarvitse kiinnittää huomiota kaikkiin mahdollisiin ympäristömuuttujia sisältäviin tiedostoihin.

Esimerkiksi gcc:n päivittäminen päivittää myös tiedoston /etc/env.d/05gcc ilman käyttäjän vuorovaikutusta.

Tästä on hyötyä Portagen lisäksi käyttäjälle. Toisinaan on tarve asettaa joitain järjestelmänlaajuisia muuttujia. Esimerkkinä käytämme http_proxyä, sitä varten luodaan uusi tiedosto (/etc/env.d/99local) johon sisällytetään määritelmä:

Koodilistaus 2.2: /etc/env.d/99local

http_proxy="proxy.example.com:8080"

Kun käytetään samaa tiedostoa kaikille omille muuttujille, niitä voidaan kätevästi tarkastella ja muuttaa yhdessä näkymässä.

Skripti nimeltä env-update

Useat tiedostot hakemistossa /etc/env.d määrittelevät polkumuuttujan PATH. Siinä ei ole mitään virheellistä; komento etc-update yhdistää moninkertaiset määrittelyt ympäristömuuttujia päivittäessään, joten pakettien (ja käyttäjien) on helppo lisäillä omia muuttujiaan välittämättä siitä onko se jo määritetty muualla.

Yhdistely ei koska kaikkia muuttujia, vain seuraavia: KDEDIRS, PATH, LDPATH, MANPATH, INFODIR, INFOPATH, ROOTPATH, CONFIG_PROTECT, CONFIG_PROTECT_MASK, PRELINK_PATH ja PRELINK_PATH_MASK. Muista käytetään viimeiseksi mainittua (eli /etc/env.d:stä aakkosjärjestyksessä poimittuna viimeistä).

env-udpate yhdistää muuttujat hakemiston /etc/env.d tiedostonimien mukaan numerojärjestyksessä. Tiedostonimien on alettava kahdella numerolla.

Koodilistaus 2.3: env-updaten päivitysjärjestys

         00basic        99kde-env       99local
     +-------------+----------------+-------------+
PATH="/bin:/usr/bin:/usr/kde/3.2/bin:/usr/local/bin"

Komento env-update luo kaikki ympäristömuuttujat tiedostoon /etc/profile.env (jonka /etc/profile puolestaan lataa). Se myös hakee tiedot muuttujasta LDPATH ja luo niistä tiedoston /etc/ld.so.conf, minkä jälkeen suoritetaan ldconfig dynaamisen linkittäjän tiedoston /etc/ld.so.cache luomiseksi.

Jos haluat nähdä env-updaten muutokset välittömästi, suorita seuraava komento ympäristön päivittämiseksi. Ne jotka asensivat Gentoon itse muistanevat tämän asennusohjeista:

Koodilistaus 2.4: Ympäristön päivitys

# env-update && source /etc/profile

Huomaa: Ylläolevat komennot päivittävät vain nykyisen terminaalin, uusien konsolien ja niiden lapsiprosessien muuttujat. Jos siis X11 on käytössä, pitää source /etc/profile kirjoittaa jokaiselle avatulle terminaalille tai uudelleenkäynnistää X, jotta uudet terminaalit saavat muuttujat. Jos käytössä on kirjautumisohjelma, uudelleenkäynnistys tapahtuu komennolla /etc/init.d/xdm restart, muutoin pitää kirjautua ulos X:stä ja takaisin sisään.

Tärkeää: Kuoren muuttujia ei voi käyttää osana muita muuttujia, eli tyyppiä FOO="$BAR" olevat määrittelyt eivät toimi, jossa $BAR olisi kuoren muuttuja.

5.c. Paikallisten muuttujien määrittely

Käyttäjäkohtaiset

Joskus ympäristömuuttujia ei haluta määritellä järjestelmänlaajuisiksi. Esimerkiksi käyttäjä voisi lisätä hakemiston /home/kayttaja/bin ja nykyisen hakemiston polkumuuttujaan PATH, mutta tätä eivät varmaankaan muut käyttäjät halua omiin polkuihinsa. Paikallinen ympäristömuuttuja määritellään tiedostossa ~/.bashrc tai ~/.bash_profile:

Koodilistaus 3.1: PATHin paikallinen laajennus tiedostossa ~/.bashrc

(Ylimääräinen kaksoispiste lasketaan viittaukseksi aina nykyiseen
hakemistoon)
PATH="${PATH}:/home/my_user/bin:"

PATH-muuttuja päivittyy seuraavassa sisäänkirjautumisessa.

Istuntokohtaiset

Joskus tarvitaan vieläkin tarkempia määritelmiä. Esimerkiksi käyttäjä voisi haluta suorittaa komentoja luomastaan väliaikaishakemistosta muuttamatta tiedostoa ~/.bashrc niiksi hetkiksi kun väliaikaista hakemistoa käytetään.

Tällöin voidaan määrittää PATH nykyistä istuntoa varten komennolla export. Silloin PATH-muuttuja säilyttää arvonsa uloskirjautumiseen saakka.

Koodilistaus 3.2: Istuntokohtaisen muuttujan määrittely

# export PATH="${PATH}:/home/my_user/tmp/usr/bin"

C. Portagen käyttö

1. Tiedosto ja hakemistot

1.a. Portagen käyttämät tiedostot

Asetukset

Portagen oletusasetukset ovat tiedostossa /etc/make.globals. Katsellessasi sitä huomannet, että Portagen kaikki asetukset määrittellään muuttujina. Portagen käyttämät muuttujat eritellään myöhempänä merkityksineen.

Koska jotkin asetukset vaihtelevat arkkitehtuureittain, Portagessa on myös eräs oletusasetusto profiilissa, johon symbolinen linkki /etc/make.profile osoittaa. Portagen asetukset ovat tiedostoissa make.defaults profiilihakemiston ja yliprofiilien hakemistojen varrella. Profiileista lisää tuonnempana, silloin myös kerromme mikä hakemisto /etc/make.profile oikein on.

Jos aioit muuttaa asetuksia, älä koskaan muokkaa tiedostoja /etc/make.globals tai make.defaults. Tiedosto /etc/make.conf on oikeampi ratkaisu, ja sillä on myös korkeampi arvo päällekkäisten asetusten ratkonnassa. Samasta paikasta löytyy myös tiedosto /etc/make.conf.example, joka nimensä mukaisesti sisältää esimerkkejä. Portage ei itse käytä tätä tiedostoa; siinä on vain esimerkkejä luettavaksi.

Portagen asetuksia voi muuttaa myös saman nimisillä ympäristömuuttujilla, mutta tällaista tapaa ei suositella.

Profiilikohtainen tieto

Törmäsimme jo aiempana hakemistoon /etc/make.profile directory. Tarkkaanottaenhan tämä tosin ei ole hakemisto, vaan symbolinen linkki profiilihakemistoon, joka oletusarvoisesti on jossakin hakemistossa /usr/portage/profiles, mutta on toki mahdollista luoda myös oma profiili ja linkittää siihen. Portage käyttää tämän profiilin osoittamaa hakemistoa.

Profiilissa on arkkitehtuurikohtaista tietoa Portagelle. Tähän lukeutuvat luettelo paketeista, jotka kuuluvat profiilin ydinjärjesetelmään, luettelo paketeista, jotka eivät toimi tällä alustalla (tai ovat muutoin estettyjä), ja niin edelleen.

Ohjelmakohtaiset asetukset

Kun jonkin ohjelman asentamiseksi pitää muuttaa Portagen käytöstä, on parasta muokata hakemiston /etc/portage tiedostoja. Suositellaan erittäin vahvasti, että käytät hakemiston /etc/portage tiedostoja, etkä käytä ympäristömuuttujia asetusten ylikirjoittamisessa.

Hakemistoon /etc/portage voi tehdä ainakin seuraavia tiedostoja:

  • package.maskiin luetellaan paketit, joita Portagen ei haluta asentavan ollenkaan
  • package.unmaskiin luetellaan paketit, jotka Portagen halutaan asentavan, vaikka Gentoon kehittäjät ovat tämän tarkoituksellisesti estäneet
  • package.keywords:iin luetellaan paketit, jotka Portegen halutaan asentavan, vaikka pakettia ei ole merkitty sopivaksi käytetylle alustalle tai järjestelmälle (vielä)
  • package.use:iin luetellaan USE-asetukset pakettikohtaisesti, sikäli kun ne järjestelmänlaajuisista USE-asetuksista poikkeavat.

Lisää tietoa hakemistosta /etc/portage ja täysi ajantasainen luettelo sen tiedostomahdollisuuksista on Portagen man-sivuilla:

Koodilistaus 1.1: Portagen man-sivun katselu

$ man portage

Portagen hakemistojen ja tiedostojen sijaintien muuttaminen

Edellisen kappaleen asetustiedostoja ei voida tallentaa muualle: Portage etsii niitä aina vain samoista paikoista. On kuitenkin olemassa muita hakemistoja ja sijainteja, joita Portage käyttää erinäisiin tarkoituksiin: buildaushakemisto, lähdekoodivarasto, ohjelmistohakemisto, ...

Kaikille näille on tunnetut oletussijainnit, mutta niitä voi mukauttaa maun mukaan asetustiedostossa /etc/make.conf. Loppukappale erittelee Portagen erityiset hakemistot, ja miten niiden sijaintia pystytään muuttamaan.

Tämä dokumentti ei ole kuitenkaan täysimittainen referenssi, jos haluat sellaista, katsele Portagen ja make.confin man-sivuja:

Koodilistaus 1.2: Portagen ja make.confin man-sivujen tarkastelu

$ man portage
$ man make.conf

1.b. Tiedostojen säilytys

Portagepuu

Portagepuun oletushakemisto on /usr/portage. Tämän kertoo PORTDIR-muuttuja. Jos Portagepuuta siirretään muualle (muuttujaa muokkaamalla). pitää symbolinen linkki /etc/make.profile päivittää vastaavasti.

Jos PORTDIR-muttujaa muutetaan, seuraaviakin kannattanee tarkistaa, jotta ne varmasti ovat selvillä muutoksesta. Tämä johtuu Portagen muuttujien käsittelystä: PKGDIR, DISTDIR ja RPMDIR.

Esikäännetyt binäärit

Vaikkei Portagen esikäännettyjen binäärien tuki ole oletusarvoisesti päällä, se on toki saatavilla. Kun Portagea käsketään käyttämään esikäännettyjä paketteja, se etsii niitä hakemistosta /usr/portage/packages. Tätä voidaan muuttaa muuttujalla PKGDIR.

Lähdekoodit

Ohjelmien lähdekoodeja säilytetään hakemistossa /usr/portage/distfiles oletusarvoisesti. Tätä voidaan muuttaa muuttujalla DISTDIR.

Portagen tietokanta

Portage tallentaa järjestelmän tilan (asennetut paketit tiedostotietoineen jne.) tiedostoon /var/db/pkg. Älä muuta tätä tiedostoa käsin, sillä se saattaa sotkea Portagen!

Portagen välimuisti

Portage pitää välimuistinaan (tiedostojen muuttamisajat, näennäispaketit ja riippuvuudet jne.) tiedostoa /var/cache/edb. Tämä tiedosto on tosiaan vain väliaikainen: sen voi tyhjätä sen milloin vain kun portagen sovelluksia ei ole käynnissä.

1.c. Ohjelmistojen buildaus

Portagen väliaikaistiedostot

Portagen väliaikaistiedostoja säilytetään hakemistossa /var/tmp oletusarvoisesti. Tätä voidaan muuttaa muuttujalla PORTAGE_TMPDIR.

Jos muutat PORTAGE_TMPDIR-muuttujaa, saattaa pitää tarkistaa myös seuraavia, jotta ne huomaisivat PORTAGE_TMPDIRin muutoksen. Tämä johtuu tavasta, jolla Portage käsittelee muuttujia: BUILD_PREFIX.

Buildaus-hakemisto

Portage luo pakettikohtaiset build-hakemistot jokaiselle emergen asennuskomennolle hakemiston /var/tmp/portage alle. Tätä voidaan muuttaa muuttujalla BUILD_PREFIX.

Käytettävän tiedostojärjestelmä sijainti

Oletusarvoisesti Portage asentaa kaiken nykyiseen tiedostojärjestelmään (/). Tätä voidaan muuttaa muuttujalla ROOT, ja vain ympäristömuuttujana. Sen pääasiallinen tarkoitus on uusien otosten luominen.

1.d. Lokiominaisuudet

Ebuildien loggaus

Portage luo ebuild-kohtaisesti lokitiedostoja, mutta vain jos PORT_LOGDIR-muuttuja on asetettu siten, että se osoittaa paikkaan, johon Portage (portage-käyttäjätunnus) voi kirjoittaa. Oletusarvoisesti tämä muuttuja on tyhjä, eli kytketty pois päältä. Jos PORT_LOGDIRiä ei ole asetettu, lokeja ei tehdä ollenkaan. Kuitenkin elogilta tulevia tietoja saattaa olla saatavilla. Jos PORT_LOGDIR on olemassa ja, elogilta tulevat viestit tallennetaan myös kuten jäljempänä on kuvattu.

Portagessa on tehokas lokiominaisuus, jota kutsutaan elogiksi:

  • PORTAGE_ELOG_CLASSES: Muuttuja määrittää mitä viestejä otetaan talteen. Mahdolliset arvot ovat välein eroteltuja yhdistelmiä luokista info, warn, error, log ja qa:
    • info: einfo-viestit
    • warn: ewarn-viestit
    • error: eerror-viestit
    • log: elog-viestit
    • qa: QA Notice -viestit
  • PORTAGE_ELOG_SYSTEM: Muuttuja määrittää moduulit, joilla loki hoidetaan. Tyhjä arvo poistaa lokin käytöstä. Muut mahdolliset arvot ovat välilyönnein eroteltuja yhdistelmiä arvoista save, custom, syslog, mail, save_summary ja mail_summary. Ainakin yhtä pitää käyttää, että elog toimisi.
    • save: Tallentaa tiedostoja hakemistoon $PORT_LOGDIR/elog, tai hakemistoon /var/log/portage/elog jos $PORT_LOGDIR on asettamatta.
    • custom: Lähettää lokitiedot komennolle $PORTAGE_ELOG_COMMAND, jonka käytöstä lisää tuonnempana.
    • syslog: Lähettää lokidataa syslogille.
    • mail: Lähettää lokit viestien muodossa osoitteeseen $PORTAGE_ELOG_MAILURI, josta lisää tuonnempana. Tämä ominaisuus on uusi Portageissa >=portage-2.1.1.
    • save_summary: kuten save, mutta kerää kaikki viestit tiedostoon $PORT_LOGDIR/elog/summary.log, tai /var/log/portage/elog/summary.log, jos $PORT_LOGDIR ei ole määritelty.
    • mail_summary: kuten mail, mutta lähettää vain yhden viestin emergen lopuksi.
  • PORTAGE_ELOG_COMMAND: Tätä käytetään jos custom on valittu lokiasetuksista. Tässä määritellään komento, joka osaa käsitellä lokiviestit. Komennolle voi antaa kaksi muuttujaa: ${PACKAGE} on paketin nimi ja ${LOGFILE} on absoluuttinen tiedostonimi. Esimerkiksi:
    • PORTAGE_ELOG_COMMAND="/hakemisto/lokijuttu -p '\${PACKAGE}' -f '\${LOGFILE}'"
  • PORTAGE_ELOG_MAILURI: sisältää mail-asetuksen asetukset: osoitteen, käyttäjä, salasanan, palvelimen ja portin. Oletusasetus on root@localhost localhost.
  • Esimerkiksi smtp-palvelin, jolla on käyttäjätunnus ja salasana eri portissa kuin oletuksessa 25:
    • PORTAGE_ELOG_MAILURI="user@some.domain username:password@smtp.some.domain:995"
  • PORTAGE_ELOG_MAILFROM: sisältää käytetyn viestin lähettäjän eli From-otsakkeen tiedot. Oletusarvo on portage.
  • PORTAGE_ELOG_MAILSUBJECT: sisältää käytetyn viestin aiheen eli Subject-otsakkeen tiedot. Tässä on mahdollista käyttää kahta muuttujaa: ${PACKAGE} on paketin nimi ja versio ja ${HOST} FQDN, jolta Portagea ajetaan. Esimerkkinä:
    • PORTAGE_ELOG_MAILSUBJECT="Paketti \${PACKAGE} päivitetty koneella \${HOST}"

Tärkeää: Jos käytit enotice-sovellusta vanhan Portagen kanssa, se pitää poistaa, sillä se ei toimi elogin kanssa.

2. Asetusten säätäminen muuttujilla

2.a. Portagen asetukset

Kuten aiemmin on huomattu, Portage voi säätää muuttujilla, jotka majailevat tiedostossa /etc/make.conf. Lisää tietoja näistä löytyy make.confin man-sivuilta:

Koodilistaus 1.1: make.confin man-sivujen tarkastelu

$ man make.conf

2.b. Buildikohtaiset asetukset

Configuren ja kääntäjän asetukset

Kun Portage kääntää sovelluksia, seuraavia muuttujia välitetään kääntäjälle ja configure-skriptille:

  • CFLAGS ja CXXFLAGS antavat valitsimia ja parametrejä C- ja C++-kääntäjille vastaavasti.
  • CHOST antaa laitteistotiedot sovelluksen configure-skriptille.
  • MAKEOPTS antaa valitsimia ja parametrejä make-ohjelmalle. Sitä tyypillisesti käytetään määrittelemään rinnakaiskääntämisprosessit. Lisää tietoa tästä ja muista mahdollisuuksista löytyy maken man-sivuilta.

USE-muuttujaa käytetään myös valitsemaan sekä configuren että käännösten valitsimia, mutta siitä kerrottiinkin jo edellisissä kappaleissa.

Asennusasetukset

Portagen asennettua uuden version jostakin ohjelmasta, se poistaa vanhentuneet tiedostot järjestelmästä. Ennen poistamista Portage antaa 5 sekunnin miettimisajan. Tämä 5 sekunnin aika määritellään muuttujassa CLEAN_DELAY.

Voit asettaa emergelle oletusasetuksia muuttujaan EMERGE_DEFAULT_OPTS. Hyviä valintoja ovat esim. --ask, --verbose tai --tree.

2.c. Asetustiedostojen suojaaminen

Portagen suojaukset

Portage ylikirjoittaa tiedostot uudemmilla versioilla ohjelman päivityksissä, ellei niitä ole suojattu sijainnin perusteella. Suojatut hakemistot määritellään CONFIG_PROTECT-muuttujassa, ja niiksi valitaan tyypillisesti asetustiedostojen sijainteja. Hakemistolistauksen hakemistot erotellaan toisistaan välilyönnein.

Jos Portage joutuisi ylikiroittamaan tiedoston tällaisesta hakemistosta, uusi versio uudelleennimetään ja käyttäjää tiedotetaan (oletetun) asetustiedoston muutoksesta.

Tämänhetkisen CONFIG_PROTECT-arvon saa emerge --infon tulosteesta:

Koodilistaus 3.1: CONFIG_PROTECTin tarkastelu

$ emerge --info | grep 'CONFIG_PROTECT='

Lisää tietoa Portage asetustiedostosuojauksesta on saatavilla ohjesivulla man emerge osassa CONFIGURATION FILES:

Koodilistaus 3.2: Asetustiedostosuojausohjeen tarkastelu

$ man emerge

Hakemistojen poisjättäminen suojauksesta

Suojattujen hakemistojen alihakemistoja voi poistaa suojauksen alta muuttujan CONFIG_PROTECT_MASK avulla.

2.d. Tiedostojen latausasetukset

Palvelinten sijainnit

Kun tarvittavaa dataa ei ole paikallisella koneella, Portage hakee sitä oletusarvoisesti Internetistä. Palvelinten sijainnit erilaisten asioiden hakemiseksi määritellään seuraavilla muuttujilla:

  • GENTOO_MIRRORS luetteloi palvelimet, joilta lähdekoodit voi hakea (ns. distfilesit)
  • PORTAGE_BINHOST kertoo palvelimen, jolta tälle järjestelmälle sopivat esikäännetyt paketit voi hakea.

Kolmas asetus liittyy portagepuun päivityksen rsync-palvelimeen:

  • SYNC kertoo palvelimen, jolta Portage hakee portagepuunsa.

GENTOO_MIRRORS- ja SYNC-muuttujat voi asettaa automaattisesti mirrorselect-sovelluksella. Aluksi pitää tietenkin asentaa se komentalla emerge mirrrorselect. Mirrorselectin sisäänrakenettu ohjetoiminto kertoo lisätietoja:

Koodilistaus 4.1: Mirrorselectin ohjeiden tarkastelu

# mirrorselect --help

Jos käyttöympäristösi tarvitsee välipalvelinta, pitää määritellä HTTP_PROXY-, FTP_PROXY- ja RSYNC_PROXY-muuttujat tämän mukaisiksi.

Tiedostojen hakukomento

Oletusarvoisesti Portage käyttää wget-sovellusta lähdekoodien hakemiseen verkosta. Tämän voi vaihtaa FETCHCOMMAND-muuttujalla.

Portage osaa jatkaa keskeytynyttä tiedostonhakua. Oletuksena tähänkin käytetään wgetiä, mutta tätä voi muuttaa RESUMECOMMAND-muuttujalla.

Varmista, että FETCHCOMMAND- ja RESUMECOMMAND-ohjelmat tallentavat lataukset oikeaan paikkaan. Muuttujuen sisällä tulee käyttää ilmauksia \${URI} ja \${DISTDIR} osoittamaan haettavan tiedoston verkko-osoitteeseen ja tallennuspaikkaan vastaavasti.

Tiedostojen hakukomennot väi määritellä myös yhteyskäytännöittäin (protokollittain), muuttujat ovat tällöin muotoa FETCHCOMMAND_HTTP, FETCHCOMMAND_FTP, RESUMECOMMAND_HTTP, RESUMECOMMAND_FTP, ja niin pois päin.

Rsync-asetukset

Portagen käyttämää rsync-komentoa ei voi muokata, mutta sille voi antaa joitain parametreja:

  • PORTAGE_RSYNC_OPTS sisältää oletusasetukset. Näitä ei pidä muuttaa, jollei tiedä mitä niiden tarkalleen pitää tehdä. Joitakin aivan välttämättömiä rsync-asetuksia käytetään vaikka PORTAGE_RSYNC_OPTS jätettäisiin tyhjäksi.
  • PORTAGE_RSYNC_EXTRA_OPTSiin lisätään käyttäjän asetuksia rsyncille:
    • --timeout=<luku>: määritä aikakatkaisun odotusaika sekunneissa. Oletusarvona on 180, mutta hitaan yhteyden tai tietokoneen kanssa saattaa kannattaa käyttää 300:aa tai suurempaa
    • --exclude-from=/etc/portage/rsync_excludes: määritä tiedosto, jossa on tiedostot, joita ei päivitetä. Tässä tapauksessa käytettäisiin tiedostoa /etc/portage/rsync_excludes. Lue lisää aiheesta Portagen puun mukauttaminen -kappaleesta.
    • --quiet: vähennä tulosteita
    • --verbose: tulosta kaikki tiedostot
    • --progress: näytä edistymispalkki joka tiedostolle
  • PORTAGE_RSYNC_RETRIES sisältää montako kertaa rsync yrittää päästä SYNCin määrittelemälle peilille ennen lopettamista. Oletusarvo on 3.

Lisätietoja ohjesivulta man rsync.

2.e. Gentoon asetukset

Ohjelmistohaarojen valinta

Oletusversiohaaraa voi vaihtaa muuttujalla ACCEPT_KEYWORDS. Sen oletusarvona on arkkitehtuurin stabiili haara. Lisätietoa eri haaroista on käsikirjan seuraavassa kappaleessa.

Portagen ominaisuudet

Portagen eri ominaisuuksia muutellaan FEATURES-muuttujalla. Näistä ominaisuuksista on kerrottu jo edellisissä kappaleissa, kuten kappaleessa Portagen ominaisuudet.

2.f. Portagen käyttäytyminen

Järjestelmäresurssien hallinta

PORTAGE_NICENESS-muuttujalla voi säätää Portage-prosessien niin kutsuttua nice-arvoa. PORTAGE_NICENSS-muuttujan arvo ynnätään nykyiseen nice-arvoon.

Lisätietoa nice-arvosta löytyy nicen man-sivulta:

Koodilistaus 6.1: Nicen man-sivun katselu

$ man nice

Ulkoasun säätäminen

NOCOLOR-muuttuja, joka on oletuksena "false" (epätosi), kertoo, josko Portagen pitäisi olla käyttämättä värejä tulosteissa vai ei. Värit saa pois päältä arvolla "true".

3. Ohjelmistohaarojen sekoittaminen

3.a. Yhdessä versiohaarassa pysyminen

Stabiili haara

ACCEPT_KEYWORDS-muuttuja kertoo, mitä ohjelmistohaaraa käytetään. Sen oletusarvona on järjestelmän arkkitehtuurin stabiili haara, kuten x86.

Stabiili haara on suositeltavin ratkaisu, kuitenkin, jollei vähän epävakaampi järjestelmä haittaa, ja haluat auttaa Gentoon kehittämisessä lähettämällä virheistä tiedon vianhallintajärjestelmään http://bugs.gentoo.org, jatka lukemista.

Testaushaara

Jos haluat välttämättä käyttää kaikkein tuoreimpia saatavilla olevia versioita, voit koettaa testaushaaraa. Portagen saa käyttämään testaushaaran ohjelmaversioita lisäämällä merkin ~ arkkitehtuurimäärittelyn eteen.

Testaushaara on, kuten voisi arvata, testaamista varten. Paketit ovat testauksessa silloin, kun ylläpitäjä on nähnyt ne toimiviksi, muttei ole vielä testannut täysin. Tällaisista paketeista löytynee bugeja, jotka ilmoitetaan englanniksi bugzillaan.

Muista kuitenkin, että tässä haarassa voi olla vakausongelmia, virheellisiä paketteja (rikkinäisillä ja puutteellisilla riippuvuustiedoilla), paljon päivittelyä, ja rikkinäisiä paketteja. Jollet tiedä miten Gentoo toimii tai osaa ratkoa ongelmia kannattaa käyttää vakaata haaraa.

Esimerkiksi x86-arkkitehtuurilla muokattaisiin tiedostoa /etc/make.conf seuraavasti:

Koodilistaus 1.1: ACCEPT_KEYWORDSin muuttaminen

ACCEPT_KEYWORDS="~x86"

Jos tämän jälkeen ryhdyt päivittämään järjestelmääsi, huomannet, että paljon paketteja tulee päivittymään. Pidä kuitenkin mielessä, että kun järjestelmä on kerran päivitetty testaushaaraan, takaisin stabiiliin haaraan on huomattavan vaikeaa päästä (ellei käytä varmuuskopio-otosta vaikkapa).

3.b. Molempien haarojen rinnakkaiskäyttö

Package.keywords

Portage on mahdollista asettaa käyttämään stabiilia haaraa valtaosalle paketeista, mutta testaushaaraa joillekin harvoille valituille. Tämä toteutetaan lisäämällä paketin kategoria ja nimi tiedostoon /etc/portage/package.keywords. Asetustiedostoja on myös mahdollista luoda useampia vapaasti nimettyinä hakemiston /etc/portage/package.keywords/ alle. Esimerkiksi gnumericin testausversion saa käyttöön tällaisella rivillä:

Koodilistaus 2.1: /etc/portage/package.keywords gnumericille

app-office/gnumeric ~x86

Yksittäisen ohjelmaversion testaus

Tarvittaessa on myös mahdollista käyttää stabiilissa ympäristössä vain jotain tiettyä testausversiota jostain paketista, mutta ei sen päivitettyjä testausversioita. Tämä toteutetaan lisäämällä versionumerointi tiedostoon tai hakemistoon package.keywords. Tällaisissa tapauksissa on pakko käyttää operaattoria = ohjelmiston edessä. Käytettävissä ovat myös operaattorit <=, <, > tai >= vastaaville versiojoukoille.

Joka tapauksessa, jos versionumerointi lisätään, silloin on pakko käyttää jotain operaattorimerkinnöistä. Jos versionumerointia ei käytetä, silloin ei myöskään operaattoreita saa käyttää.

Seuraavalla esimerkillä tiedostossa package.keywords Portage hyväksyy vain tämän version testausversion.

Koodilistaus 2.2: Tietyn gnumericin version valinta

=app-office/gnumeric-1.2.13 ~x86

3.c. Peitettyjen pakettien käyttäminen

Package.unmask

Näiden tiedostojen käyttöä ei tueta erityisesti. Niiden käytössä tulee olla varovainen, ja huomata, ettei moniin niistä johtuviin apupyyntöihin tulla vastaamaan tukikanavilla.

Jos haluat käyttää Gentoon kehittäjien peittämää pakettia välittämättä syystä, joka mainitaan tiedostossa package.mask (hakemistossa /usr/portage/profiles/ oletusarvoisesti), lisää täsmälleen siitä tiedostosta löytyvä rivi tiedostoon /etc/portage/package.unmask (tai johonkin vapaasti nimettyyn tiedostoon hakemistossa /etc/portage/package.unmask/).

Esimerkiksi, jos =net-mail/hotwayd-0.8 olisi peitetty, se poistettaisiin lisäämällä tiedostoon tai hakemistoon package.unmask rivi:

Koodilistaus 3.1: /etc/portage/package.unmaskin muokkaus

=net-mail/hotwayd-0.8

Package.mask

Jos haluat estää Portagea asentamasta jotain pakettia, tai sen jotain versioita, peitä se lisäämällä sopiva rivi tiedostoon /etc/portage/package.mask (tai vapaasti nimettyyn tiedostoon hakemistossa /etc/portage/package.mask/).

Jos et vaikkapa halua versiota 2.6.8.1 uudempia kernelin lähdekoodeja vanilla-sources-paketista, voit lisätä tiedostoon tai hakemistoon package.mask seuraavan rivin:

Koodilistaus 3.2: /etc/portage/package.maskin muokkaus

>sys-kernel/vanilla-sources-2.6.8.1

4. Muut Portagen työkalut

4.a. Etc-update

Etc-updatella yhdistellään asetustiedostoja muotoa ._cfg0000_<nimi>. Se mahdollistaa vuorovaikutteisen vanhan ja uuden tiedoston yhdistelyn ja osaa myös automaattisesti yhdistellä triviaalit muutokset. ._cfg0000_<nimi>-tiedostot ovat Portagen CONFIG_PROTECTilla suojattujen asetustiedostojen päivityksiä.

Komennon etc-update käyttäminen on yksinkertaista:

Koodilistaus 1.1: Etc-updaten suorittaminen

# etc-update

Kun yksiknkertaisimmat päivitykset on yhdistelty, etc-update tarjoaa listan tiedostoista, joihin on merkitseviä päivityksiä. Listan lopussa on ohje mahdollisista toiminnoista:

Koodilistaus 1.2: Etc-updaten toiminnot

Please select a file to edit by entering the corresponding number.
              (-1 to exit) (-3 to auto merge all remaining files)
                           (-5 to auto-merge AND not use 'mv -i'):

Komennolla -1, etc-update lopettaa tekemättä enää muutoksia. Komennolla -3 tai -5 kaikki listatut tiedostot päivitetään. On tärkeää, että poimit listasta pois ensin ne, jotka eivät saa päivittyä. Tämä onnistuu antamalla tiedoston listausnumero, joka tulostetaan sen tiedostonimen vasemmalle puolelle.

Esimerkissä käsittelemmäe tiedostoa /etc/pear.conf:

Koodilistaus 1.3: Asetustiedoston päivittäminen

Beginning of differences between /etc/pear.conf and /etc/._cfg0000_pear.conf
[...]
End of differences between /etc/pear.conf and /etc/._cfg0000_pear.conf
1) Replace original with update
2) Delete update, keeping original as is
3) Interactively merge original with update
4) Show differences again

Etc-update näyttää muutokset kahden tiedoston välillä. Jos ne näyttävät järkeviltä ja voi yhdistää sellaisenaan, paina 1. Jos päivitykset ovat turhia tai haitallisia, paina 2. Jos haluat valikoida muutoksia vuorovaikutteisesti, paina 3.

Vuorovaikutteisen yhdistelyn läpikäyntiä ei ole järkevää opastaa tässä. Täydellisyyden vuoksi ohessa on lista mahdollisista komennoista, joita voi yhdistellessään käyttää. Yhdistelytila näyttää koko ajan kahta riviä, alkuperäistä ja uutta, ja pyytää valitsemaan jotain seuraavista:

Koodilistaus 1.4: Vuorovaikutteisen yhdistelyn komentaminen

ed:     Edit then use both versions, each decorated with a header.
eb:     Edit then use both versions.
el:     Edit then use the left version.
er:     Edit then use the right version.
e:      Edit a new version.
l:      Use the left version.
r:      Use the right version.
s:      Silently include common lines.
v:      Verbosely include common lines.
q:      Quit.

Kun tärkeät asetustiedostot on päivitetty, voidaan loput päivittää automaattisesti. Etc-update lopettaa kun se ei enää löydä päivitettävää.

4.b. Dispatch-conf

Dispatch-confilla voi yhdistellä asetustiedostojen päivitykset ja pitää kirjaa kaikista muutoksista. Se osaa säilyttää muutokset asetustiedostoon pätseinä tai käyttää RCS-muutoksenhallintajärjestelmää.

Kuten etc-updatellakin, dispatch-confilla voi asentaa päivitykset sellaisenaan, pitää vanhan tiedoston, muokata nykyistä tai yhdistellä tiedostoja vuorovaikutteisesti. Sen lisäksi dispatch-confissa on joitain lisäominaisuuksia:

  • asetustiedostojen automaattinen kommentointimuutosten päivittäminen
  • asetustiedostojen automaattinen tyhjemuutosten päivittäminen.

Muista muokata asetustiedostoa /etc/dispatch-conf.conf ensin ja päivittää archive-dir-muuttujan arvo.

Lisätietoja läytyy dispatch-confin man-sivulta:

Koodilistaus 2.1: Dispatch-confin man-sivun tarkastelu

$ man dispatch-conf

4.c. Quickpkg

Quickpkg:llä voi luoda arkistoja asennetuista paketeista. Näitä voi sitten käyttää esikäännettyinä paketteina. Quickpg:tä on helppo käyttää: parametreiksi annetaan vain ohjelmien nimet.

Näin paketoitaisiin curl, arts ja procps:

Koodilistaus 3.1: Quickpkg:n käyttäminen

# quickpkg curl arts procps

Esikäännetyt paketit tallennetaan hakemistoon $PKGDIR/All. Näihin osoittavat symboliset linkit ovat hakemistoissa nimeltä $PKGDIR/<kategoria>.

5. Portagepuun mukauttaminen ja ohitus

5.a. Portagepuun osajoukon käyttäminen

Pakettien ja kategorioiden poisjättö

Paketteja ja kategorioita voi päivittää valikoivasti. Tämä onnistuu pyytämällä rsynciä ohittamaan paketit ja kategoriat emerge --sync -komennossa.

Tiedoston /etc/make.confissa valitsimella --exclude-from määritellään muuttuja RSYNC_EXCLUDEFROM, joka osoittaa tiedostoon, jossa on ohitettavat tiedostot ja hakemistot merkittynä.

Koodilistaus 1.1: Ohitettavien kohteiden luettelotiedoston määrittäminen

PORTAGE_RSYNC_EXTRA_OPTS="--exclude-from=/etc/portage/rsync_excludes"

Koodilistaus 1.2: Pelien poistaminen tiedostolla /etc/portage/rsync_excludes

games-*/*

Huomaa kuitenkin, että tämän käyttäminen saattaa johtaa riippuvuusongelmiin, jos käytetyt paketit tarvitsevat poisjätettyjä.

5.b. Epävirallisen ebuildin käyttäminen

Oman ohjelmistohakemiston antaminen Portagelle

Portage voi käyttää ebuildeja myös virallisen Portagepuun ulkopuolelta. Tätä varten tehdään uusi hakemisto (esimerkiksi /usr/local/portage), jossa muita ebuildeja säilytetään. Hakemiston sisältörakenne on sama kuin Portagepuunkin.

Lisäksi pitää määritellä muuttuja PORTDIR_OVERLAY tiedostossa /etc/make.conf osoittamaan äsken luotuun hakemistoon. Nyt Portage ottaa myös tämän hakemiston ebuildit huomioon, muttei ylikirjoita tai sotke tätä hakemistoa emerge --syncin aikana.

Useiden ohjelmistohakemistojen käyttö

Paketissa app-portage/gentoolkit-dev on tehokäyttäjille ohjelma nimeltä gensync, jonka avulla voi pitää useita ohjelmistohakemistoja ajan tasalla. Tämä helpottaa epävirallisten pakettine testaamista useista lähteistä.

Gensyncillä voi päivittää kaikki ohjelmistohakemistot kerralla, tai vaikka vain osan niistä. Jokaista hakemistoa kohden pitää olla .syncsource-tiedosto /etc/gensync/-hakemistossa. Tiedosto sisältää ohjelmistohakemiston osoitteen, nimen, tunnisteen jne.

Esimerkiksi kahta lisäohjelmistohakemistoa nimeltä java (java-kehitysversioille) ja entapps (yrityksen sisäisille ohjelmistoille) voisi hallita seuraavalla komennolla:

Koodilistaus 2.1: Ohjelmistohakemistojen päivitys gensyncillä

# gensync java entapps

5.c. Portagen ulkopuoliset ohjelmistot

Portagen käyttö muun ohjelmiston kanssa

Joskus saattaa tarvita säätää, asentaa ja ylläpitää ohjelmistoja ilman Portagen apua, vaikka Portagessa olisikin näiden ohjelmien versioita. Tyypillisiä tapauksia ovat kernelin lähdekoodit ja nvidian ajurit. Portagen voi säätää niin, että se tietää paketin olemassaolosta, vaikkei ole itse sitä asentanut. Tätä toimintoa sanotaan paketin injektioksi ja toteutetaan asetustiedostolla /etc/portage/profile/package.provided.

Esimerkiksi, jos haluat kertoa Portagelle itse noudetusta gentoo-sources-2.6.11.6-ytimestä, lisää tiedostoon /etc/portage/profile/package.provided rivi:

Koodilistaus 3.1: package.provided-esimerkki

sys-kernel/gentoo-sources-2.6.11.6

D. Gentoon verkkoasetukset

1. Aloittaminen

1.a. Aluksi

Huomaa: Tässä ohjeessa oletetaan, että ydin on jo asennettu, ja laitteistolle sopivat ajurit on mukana. Myös rajapinnan nimi pitää tietää, oppaassa oletetaan eth0, mutta se voi olla yhtä hyvin eth1, wlan0 tai jotain muuta.

Verkkokortin asetukset aloitetaan kertomalla Gentoon RC-järjestelmälle siitä. Tämä hoituu luomalla linkki net.eth0 osoittamaan net.lo:hon hakemistossa /etc/init.d.

Koodilistaus 1.1: eth0-skriptin linkkaus

# cd /etc/init.d
# ln -s net.lo net.eth0

Gentoon RC-järjestelmä tunnistaa tästä rajapinnan. Lisäksi pitää kertoa rajapinnan asetukset. Verkkorajapinnat asetetaan tiedostossa /etc/conf.d/net. Alla on esimerkki DHCP:stä ja kiinteästä osoitteesta.

Koodilistaus 1.2: /etc/conf.d/net:n asetusten esimerkkejä

# DHCP:lle
config_eth0="dhcp"

# Kiinteä IP CIDR-merkinnöin
config_eth0="192.168.0.7/24"
routes_eth0="default via 192.168.0.1"

# Kiinteä IP verkon peitteellä merkittynä
config_eth0="192.168.0.7 netmask 255.255.255.0"
routes_eth0="default gw 192.168.0.1"

Huomaa: Jos mitään ei määritellä, oletusarvo on DHCP.

Huomaa: CIDR viittaa Classless InterDomain Routingiin. Alunperin IPv4-osoitteet oli luokiteltu luokkiin A, B ja C. Luokittelujärjestelmässä ei osattu arvata Interneti suurta suosiota, joten tapa on aiheuttamassa IP-osoitteiden loppumista. CIDR:ssä yksi IP-osoite viittaa moneen osoitteeseen. CIDR-tyyppinen IP näyttää muutoin tavalliselta, mutta siinä on perässä kauttaviiva ja luku, kuten 192.168.0.0/16. CIDR-standardi on kuvattu kannanottopyynnössä RFC 1519.

Kun rajapinta on asetettu, sen voi käynnistää tai sammuttaa seuraavin komennoin:

Koodilistaus 1.3: Verkon käynnistys ja sammutus

# /etc/init.d/net.eth0 start
# /etc/init.d/net.eth0 stop

Tärkeää: Verkon ongelmia selvitettäessä kannattaa katsoa tiedostoa /var/log/rc.log, joka sisältää käynnistyksenaikaista lokia, jollei tiedostossa /etc/rc.conf ole asetusta rc_logger="NO".

Nyt kun verkko käynnistyy ja sammuu kunnollisesti, sen voi lisätä vaikkapa järjestelmän käynnistykseen automaattiseksi. Toinen rc-komento käynnistää kaikki nykyisen runlevelin palvelut, jotka eivät vielä ole käynnissä:

Koodilistaus 1.4: Verkkorajapinnan käynnistymisen lisääminen järjestelmän käynnistykseen

# rc-update add net.eth0 default
# rc

2. Erikoisasetukset

2.a. Erikoisasetukset

Asetus config_eth0 määrittelee keskeisen osan rajapinnan asetuksista. Se on korkean tason määritys rajapinnalle eth0. Jokainen komento siinä suoritetaan järjestyksessä. Rajapinnan katsotaan olevan pystyssä, jos yksikin kommenoista on onnistunut.

Tässä luettelo komentovaihtoehdoista.

Komento Kuvaus
null Ei tee mitään
noop Jos rajapinta on pystyssä ja sillä on osoite, peruuta onnistuneesti.
IPv4- tai IPv6-osoite Lisää osoite rajapintaan
dhcp, adsl tai apipa (tai mukailtu komento jostain ulkoisesta moduulista) Käynnistä moduuli joka tarjoaa komennon. Dhcp käynnistää jonkin moduuleista joka tarjoaa toiminnon dhcp, eli dhcpcd:n, dhclientin tai pumpin.

Jos komento epäonnistuu, on mahdollista määritellä varakomento. Varakomentojen rakenne vastaa täsmälleen configin rakennetta.

Näitä komentoja voi ketjuttaa yhteen, tässä on esimerkiksi joitain käytettyjä asetuksia:

Koodilistaus 1.1: Asetusesimerkkejä

# IPv4-osoitteiden lisäys
config_eth0=(
    "192.168.0.2/24"
    "192.168.0.3/24"
    "192.168.0.4/24"
)

# IPv4-osoitteen ja IPv6-osoitteiden lisäys
config_eth0=(
    "192.168.0.2/24"
    "4321:0:1:2:3:4:567:89ab"
    "4321:0:1:2:3:4:567:89ac"
)

# Pidetään ytimen antama osoite kunnes se lakkaa toimimasta,
# Tämän jälkeen haetaan DHCP:llä. Jos DHCP ei onnistu haetaan sopiva
# kiinteä osoite APIPAlla
config_eth0=(
    "noop"
    "dhcp"
)
fallback_eth0=(
    "null"
    "apipa"
)

Huomaa: Jos käytössä on ifconfig-moduuli ja asetataan useampia osoitteita, niille luodaan rajapinta-aliakset. Ylläolevissa esimerkeissä tehdään rajapinnat eth0, eth0:1 ja eth0:2. Näillä rajapinnoilla ei voi tehdä mitään suurempia, sillä ydin ja ohjelmat käsittelevät eth0:1:tä ja eth0:2:ta kuten eth0:aa.

Tärkeää: Fallback-komennon järjestys on merkityksellinen! Jos ensimmäinen komento ei olisi null, apipa ajettaisiin vain jos noop ei toimi.

Huomaa: APIPAsta ja DHCP:stä kerrotaan lisää tuonnempana

2.b. Verkkoriippuvuudet

Initskriptit /etc/init.d:ssä voivat riippua tietyistä verkkorajapinnoista tai vain netistä. Kaikki rajapinnat ovat Gentoon initissä mitä net-asetus määrittää.

Jos tiedostossa /etc/rc.conf asetus rc_depend_strict="YES" on päällä, kaikki verkkorajapinnat pitää käynnistää ennen kuin riippuvuusasetus net täyttyy. Jos rajapinnat net.eth0 ja net.eth1 ovat molemmat olemassa ja initskripti riippuu netistä, molempien pitää olla ylhäällä.

Jos asetus on rc_depend_strict="NO", riippuvuus net täyttyy heti, kun ainakin yksi verkkorajapinta on ylhäällä.

Mutta jos net.br0 riippuu net.eth0:sta ja net.eth1:stä? Net.eth1 saattaa olla langaton tai ppp-yhteys, joka pitää asettaa ennen siltausta. Tätä ei voi tehdä /etc/init.d/net.br0:lla, koska se on vain linkki net.lo:hon.

Ratkaisuna voi käyttää rc_need-asetusta /etc/conf.d/netissä.

Koodilistaus 2.1: net.br0:n riippuvuuden asettaminen /etc/conf.d/netiin

rc_need_br0="net.eth0 net.eth1"

Tarkemmat selitykset riippuvuuksista löytyvät, Käsikirjan initskriptiosiosta. Lisätiedot rc.conf-asetuksista löytyvät tiedostosta itsestään.

2.c. Muuttujien nimet ja arvot

Muuttujien nimet ovat dynaamisia. Ne vastaavat yleensä rakennetta muuttuja_${rajapinta|mac|essid|apmac}. Esimerkiksi dhcpcd_eth0 on rajapinnan eth0 dhcpcd-asetusmuuttuja ja dhcpcd_essid on minkä tahansa essid:tä käyttävän rajapinnan dhcpcd-asetukset.

Kuitenkaan ei ole olemassa mitään sääntöä, että rajapintanimien pitäisi olla muotoa ethN. Esimerkiksi monet langattomat rajapinnat ovat wlanN tai raN ethN:n lisäksi. Käyttäjien rajapinnatu kuten sillat ovat myös usein vapaasti nimettyjä. Lisäksi langattomien AP-nimet voivat sisältää muitakin kuin aakkosia ja numeroita, tämä on tärkeää huomata, koska on mahdollista asettaa ESSID-kohtaisia verkkoasetuksia.

Huonona puolena Gentoo käyttää bashin muuttujia verkkoasetuksiin, ja bash ei voi käyttää muita kuin englantilaisia aakkosia ja numeroita. Tämän ohittamiseksi kaikki muut kirjaimet pitää muuttaa alaviivoiksi _.

Toinen haittapuoli bashissa on, että muuttujien arvoissa olevia merkintöjä pitää joskus merkitä escape-merkinnöin. Tähän tarkoitukseen käytetään takakenoviivaa \. Merkit " ' ja \ pitää merkitä aina escape-merkinnöillä.

" ' \

Esimerkiksi jos käytämme ESSID:tä joka sisältää erikoismerkkejä:

My "\ NET

Koodilistaus 3.1: Muuttujan nimiesimerkki

(Toimii, paitsi domainnimi on virheellinen)
dns_domain_My____NET="My \"\\ NET"

(Ylläoleva asettaa domainiksi My \" NET kun langattomalla
yhdistetään AP:hen jonka ESSID on My \" NET)

3. Modulaariset verkkoasetukset

3.a. Verkkomoduulit

Nykyisissä verkkoskripteissä on tuet eri moduuleille, joten siihen voi lisätä helposti uusia rajapintatyyppejä ilman että vanhoja tarvitsee päivittää.

Moduulit latautuvat automaattisesti jos niiden tarvitsemat paketit on asennettu. Kun moduulia, jonka tarvitsemat paketit eivät ole asenettu, yritetään käyttää, tulostuu näytölle virheilmoitus, jossa kerrotaan, mikä paketti pitää asentaa. Moduuliasetuksia ei yleensä tarvitse käyttää muutoin, kun jos on asennettu kaksi saman toiminnon tarjoavaa pakettia ja niistä pitää valita sopivampi.

Huomaa: Kaikki muutokset tehdään /etc/conf.d/netiin jollei toisin sanota.

Koodilistaus 1.1: Moduulien valitseminen

# iproute2 ennen ipconfigia
modules="iproute2"

# Myös rajapinnoille voi valita moduuleja
# tässä valitaan udhcpc ennen dhcpcd:tä
modules_eth0=( "udhcpc" )

# Moduulien käytön voi myös kieltää. Esimerkiksi jos käyttää
# muuta korviketta tai linux-wlan-ng:tä asetusten tekoon ja haluaa kuitenkin
# asettaa asetustiedostoon ESSID:t ja muut tiedot.
modules="!iwconfig"

3.b. Rajapintakäsittelimet

Tarjolla on kaksi rajapintojen käsittelijää: ifconfig ja iproute2. Toinen näistä pitää valita että mitään saa asetetuksi ylipäätään.

Ifconfig on Gentoon oletusarvo ja se sisältyy profiiliin. Iproute2 on tehokkaampi ja mukautuvampi, muttei ole oletusasennuksissa mukana.

Koodilistaus 2.1: Iproute2:n asennus

# emerge sys-apps/iproute2

# Iproute2 valitaan suositummaksi jos molemmat on asennettu
modules="iproute2"

Koska ifconfig ja iproute2 tekevät käytännössä samoja juttuja, niiden asetukset toimivat molemmilla samoin. Esimerkiksi seuraavat ratkaisut toimivat käytetystä paketista riippumatta.

Koodilistaus 2.2: ifconfigin ja iproute2:n esimerkit

config_eth0="192.168.0.2/24"
config_eth0="192.168.0.2 netmask 255.255.255.0"

# Myös broadcastin voi määritellä
config_eth0="192.168.0.2/24 brd 192.168.0.255"
config_eth0="192.168.0.2 netmask 255.255.255.0 broadcast 192.168.0.255"

3.c. DHCP

DHCP:llä haetaan verkon asetustiedot (IP, DNS-palvelimet, Gateway jne.) automaattisesti DHCP-palvelimelta. Jos verkossa on DHCP-plavelin, koneiden tarvitsee vain käyttää DHCP:tä ja verkon asetukset toimivat itsestään. Muut laitteet, kuten langattomat verkot ja PPP pitää tietenkin asettaa tarvitessa ennen DHCP:tä.

DHCP löytyy paketeista dhcpcd, dhclient tai pump. Jokainen DHCP-moduuli sisältää hyviä ja huonoja puolia:

DHCP-moduuli Paketti Hyödyt Haitat
dhclient net-misc/dhcp ISC:n, BINDin DNS-ohjelmistojen tekijöiden tekemä, erittäin muokattava. Asetukset ovat monimutkaisia, ohjelmisto on turhan iso, ei osaa hakea NTP-palvelimia, ei lähetä konenimeä oletuksena.
dhcpcd net-misc/dhcpcd Gentoon oletusarvo, ei riipu ulkoisista työkaluista, Gentoon ylläpitämä Toisinaan hitaahko. Ei osaa irroitautua palveluksi jos IP:n käyttöaika on ääretön.
pump net-misc/pump Kevyt, ei riipu ulkoisista työkaluista Ei enää ylläpidetty, epäluotettava (erityisesti modeemeilla), ei osaa hakea NIS-palvelimia.

Jos käytössä on useampia DHCP-ohjelmia, pitää niistä määritellä jokin suosituimmaksi, oletusarvona on muutoin dhcpcd.

Lisäkomentoja moduulikohtaisesti saa muuttujaan moduuli_eth0. Esimerkiksi dhcpcd:lle dhcpcd_eth0="...".

Yleisesti toimiva DHCP-asetuksiakin on olemassa, ne asetetaan muuttujaan dhcp_eth0. Näistä yksikään ei oletusarvoisesti ole päällä:

  • release — vapauttaa IP-osoitteen
  • nodns — ei ylikirjoita /etc/resolv.confia
  • nontp — ei ylikirjoita /etc/ntp.confia
  • nonis — ei ylikirjoita /etc/yp.confia

Koodilistaus 3.1: DHCP-esimerkkiasetusten teko tiedostoon /etc/conf.d/net

# Jos useampia dhcp-moduuleja on asennettu
modules="dhcpcd"

config_eth0="dhcp"
dhcpcd_eth0="-t 10" # Aikakatkaisu 10 sekuntia
dhcp_eth0="release nodns nontp nonis" # Vain osoitteenhaku

Huomaa: Dhcpcd ja pump lähettävät DHCP-palvelimelle konenimen oletusarvoisesti, joten sitä ei tarvitse erikseen määritellä.

3.d. ADSL ja PPPoE tai PPPoA

Ensin asennetaan ADLS-ohjelmat.

Koodilistaus 4.1: Ppp:n asentaminen

# emerge net-dialup/ppp

PPP- ja eth0-skriptit pitää luoda:

Koodilistaus 4.2: Nettiskriptien teko

# ln -s /etc/init.d/net.lo /etc/init.d/net.ppp0
# ln -s /etc/init.d/net.lo /etc/init.d/net.eth0

Aseta rc_depend_strict="YES" tiedostoon /etc/rc.conf.

Seuraavaksi asetetaan tiedosto /etc/conf.d/net.

Koodilistaus 4.3: A basic PPPoE setup

config_eth0=null (Aseta ethernet-rajapinta)
config_ppp0="ppp"
link_ppp0="eth0" (Aseta ethernet-rajapinta)
plugins_ppp0="pppoe"
username_ppp0='user'
password_ppp0='password'
pppd_ppp0="
       noauth
       defaultroute
       usepeerdns
       holdoff 3
       child-timeout 60
       lcp-echo-interval 15
       lcp-echo-failure 3
       noaccomp noccp nobsdcomp nodeflate nopcomp novj novjccomp
"


rc_need_ppp="net.eth0"

Käyttäjänimi ja salasana voidaan asettaa myös tiedostoon /etc/ppp/pap-secrets.

Koodilistaus 4.4: /etc/ppp/pap-secretsin asettaminen

# *-merkki on tärkeä!
"username"	*	"password"

Jos PPPoE:ta käytetään USB-modeemilla, pitää asentaa br2684ctl. Lue myös asennusohjeet tiedostosta /usr/portage/net-dialup/speedtouch-usb/files/README.

Tärkeää: Lue myös tarkkaan ADSL- ja PPP-ohjeet tiedostossa /etc/share/doc/openrc-<versio>/net.example.bz2. Siinä on tarkempia selityksiä monista tarpeellisista asetuksista. Tietenkin <versio> pitää korvata versionumerolla.

3.e. APIPA

APIPA (Automatic Private IP Adressing) toimii hakemalla vapaata osoitetta alueelta 169.254.0.0—169.254.255.255. Jos jostain osoitteesta ei vastata niin se otetaan käyttöön.

Tämä on lähinnä hyödyllinen LANeilla kun DHCP-palvelinta eikä suoraa Internet-yhteyttä ole käytössä, ja kaikki käyttävät APIPAa.

APIPA-tuen saa paketista net-misc/iputils tai net-analyzer/arping.

Koodilistaus 5.1: APIPA-asetusten tekeminen tiedostoon /etc/conf.d/net

# Ensin yritetään DHCP:tä sitten APIPAa
config_eth0="dhcp"
fallback_eth0="apipa"

# Just use APIPA
config_eth0="apipa"

3.f. Bonding

Linkkien bondaus ja yhdistely onnistuu ohjelmalla net-misc/ifenslave.

Bondaus nostaa kaistanleveyttä. Jos käytössä on kaksi verkkoyhteyttä samaan verkkoon ne vou liittää yhteen siten, että ohjelmille ne näkyvät yhtenä yhteytenä.

Koodilistaus 6.1: bonding-asetusten teko tiedostoon /etc/conf.d/net

# Rajapintojen yhteenliittäminen
slaves_bond0="eth0 eth1 eth2"

# Bonding-rajapinnalle ei ehkä haluta osoitetta
config_bond0="null"

# Liittäminen riippuu kaikista liitettävistä rajapinnoista
  rc_need_bond0="net.eth0 net.eth1 net.eth2"

3.g. Siltaus (802.1d-tuki)

Siltaustuki löytyy paketista net-misc/bridge-utils.

Siltauksella liitetään verkkoja toisiinsa. Esimerkiksi jos käytössä on palvelin, joka liitetään Internetiin ADSL:llä ja langaton paikallinen yhteys siihen muista koneista, voidaan yhdistää sillan läpi ADSL:llä Internetiin.

Koodilistaus 7.1: Siltausasetusten tekeminen tiedostoon /etc/conf.d/net

# Siltauksen asetukset, ohjesivulta man brctl lisätietoja
brctl_br0="setfd 0" "sethello 0" "stp off"

# Lisää portteja siltaan br0
bridge_br0="eth0 eth1"

# Portit pitää asettaa nulleiksi ettei dhcp käynnisty
config_eth0="null"
config_eth1="null"

# Lopulta sillalle annetaan osoite, tähän voi käyttää DHCP:täkin
config_br0="192.168.0.1/24"

# Riippuvuus eht0:aan ja eth1:een jos ne tarvitsevat lisäasetuksia
rc_need_br0="net.eth0 net.eth1"

Tärkeää: Joissain silta-asetuksissa kannattaa pitää mielessä muuttujien nimet.

3.h. MAC-osoite

MAC-osoiteen voi muuttaa asetustiedostostakin.

Koodilistaus 8.1: MAC-osoitteen muuttaminen

# Aseta rajapinnan MAC-osoite
mac_eth0="00:11:22:33:44:55"

# Satunnaista kolme viimeistä tavua
mac_eth0="random-ending"

# Satunnaista kaikki samantyyppiset yhteydet (valokaapeli,
# kupari, langaton)
mac_eth0="random-samekind"

# Satunnaista kaikentyyppiset yhteydet
mac_eth0="random-anykind"

# Satunnaista täysin, huomaa: tämä ei useinkaan toimi niinkuin
# olisi odotettua
mac_eth0="random-full"

3.i. Tunnelointi

Tunnelointia varten ei tarvitse mitään eri ohjelmia, koska sen hoitaa rajapinnan käsittelijä.

Koodilistaus 9.1: Tunnelointiasetusten tekeminen tiedostoon /etc/conf.d/net

# GRE-tunneli
iptunnel_vpn0="mode gre remote 207.170.82.1 key 0xffffffff ttl 255"

# IPIP-tunneli
iptunnel_vpn0="mode ipip remote 207.170.82.2 ttl 255"

# Rajapinta-asetukset
config_vpn0="192.168.0.2 peer 192.168.1.1"

3.j. VLAN (802.1q-tuki)

VLAN-tuelle tarvitaan paketti net-misc/vconfig.

Virtuaali-LAN tarkoittaa joukkoa verkkolaitteita, jotka käyttäytyvät paikallisena verkkosegmenttinä, vaikkeivät fyysisesti olisikaan. VLANin osat näkevät vain saman VLANin osat paikallisina, vaikka jakaisivatkin fyysisen verkon muiden kanssa.

Koodilistaus 10.1: VLAN-asetusten tekeminen tiedostoon /etc/conf.d/net

# Määrittele VLAN-numerot rajapinnoille
# Muista ettei VLAN-numeroita täydennetä etunollilla
vlans_eth0="1 2"

# VLANille voi myös antaa asetuksia
# lisätietoja vconfigin man-sivuilta
vconfig_eth0="set_name_type VLAN_PLUS_VID_NO_PAD"
vconfig_vlan1="set_flag 1" "set_egress_map 2 6"

# Aseta rajapinnat tavalliseen tapaan
config_vlan1="172.16.3.1 netmask 255.255.254.0"
config_vlan2="172.16.2.1 netmask 255.255.254.0"

Tärkeää: Joissakin VLAN-asetuksissa kannattaa muistaa muuttujien nimet.

4. Langattomat verkot

4.a. Johdanto

Langattomia verkkoja on nykyään helpohko asentaa Gentooseen. Asennustapoja on kaksi, graafinen ja tekstipohjainen.

Helpointa on asentaa graafinen sovellus työpöytäympäristöön. Useimmat graafisista asetusohjelmista, kuten wicd ja NetworkManager, ovat helppokäyttöisiä.

Huomaa: wicdissä on mukana myös komentorivisovellus. Sen saa käyttöönsä asentamalla wicdin USE-asetuksen ncurses kanssa. Komento wicd-curses tarjoaa kätevän käyttöliittymän jollei halua asentaa täyttä gtk-pohjaista työpöytää, mutta tarvitsee helpon verkkoasetussovelluksen.

Jollei tarvitse graafista sovellusta, voi langattoman asentaa myös komentoriviltä muuttamalla muutamaa asetustiedostoa. Tämä lisää hieman asennusaikaa, mutta vaatii vähemmän ohjelmia asennettavaksi. Graafisten sovellusten käyttö on suoraviivaista, joten näissä ohjeissa kuvataan tarkemmin vain asetustiedostot tekstipohjaisessa asennuksessa.

Langattomat verkot voi asentaa joko sovelluksella wireless-tools tai wpa_supplicant. Langattomien asetukset tehdään kaikille rajapinnoille.

Wpa_supplicant on parempi vaihtoehto, mutta siinä ei ole kaikkia ajureita tuettuna. Luettelo ajureista löytyy wpa_supplicantin sivuilta .

Wireless-tools tukee lähes kaikkia kortteja ja ajureita, muttei osaa yhdistää WPA-kohteisiin. Jos verkot ovat avoimia tai käyttävät vain WEPiä, wireless-tools saattaa olla helpompi.

Varoitus: Linux-wlan-ng:tä ei tueta baselayoutissa vielä. Linux-wlan-ng:ssä on omat asetuksesnsa, jotka ovat kokonaan erilaiset kuin muilla. Sen tekijöiden mukaan kuitenkin asetukset ovat muuttumassa wireless-toolsin-laisiksi, joten sen jälkeen myös linux-wlan-ng on baselayoutissa.

4.b. WPA Supplicant

WPA Supplicant on paketti, joka yhdistää WPA-yhteensopiviin yhteyspisteisiin.

Koodilistaus 2.1: wpa_supplicantin asennus

# emerge net-wireless/wpa_supplicant

Tärkeää: Ytimessä pitää olla CONFIG_PACKET asetettu, jotta wpa_supplicant toimisi. Komennolla grep CONFIG_PACKET /usr/src/linux/.config saa selville onko tämä mukana valitussa kernelissä.

Huomaa: USE-asetusten mukaan wpa_supplicant saattaa asentaa graafisia Qt4:ää käyttäviä työkaluja KDE-työpöydälle. Ne saa käyttöön komennolla echo "net-wireless/wpa_supplicant qt4" >> /etc/portage/package.use ennen wpa_supplicantin asennusta.

Seuraavaksi asetetaan tiedostoon /etc/conf.d/net wpa_supplicant käyttöön wireless-toolsin tilalle (wireless-tools on oletus jos molemmat löytyvät).

Koodilistaus 2.2: /etc/conf.d/net-asetusten tekeminen wpa_supplicantille

# wpa_supplicant ennen wireless-toolsia
modules="wpa_supplicant"

# wpa_supplicantille pitää kertoa mikä ajuri on käytössä
# koska se ei osaa arvata oikeaa ajuria kovin hyvin
wpa_supplicant_eth0="-Dmadwifi"

Huomaa: Jos käytössä on host-ap-ajuri, se pitää asettaa Managed-tilaan, jotta wpa_supplicant toimisi oikein. Tämän voi hoitaa komennolla iwconfig_eth0="mode managed" tiedostossa /etc/conf.d/net.

Wpa_supplicant itse pitää vielä asettaa, ja se voi olla hankalaakin riippuen AP:istä mitä käytetään. Alla on esimerkki yksinkertaistetusta /usr/share/doc/wpa-supplicant-<version>/wpa_supplicant.conf.gz/, joka tulee paketin mukana.

Koodilistaus 2.3: /etc/wpa_supplicant/wpa_supplicant.conf-esimerkkiasetus

# Tämä rivi täytyy olla
ctrl_interface=/var/run/wpa_supplicant

# Vain root voi lukea asetuksia
ctrl_interface_group=0

# wpa_supplicant hoitaa AP-skannauksen ja -valinnan.
ap_scan=1

# Helppo tapa: WPA-PSK, PSK on ASCII-salana ja kaikki koodaukset sallittu
network={
    ssid="simple"
    psk="very secret passphrase"
    # Mitä korkeampi arvo sen pikemmin täsmäys toimii
    priority=5
}

# Kuten yllä, mutta SSID-kohtainen skannaus päällä (jos AP:t
# torjuvat broadcast SSID:t)
network={
    ssid="second ssid"
    scan_ssid=1
    psk="very secret passphrase"
    priority=2
}

# WPA-PSK käytössä. Mikä tahansa salaus toimii
network={
    ssid="example"
    proto=WPA
    key_mgmt=WPA-PSK
    pairwise=CCMP TKIP
    group=CCMP TKIP WEP104 WEP40
    psk=06b4be19da289f475aa46a33cb793029d4ab3db7a23ee92382eb0106c72ac7bb
    priority=2
}

# Raakatekstiyhteys (ei WPA:ta, ei IEEE 802.1X:ää)
network={
    ssid="plaintext-test"
    key_mgmt=NONE
}

# Jaettu WEP-avain (ei WPA:ta, ei IEEE 802.1X:ää)
network={
    ssid="static-wep-test"
    key_mgmt=NONE
    # lainausmerkeissä olevat ovat ASCII-avaimia
    wep_key0="abcde"
    # lainaamattomat numerosarjat ovat heksa-avaimia
    wep_key1=0102030405
    wep_key2="1234567890123"
    wep_tx_keyidx=0
    priority=5
}

# Jaettu WEP-avain (ei WPA:ta, ei IEEE 802.1X:ää)
# IEEE 802.11 -todennus
network={
    ssid="static-wep-test2"
    key_mgmt=NONE
    wep_key0="abcde"
    wep_key1=0102030405
    wep_key2="1234567890123"
    wep_tx_keyidx=0
    priority=5
    auth_alg=SHARED
}

# IBSS/ad-hoc-verkko WPA-None/TKIP:llä
network={
    ssid="test adhoc"
    mode=1
    proto=WPA
    key_mgmt=WPA-NONE
    pairwise=NONE
    group=TKIP
    psk="secret passphrase"
}

4.c. Langattomien työkalut

Alkuasetukset ja alkutila

Langattomat työkalut tarjoavat yleisen liittymän langattomien rajapintojen ja WEP-turvatasojen asettamiseen. Vaikka WEP on heikko salaustapa, se on yleisin.

Langattomien työkalujen asetuksia säädetään muutamalla muuttujalla. Esimerkkiasetukset tiedostossa joka mainitaan tuonempana kertovat kaiken mitä tarvitaan. Kannattaa muistaa, että ilman asetuksia oletus on yhdistää vahvimpaan salaamattomaan AP:hen.

Koodilistaus 3.1: Wireless-tolsin asennus

# emerge net-wireless/wireless-tools

Huomaa: Vaikka langattomien asetukset voi säätää tiedostossa /etc/conf.d/wireless tässä oppaassa käytetään /etc/conf.d/netiä.

Tärkeää: Muista myös muuttujien nimet.

Koodilistaus 3.2: /etc/conf.d/net-esimerkkiasetukset

# iwconfig ennen wpa_supplicantia
modules="iwconfig"

# Aseta WEP-avaimet ESSID1 ja ESSID2
# WEP-avaimia voi tehdä yhdestä neljään, mutta vain yksi voi olla
# käytössä kerralla. Oletusindeksiksi annetaan [1] asettamaan avain [1] ja
# sen jälkeen vaihdetaan aktiiviseksi avaimeksi [1].
# Tämä tehdään jos toiset ESSID:t käyttävät muita WEP-avaimia kuin 1
# Avaimen eteen liitetty s: tarkoittaa että se on ASCII-avain, muuten
# se on HEX-avain.
# enc open tarkoittaa avointa suojaust (varmin)
# enc restricted tarkoittaa rajoitettua suojausta (heikoin)
key_ESSID1="[1] s:yourkeyhere key [1] enc open"
key_ESSID2="[1] aaaa-bbbb-cccc-dd key [1] enc restricted"

# Allaoleva toimii vain jos AP:t skannataan

# Jos näkyvillä on useampia AP:itä niin valitaan
# suosituimmuusjärjestys
preferred_aps="'ESSID1' 'ESSID2'"

AP-valinnan hienosäätö

AP-valintaa voi lisätä myös hienosäätöasetuksia, mutta yleensä ei tarvitse.

On mahdollista päättää yhdistetäänkö vain haluttuihin AP:ihin vai ei. Oletuksena jos kaikki asetetut AP:t jäävät toimimatta niin yritetään yhdistää salaamattomiin AP:ihin. Tätä voi muuttaa associate_order-muuttujalla. Taulukossa on arvoja joita voi käyttää:

Arvo Kuvaus
any Oletus
preferredonly Yhdistää vain haluttuihin kohteisiin
forcepreferred Pakottaa yhteyden haluttuihin AP:ihin jos ne eivät löydy skannaamalla.
forcepreferredonly Ei skannaa AP:itä vaan yhdistää niihin järjestyksessä.
forceany Kuten forcepreferred, ja yrittää hakea mitä tahansa AP:ita jälkikäteen.

Lisäksi on olemassa blacklist_aps ja unique_ap-arvot. Blacklist_aps toimii kuin preferred_aps. Unique_ap asetetaan arvoksi yes tai no joka kertoo saako toinen langaton rajapinta käyttää samaa yhteyttä kuin ensimmäinen.

Koodilistaus 3.3: Blacklist_aps ja unique_ap

# Joskus on hyvä olla ottamatta yhteyttä joihinkin AP:ihin
blacklist_aps="'ESSID3' 'ESSID4'"

# Jos käytössä on useampia langattomia kortteja, voidaan valita
# halutaanko molemmat yhdistää samaan AP:hen vai ei.
# asetukset ovat ”yes” tai ”no”
# Oletus on yes.
unique_ap="yes"

Ad-Hoc tai Master

Jos halutaan päästä Ad-Hoc-tilaan yhteyden epäonnistuttuessa, sekin onnistuu.

Koodilistaus 3.4: Varmistuksena ad-hoc

adhoc_essid_eth0="This Adhoc Node"

Ja Ad-Hoc-verkkoihin yhdistäminen, tai Master-tila AP:ksi tulemiseksi? Tässä on myös asetukset sille: tarvitsee vain määritellä WEP-avain kuten yllä.

Koodilistaus 3.5: ad-hoc/master-asetukset

# Tila voi olla managed (oletus), ad-hoc tai master
# Kaikki tilat eivät toimi kaikilla ajureilla
mode_eth0="ad-hoc"

# Aseta rajapinnalle ESSID
# Managed-tilassa tämä yhdistää vain annettuun ESSID:hen eikä muuanne
essid_eth0="This Adhoc Node"

# Oletuksena on kanava 3 jollei muuta sanota
channel_eth0="9"

Tärkeää: Seuraava on suoraan NetBSD:n wavelan-ohjeesta the NetBSD documentation: Käytettävissä on 14 kanavaa; Kanavat 1—11 ovat käytettävissä Pohjois-Amerikassa, 1—14 Euroopassa, 10—13 Ranskassa ja 14 Japanissa. Jollet ole varma, lue käyttöohjeistasi. Varmista että käyttämäsi kanava on sama kuin AP:lläsi (tai toisella kortilla ad-hoc-verkossa). Lähes koko Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa oletusarvo on 3; Ranskassa 11 ja Japanissa 14.

Langattomien ongelmien selvittely

On olemassa joitakin muuttujia joita voi käyttää selvittääkseen ongelmia langattomien käynnistyksessä ja yhteyksissä. Taulukossa on joitain kokeiltavia asioita:

Muuttuja Oletusarvo Kuvaus
iwconfig_eth0 man iwconfig
iwpriv_eth0 man iwpriv
sleep_scan_eth0 0 Sekuntien määrä odottamista ennen skannausta. Tätä tarvitaan kun ajuri tai firmware vaatii aikaa käynnistyäkseen.
sleep_associate_eth0 5 Sekuntien määrä rajapinnan liittymisestä AP:hen ennen seuraavaan siirtymistä.
associate_test_eth0 MAC Jotkin ajurit eivät nollaa MAC-osoitetta viallisesta tai kun yhdistysyritys epäonnistuu. Jotkin ajurit eivät nollaa laatutasoj kun menettevät yhteyden. Asetuksiksi kelpaa MAC, laatuasetus tai all.
scan_mode_eth0 Jotkin ajurit skannaavat ad-hoc-tilassa, jos skannaus epäonnistuu, aseta tähän ad-hoc.
iwpriv_scan_pre_eth0 Lähetä iwpriv-komennot ennen skannausta, man iwpriv antaa lisätietoja
iwpriv_scan_post_eth0 Lähetä iwpriv-komennot skannaamisen jälkeen, man iwpriv kertoo lisätietoja

4.d. ESSID-kohtaiset asetukset

Joskus ESSID1 vaatii staattisen IP:n ja ESSID2 vaatii DHCP:n. Käytännössä monetkin asetukset voi säätää ESSID-kohtaisesti.

Huomaa: Nämä toimivat jos käytössä on WPA_supplicant tai Wireless-tools.

Tärkeää: Muista myös muuttujien nimet.

Koodilistaus 4.1: Korvaa verkon asetukset ESSID-kohtaisesti

config_ESSID1="192.168.0.3/24 brd 192.168.0.255"
routes_ESSID1="default via 192.168.0.1"

config_ESSID2="dhcp"
fallback_ESSID2="192.168.3.4/24"
fallback_route_ESSID2="default via 192.168.3.1"

# Myös muita nimipalvelimia voi antaa
# DHCP korvaa nämä jollei sitä kielletä
dns_servers_ESSID1="192.168.0.1 192.168.0.2"
dns_domain_ESSID1="some.domain"
dns_search_domains_ESSID1="search.this.domain search.that.domain"

# AP:n MAC-osoitteen korvaus
# Toimii kätevästi jos käytössä on eri paikkoja samalla ESSID:llä
config_001122334455="dhcp"
dhcpcd_001122334455="-t 10"
dns_servers_001122334455= "192.168.0.1 192.168.0.2"

5. Lisätoimintojen tekeminen

5.a. Normaalit funktiokoukut

On olemassa neljä funktiota, jotka kutsutaan start- ja stop-operaatioissa. Nämä funktiot nimetään rajapinnan nimen mukaan siten, että yksi funktio voi käyttää monia laitteita.

Paluuarvot preup- ja predown-funktioille on 0 (onnistumisissa), jotta laitteen asettaminen tai asetusten poisto voi jatkua. Jos preup on jotain muuta, rajapinnan asetukset perutaan. Jos predown on jotain muuta, rajapinnan asetusten poistoa ei jatketa.

Paluuarvot postup- ja postdown-funktioille ohitetaan, sillä niille ei voi tehdä mitään enää vaikka ne ilmoittaisivat virheestä.

${IFACE} on rajapinta jota käynnistetään
${IFVAR} on ${IFACE} bashin muuttujana.

Koodilistaus 1.1: Pre/post up/down -funktioita /etc/conf.d/netissä

preup() {
    # Testataan linkin rajapintaa ennen nostamista.
    # Tämä toimii vain joillain laitteilla ja vaatii ethtoolin asennettuna
    
    if ethtool ${IFACE} | grep -q 'Link detected: no'; then
        ewarn "No link on ${IFACE}, aborting configuration"
        return 1
    fi

    # Muista return 0 onnistuttua
    return 0
}

predown() {
    # oletuksena skripti testaa NFS-juuren ja kieltää verkkorajapinnan
    # tiputuksen tapauksittain. Jos predown() määritellään itse, oletusarvo
    # häipyy, joten tässä on sama funktio jos kuitenkin se halutaan.
    if is_net_fs /; then
        eerror "root filesystem is network mounted -- can't stop ${IFACE}"
        return 1
    fi

    # Muista return 0 onnistuttua
    return 0
}

postup() {
    # Tätä voisi käyttää vaikka dyndns-palvelun kanssa. Toinen
    # vaihtoehto on vaikkapa postin toimitus kun rajapinta on ylhäällä
    
       return 0
}

postdown() {
    # Tämä funktio on täällä kai symmetrian vuoksi, kehittäjä itse
    # ei ainakaan keksi mitään hyötykäyttöä ;-)
    return 0
}

Huomaa: Täysiä esimerkkejä löytyy tiedostosta /etc/conf.d/net.example.

5.b. Langattomien työkalujen funktiokoukut

Huomaa: Nämä eivät toimi WPA Supplicantin kanssa, mutta ${ESSID}- ja ${ESSIDVAR}-muuttujat ovat käytössä postupissa.

On olemassa kaksi funktiota, jotka voi määritellä tänne. Funktioiden nimet ovat rajapinnan nimet siten, että yksi funktio sopii monelle laitteelle.

Palautusarvojen pitää olla 0 (onnistumiselle), jotta asetusten teko tai purku voi jatkua. Jos preassociate palauttaa jotain muuta, rajapinnan asetukset perutaan.

Postassociaten paluuarvo ohitetaan, sillä sille ei voi tehdä mitään vaikka siinä olisikin virhe.

${ESSID} on yhdistettävän AP:n ESSID
${ESSIDVAR} on ${ESSID} bash-muuttujana.

Koodilistaus 2.1: pre/post association -funktioita

preassociate() {
    # Allaoleva lisää muuttujat leap_user_ESSID ja leap_pass_ESSID.
    # kun ne on asetettu yhdistettyyn ESSID:hen voidaan ajaa CISCOn LEAP-skripti
    

    local user pass
    eval user=\"\$\{leap_user_${ESSIDVAR}\}\"
    eval pass=\"\$\{leap_pass_${ESSIDVAR}\}\"

    if [[ -n ${user} && -n ${pass} ]]; then
        if [[ ! -x /opt/cisco/bin/leapscript ]]; then
            eend "For LEAP support, please emerge net-misc/cisco-aironet-client-utils"
            return 1
        fi
        einfo "Waiting for LEAP Authentication on \"${ESSID//\\\\//}\""
        if /opt/cisco/bin/leapscript ${user} ${pass} | grep -q 'Login incorrect'; then
            ewarn "Login Failed for ${user}"
            return 1
        fi
    fi

    return 0
}

postassociate() {
    # Tämä funktio on täällä vain symmetrian takia ;-)
    return 0
}

Huomaa: ${ESSID} ja ${ESSIDVAR} eivät ole mukana predown- ja postdown-funktioissa.

Huomaa: Täysiä esimerkkejä löytyy tiedostosta /etc/conf.d/net.example.

6. Verkkojen ylläpito

6.a. Verkon ylläpito

Jos käytettyä tietokonetta liikutellaan usein, verkkoliitäntä saattaa puuttua tai AP on tavoittamattomissa. Joskus on myös hyödyllistä jättää yhteys pois vaikka se olisikin saatavilla.

Tässä joitain työkaluja, jotka auttavat ylläpidossa.

Huomaa: Tässä kerrotaan vain ifplugd:stä, mutta muitakin vaihtoehtoja on, esimerkiksi netplug. Netplug on kevyt versio ifplugdista, mutta se vaatii, että verkkoajurit toimivat oikein, mikä ei aina ole totta.

6.b. Ifplugd

ifplugd on palvelu joka käynnistää ja sammuttaa rajapintoja kun verkkokaapeli kiinnitetään tai poistetaan. Se hoitaa myös AP:iden tunnistuksen ja yhdistyksen kun sellainen osuu kohdalle.

Koodilistaus 2.1: Ifplugd:n asentaminen

# emerge sys-apps/ifplugd

Asetukset ifplugd:lle ovat aika suoraviivaisia. Asetustiedosto on /etc/conf.d/net. man ifplugd Kertoo tarkemmin muuttujista. Tiedosto /etc/conf.d/net.example sisältää joitain esimerkkejä

Koodilistaus 2.2: Ifplug-asetusesimerkki

(Korvaa eth0 rajapinnalla)
ifplugd_eth0="..."

(Langattomalle)
ifplugd_eth0="--api-mode=wlan"

Useiden verkkoyhteyksien hallitsemisen lisäksi on usein tarpein hallita useita DNS:iä ja asetuksia. Tämä on myös hyödyllistä jos IP tulee DHCP:ltä. Asennettava sovellus on openresolv.

Koodilistaus 2.3: Resolvconf-gentoon asennus

# emerge openresolv

Ohjesivulla man resolvconf on lisätietoja.

Tulostettava muoto

Tämä sivu on viimeksi päivitetty 13. elokuuta 2011

Tätä käännöstä ei enää ylläpidetä

Tiivistelmä: Tämän käsikirjan tarkoitus on keskittää Gentoo/Linux-ohjeet. Tämä käsikirja kertoo verkottoman asennuksen x86-järjestelmillä ja oppaat Gentoon sekä Portagen käyttöön.

Sven Vermeulen
Tekijä

Daniel Robbins
Tekijä

Chris Houser
Tekijä

Jerry Alexandratos
Tekijä

Joshua Saddler
Tekijä

Grant Goodyear
Tekijä

Seemant Kulleen
Gentoon x86-kehittäjä

Tavis Ormandy
Gentoon alpha-kehittäjä

Aron Griffis
Gentoon alpha-kehittäjä

Brad House
Gentoon AMD64-kehittäjä

Guy Martin
Gentoon HPPA-kehittäjä

Pieter Van den Abeele
Gentoon PPC-kehittäjä

Joe Kallar
Gentoon SPARC-kehittäjä

John P. Davis
Toimittaja

Pierre-Henri Jondot
Toimittaja

Eric Stockbridge
Toimittaja

Rajiv Manglani
Toimittaja

Jungmin Seo
Toimittaja

Stoyan Zhekov
Toimittaja

Jared Hudson
Toimittaja

Colin Morey
Toimittaja

Jorge Paulo
Toimittaja

Carl Anderson
Toimittaja

Jon Portnoy
Toimittaja

Zack Gilburd
Toimittaja

Jack Morgan
Toimittaja

Benny Chuang
Toimittaja

Erwin
Toimittaja

Joshua Kinard
Toimittaja

Xavier Neys
Toimittaja

Shyam Mani
Toimittaja

Gerald J. Normandin Jr.
Katselmoija

Donnie Berkholz
Katselmoija

Ken Nowack
Katselmoija

Lars Weiler
Kirjoittaja

Flammie Pirinen
Vastuullinen kääntäjä

Jouni Hätinen
Käännöksen laatutarkistaja

Donate to support our development efforts.

Copyright 2001-2014 Gentoo Foundation, Inc. Questions, Comments? Contact us.