[ << ] [ < ] [ Etusivu ] [ > ] [ >> ]

7. Ytimen asetukset

• Aikavyöhyke
• Lähdekoodin asennus
• Oletus: Asetusten teko käsin
• Vaihtoehto: genkernelin käyttö
• Ydinmoduulit

7.a. Aikavyöhyke

Ensimmäisenä pitää varmistaa, että järjestelmä tietää millä aikavyöhykkeellä se sijaitsee. Aikavyöhykelistausta voi katsella hakemistosta /usr/share/zoneinfo. Vältä vyöhykkeitä /usr/share/zoneinfo/Etc/GMT*, sillä ne on hämäävästi nimetty. Esimerkiksi GMT-8 tarkoittaa GMT+8-vyöhykettä. Sopiva aikavyöhyke kopioidaan tiedostoksi /etc/localtime komennolla cp:

# ls /usr/share/zoneinfo
(Esimerkiksi käytetään Suomen vyöhykettä)
# cp /usr/share/zoneinfo/Europe/Helsinki /etc/localtime

7.b. Lähdekoodin asennus

Ytimen valinta

Kaikki distrot rakennetaan Linuxin ytimen ympärille. Ydin on laitteiston ja ohjelmiston välinen rajapinta. Gentoossa on mukana useita ydinvaihtoehtoja, täysimittainen listaus näistä on Gentoon ytimet -ohjeessa.

Valittu ytimen lähdekoodi asennetaan komennolla emerge.

# emerge gentoo-sources

Hakemistossa /usr/src pitäisi olla ytimen lähdekoodiin osoittava symbolinen linkki linux, joka osoittaa juuri asennettuun versioon linux-2.6.34-r1. Versio voi olla jokin muukin:

# ls -l /usr/src/linux
lrwxrwxrwx  1 root root 12. loka 13 11:04 /usr/src/linux ->
linux-2.6.34-r1

Nyt voidaan säätää ja asentaa ydin. Komennolla genkernel saadaan aikaan sellainen yleisluontoinen ydin jota asennus-CD:lläkin käytetään. Selitämme ensin kuitenkin ytimen asennuksen käsipelillä.

Jos haluat asentaa ytimen käsin, jatka kohtaan Oletus: Asetusten teko käsin. Jos taas käytät genkerneliä, lue Vaihtoehto: genkernelin käyttö.

7.c. Oletus: Asetusten teko käsin

Johdanto

Ytimen asennusta pidetään usein vaikeimpana asiana mihin Linuxin käyttäjä joutuu. Asia ei kuitenkaan aivan näin ole. Huomannet itsekin muutaman ytimen kääntämisen jälkeen, ettei se edes ollut vaikeaakaan ;)

Yksi asia täytyy kuitenkin muistaa: asennettaessa ydintä käsin täytyy tietää järjestelmän kokoonpano tarkkaan. Suuren osan tiedoista saa selville tarkastelemalla tiedostoa /proc/pci (tähän tarkoitetun komennon lspci:n löytää asentamalla paketin pciutils komennolla emerge pciutils). Lspci:n saattaa voida suorittaa myös suoraan chrootin ulkopuolelta asennus-cd:ltä. Myös lsmodin voi ajaa nähdäkseen mitä moduuleita asennus-CD on päättänyt käyttää (se tarjonnee hyvän vihjeen siitä mitä kannattaa valita).

Seuraavaksi siirrytään ytimen lähdekoodin hakemistoon suorittamaan komentoa make menuconfig. Näin saadaan käyttöön ncurses-pohjainen asetusvalikko.

# cd /usr/src/linux
# make menuconfig

Vastaantulevassa valikossa on useita asetuskategorioita. Ensin tarkistamme asetukset jotka täytyy kääntää päälle (tai muuten Gentoo ei toimi ollenkaan, ainakaan ilman lisäsäätämistä).

Tarvittavien asetusten kääntäminen päälle

Varmista, että kaikki järjestelmän käynnistämiseen vaadittavat ajurit (kuten saattaa olla SCSI-ajuria, IDE-ajuria, …) tulevat mukaan kerneliin eivätkä moduuleiksi, muuten käynnistäminen ei onnistu.mpletely.

Sitten valitaan prosessorityyppi. Ytimen x86_64-ylläpitäjät suosittelevat MCE-ominaisuuksien käyttöä, jotta laitteistovioista tiedettäisiin. X86_64:llä vikoja ei kirjata dmesgiin vaan /dev/mcelogiin. Tämä vaatii app-admin/mcelog-paketin. Varmista että IA32-emulointi on käytössä. Gentoon oletuksena on multilib-järjestelmä, jolloin tämä on pakollinen asetus.

Processor type and features  --->
   [ ] Machine Check / overheating reporting  
   [ ] Intel MCE Features
   [ ] AMD MCE Features
  Processor family (AMD-Opteron/Athlon64)  --->
    ( ) Opteron/Athlon64/Hammer/K8
    ( ) Intel P4 / older Netburst based Xeon
    ( ) Core 2/newer Xeon
    ( ) Intel Atom
    ( ) Generic-x86-64
Executable file formats / Emulations  --->
   [*] IA32 Emulation

Valikosta File Systems valitaan tuki käytettäville tiedostojärjestelmille. Älä tee niistä moduuleja tai Gentoo ei pysty liittämään osioitasi. Valitse myös Virtual memory ja /proc file system.

File systems --->
  Pseudo Filesystems --->
    [*] /proc file system support
    [*] Virtual memory file system support (former shm fs)

(Seuraavista valitaan ne mitä järjestelmässä tarvitaan)
  <*> Reiserfs support
  <*> Ext3 journalling file system support
  <*> JFS filesystem support
  <*> Second extended fs support
  <*> XFS filesystem support

Järjestelmissä, jotka yhdistävät nettiin PPPoE:llä tai modeemilla, tarvitaan seuraavia asetuksia:

Device Drivers --->
  Networking Support --->
    <*> PPP (point-to-point protocol) support
    <*>   PPP support for async serial ports
    <*>   PPP support for sync tty ports

Pakkausasetuksista ei ole haittaa, vaikkei niitä kyllä tarvitakkaan. Myöskään PPP over Ethernet ei ole erityisen tarpeellinen, sitä käyttää vain rp-pppoe asettaessaan ytimen PPPoE-tukea.

Jos sinulla on verkkokortti, muista ottaa sen ajurit mukaan ytimeen.

If you have a multi-CPU Opteron or a multi-core (e.g. AMD64 X2) system, you should activate "Symmetric multi-processing support":

Processor type and features  --->
  [*] Symmetric multi-processing support

Moniydinjärjestelmissä ytimet voi laskea prosessoreina.

Jos käytät USB-syötelaitteita (kuten USB-näppistä tai -hiirtä), muista lisätä nekin mukaan:

Device Drivers --->
  HID Devices --->
    <*>   USB Human Interface Device (full HID) support

Käännös ja asennus

Nyt kun ytimen asetukset on kasassa voidaan kääntää ja asentaa se. Poistu asetusohjelmasta ja asenna:

# make && make modules_install

Ytimen käännyttyä kopioi se hakemistoon /boot. Voit käyttää ytimelle mitä nimeä tahansa haluatkaan, muista vain seuraavissa esimerkeissä korvata kernel-2.6.34-gentoo-r1 tällä nimellä:

# cp arch/x86_64/boot/bzImage /boot/kernel-2.6.34-gentoo-r1

Nyt voidaan jatkaa Asentamalla erilliset ytimen moduulit.

7.d. Vaihtoehto: genkernelin käyttö

Tässä käytetään genkernel-skriptiä ytimen asentamiseen.

Nyt kun ytimen lähdekoodi on asennettu, voidaan ydin kääntää automaattisesti genkernel-skriptillä. genkernel tekee ytimestä lähes identtisen asennus-CD:n ytimen kanssa. Tästä seuraa että genkernelillä tehdyt ytimet tunnistavat laitteiston käynnistyksessä kuten asennus-CD:kin. Koska genkerneliä käytettäessä ei tarvitse tehdä asetuksia käsin, se sopii niille käyttäjille jotka eivät usko pitävänsä ytimen oma-aloitteisesta kääntämisestä.

Ensin asennetaan genkernel ebuildista:

# emerge genkernel

Seuraavaksi kopioidaan kernelin asetukset asennus-CD:ltä genkernelin odottamaan paikkaan, jos asennetaan 2.6-version kerneliä:

Ja käännetään komennolla genkernel all. Genkernelin tekemät ytimet sisältävät ajurit kaiken maailman laitteille, joten kääntämisessä kestää tovi.

Jollei käynnistysosiosi käytä ext2- tai ext3-tiedostojärjestelmää, käytä komentoa genkernel --menuconfig all sopivan tiedostojärjestelmän tuen lisäämiseksi kerneliin mukaan (ei siis moduuliksi). EVMS tai LVM2 tarvitsevat valitsimet --evms2 tai --lvm2 mukaan myös.

# genkernel all

genkernelin lopetettua on käytössä ydin täydehköllä moduulivalikoimalla ja initial ram disk (initrd). Tätä ydintä ja initrd:tä käytetään käynnistyslataimen asettamiseksi myöhemmin. Muista ottaa ylös ytimen ja initrd:n nimet, niitä tarvitaan käynnistyslataimen asetuksissa. Initrd suorittaa käynnistyksen jälkeen laitteiston tunnistuksen (kuten asennus-CD:lläkin. Sen jälkeen varsinainen järjestelmä käynnistyy.

# ls /boot/kernel* /boot/initramfs*

7.e. Ydinmoduulit

Moduulien asetukset

Automaattisesti käynnistyvät moduulit listataan tiedostoon /etc/conf.d/modules. Sinne voi myös lisätä asetuksia.

Kaikki moduulit saa selville esim. find-työkalulla. Korvaa allaolevassa <kernel-versio>" kääntämäsi ytimen versiolla:

# find /lib/modules/<kernel-versio>/ -type f -iname '*.o' -or -iname '*.ko' | less

Esimerkiksi moduulin 3c59x.ko (erään 3Com-modeemin ajuri) voi ladata automaattisesti lisäämällä sen nimen tiedostoon /etc/conf.d/modules.

  # nano -w /etc/conf.d/modules
  modules_2_6="3c59x

Jatka kappaleeseen ytimen asetukset.

[ << ] [ < ] [ Etusivu ] [ > ] [ >> ]

Tämän sivun sisältö ja suomennos kuuluvat Creative Commons - Nimi mainittava-Sama lisenssi 2.5 -lisenssin alle. Sivun sisältöä koskee myös Gentoo Name and Logo Usage Guidelines.